Aivan sama mulle mä oon edelleen onnellinen!

Niin siinä kävi.
Tämä piskuinen blogi täyttää tänään vuoden.
Hyvää syntymäpäivää rakas blogini ❤

Vuosi on sisältänyt paljon seikkailuja, joista ihan kaikkia en ole tainnut täälläkään julkaista (vaikka suurimman osan tietenkin). Vuoteen on mahtunut myös miltei 4000 kävijää, 13 000 näyttökertaa, 193 postausta, 50+ miestä, pari sydänsurua, paljon naurua ja iloa sekä todella suuri määrä itsevarmuuden kasvuaineiksia.

Tässä olen nyt.
Edelleen hengissä ja vahvemmilla jaloilla seisomassa ihmisten keskellä, edessä ja vieressä.

Jos muutamia tilastotietoja vielä jakaisin, niin luetuin yksittäinen postaus on blogin kolmas, pettämistä käsittelevä teksti.

Suosituin google-hakusana (sinkkulaiffii:n jälkeen) on seksikoulu ja muut seksikouluun viittaavat hakusanayhdistelmät ”marja hintikan seksikoulu” ja ”hintikka seksikoulu”.

Aktiviisin kuukausi kirjoitusten suhteen on ollut lokakuu.
Lokakuussa kyllä itseasiassa riittikin vipinää jonkin verta, silloin testasin myös Happy Pancaken maailmaa.

Aktiivisin kuukausi kävijöiden suhteen on tammikuu.

Kävijämäärät ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi huhtikuussa blogissa on vieraillut 107 eri kävijää, nyt helmikuussa 2016 kävijöitä on ennättänyt kahdessa päivässä olla yli 50.
Vaikka en koskaan ajatellut, että blogista tulisi sellainen, jota ihmiset palaavat lukemaan, en voi kieltää, etteikö se antaisi lisämotivaatiota kirjoittamiseen.
Blogi on tietysti oma henkilökohtainen päiväkirjani ja se on osoittanut olevansa tärkeä kanava tunteiden purkamiseen.
On kuitenkin hienoa, jos joku näiden sanojen seasta ja rivien välistä löytää lohtua, viihdettä, samaistumispintaa tai mitä sitten etsiikään.
Tiedän tunteen, kun sitä ajattelee olevansa niin helkkarin yksin, vaikkei tosiasiassa olekaan.

Joten, ihan oikeasti ja vakavasti:
Zach-Galifianakis

Kiva kun käytte ja palaatte takaisin ❤

 

Olen myös alkanut pohtimaan blogin tyyliä ihan tosissani.
Nythän kirjoitukset ovat olleet spontaaneja purkauksia, kieliopillisesti päin mäntyä ja kirjakielellä kirjoitettuja.
Olen tyylin istuvuutta miettinyt ja ehkä tulen sitä viilaamaan tässä enemmän minun näköisekseni. Olen myös pariin otteeseen luvannut, että oikolukisin vanhempiakin tekstejä ja korjaisin niitä helpommin luettaviksi. Mutta ehkä tähtään ensin siihen, että jatkossa kirjoitusvirheet vähenisivät radikaalisti (yeah right).

Vuosi sitten listasin sinkkuuden hyviä puolia näin:

Nautin siitä, etten ole kenellekään tilivelvollinen. Äitini soittaa minulle kerran kuukaudessa, eikä hän kysele, missä olen viikonloppuni viettänyt.

Nautin siitä, ettei minun tarvitse puhua ”meistä” ja ajatella ”meitä”.

Saan olla itsekäs.
Jos joku kysyy, olenko vapaana viikonloppuna, riittää, että muistan omat menoni.
Saan myös suunnitella tulevaisuutta ilman, että pitäisi muistaa ottaa toinen huomioon.
Tämän asian suhteen olen tehnyt kuluneina vuosina uhrauksia, jotka jälkikäteen harmittavat.
Sitä on turha jäädä kuitenkaan surkuttelemaan, nyt maailma on avoinna taas minulle.

Nautin siitä, että voin saada ja antaa huomioita (flirttailla) potematta siitä huonoa omaatuntoa.

Nautin siitä, että saan paljon aikaa itselleni ja muun ajan voin käyttää haluamallani tavalla ja jakaa ystävilleni.

 

Nyt lista kuulostaisi ehkä jotakuinkin tältä:

Nautin siitä, etten ole kenellekään tilivelvollinen. Äitini soittaa minulle kerran kahdessa kuukaudessa ja tilitän olematonta parisuhdetilannetta isäpuolelleni saman puhelun aikana. Yleensä he soittavat juuri silloin, kun olen juhlimassa. Todennäköisyys tälle on ollut korkeahko viimeisen vuoden aikana.

Nautin siitä, että minusta on tullut itsenäisempi, eikä minun tarvitse puhua ”meistä”.

Nautin siitä, että saan omistaa aikaa ja ajatuksia enemmän itselleni. Saan suunnitella tulevaisuutta itseäni ajatellen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Haluan, että maailma on avoinna minulle sittenkin, jos/kun parisuhteeseen jonain päivänä päädyn.

Nautin siitä, että voin saada ja antaa huomiota.

Nautin siitä, että kehitän itseäni jatkuvasti. Kulunut vuosi on pakottanut muun muassa miettimään, mitä odotan parisuhteelta. Ja itsetutkiskelun myötä olen luvannut kehittää itseäni kumppanina. Jos/kun löydän poikaystävän itselleni, aion olla parisuhteessa viisaampi.

Nautin  ystävistäni ja aion jatkossakin antaa heille mahdollisimman paljon aikaa.

Olen onnellinen siitä, että koin sinkkuajan tässä vaiheessa elämää.
Minun mielestäni kaikkien olisi jossain vaiheessa hyvä viettää aikaa yksin.
Kun viettää aikaa itsensä kanssa enemmän, päätyy myös tarkastelemaan itseään uudella tavalla. On paljon enemmän aikaa pohtia, miettiä ja kritisoida sisintään sekä oppia hyväksymään se.

Matka itsensä sisälle ei välttämättä ole helppo ja toisilla se vaatinee enemmän työtä.  Tällaiselle oman elämänsä filosofille matkan aloittaminen oli vaivatonta, koska ei tarvinnut startata ihan siintä lähtöviivalta.

Vuoden aikana on tullut pohdittua muun muassa:

Kuka minä olen?
Kuka minä haluan olla nyt ja tulevaisuudessa?
Miksi olen sellainen kuin olen?
Minkälaisen ihmisen kanssa haluan elämääni jakaa?
Mitä haluan elämältä?
Miten voin kehittää itseäni ja elämääni haluamaani suuntaan?
Minkälainen parisuhde on mielestäni hyvä?
Mitä hyvä parisuhde edellyttää minulta?

 

Yksi konkreettinen ajatus liittyy konflikteihin.
Luin taannoin erittäin luotettavasta lähteestä (aka Ilta-sanomat), että siihen, miten ihmiset käyttäytyvät parisuhteen riitatilanteissa, vaikuttaa se, miten vastaavia tilanteita on tottunut lapsuudessaan käsittelemään.

Uskon tähän tietyllä tapaa.
Minun perheessäni ei esimerkiksi koskaan puhuttu asioista, siis oikein mistään –
eikä varsinkaan ikävistä jutuista.
Kun tuli riitaa/konfliktia, huudettiin ja tapeltiin, kunnes vetäydyttiin kuoren sisään. Minä erittäin herkkänä ihmisenä saatoin jättää huutamisen muille ja pakenin tilannetta mieleni sisälle, kyyneleitä nielemään samantien.

Tämä malli on toistunut ja toistuu edelleenkin.
Joko en osaa keskustella lainkaan ikävistä asioista tai sitten huudan kurkku suorana, kunnes en enää tiedä, mistä huudan.
Tästä aion oppia pois.
Se voi olla pitkä matka ja vaatinee ehkä toiseltakin osapuolelta ymmärrystä.

Mutta hei.
Kuka voisi väittää olevansa jo valmis ja paras mahdollinen versio itsestään?
Jatketaan siis kehittymistä ja oppimista.

Yksivuotispäivä.

Tiedättekös.
Sunnuntaina on syytä juhlaan.

Sinkkis on viettänyt vuoden parisuhteessa itsensä kanssa!
Joskus mietin, että koittaako itsensä kanssa vuoden rajapyykin kohdalla kriisi, voiko itsestään erota. Mutta toistaiseksi on sanottava, että helvetin hyvin menee! Eikä loppua näy……

Viikonloppu tulee olemaan Halloweenin johdosta kiireinen, enkä ole vielä täysin päättänyt, miten aion tätä vuosipäivää viettää.
Mutta lausun kuitenkin itselleni sanat:

1 year anniversary quotes for boyfriend 2