Upseeri.

Äh.
Siinä pöydän toisella puolen oli kolmen tunnin ajan nuori mies, jonka kanssa juttu luisti.
Keskustelimme rakentavasti esimerkiksi onnellisuudesta, ihmisyydestä, sitoutumisesta ja perheestä.
Selkeästi jaamme samanlaista ajattelumaailmaa.

Mutta.
Jotain silti ehkä puuttui.
Katselin hänen raamikasta vartaloaan, hyvin treenattuja käsivarsiaan, miltei jopa uljasta sivuprofiilia.
Mutta mikään ei nykinyt (paitsi kuukautiset vähän) alavatsassa.
En tuntenut polttavaa halua suudella,
en pitkittänyt halausta.

635399211348271642tumblrm8ha4ypask1qlh1s6o1500

Mutta aion antaa hänelle toisen mahdollisuuden.
Josko tässä olisi sellainen tarina, että tämä vetovoima syntyy vasta hieman myöhemmin.
En haluaisi päästää tällaista kultakimpaletta käsistäni..

Mietin jo, että pitäisikö minun alkaa täällä mainostamaan ja kauppaamaan näitä miehiä. Sillä kuitenkin esimerkiksi tässä kuluneen vuoden aikana olen tavannut paljon hyviä miehiä, mutta sellaisia, jotka eivät ole minulle klikanneet.

Kohta taitaa mennä 50 raja rikki Tindertreffien osalta.
Huomenna nimittäin näen Niiloa.
(Miehen nimi ei ole oikeasti Niilo).

5QgV2uS.gif

 

 

Mietin muuten tuossa eilen illalla yhtä entistä poikaystävääni.
Tiedättekö, olen päästänyt sormieni lävitse menemään miehen, jonka sydän oli sulaa kultaa.
Vain sen takia, että jokin ei natsannut.
Voi huoh…
Pitäisikö sitä välillä pelata myös järjellä?

 

Ja pari päivitystä:

Projekti etenee, joulumässäilystä huolimatta.
Tänään vaaka näytti 3,2 kiloa vähemmän kuin 25.11.
Ihan en omassa asettamassani tavoitevauhdissa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Pusupoika.
Noh.
Mitäpä siihen sanoisi.

Fuck+yo+shit+simba_f6e84b_4888586

Fuck this shit.
Kaikella on rajansa, myös minun sietokyvylläni.
Neljä päivää radiohiljaisuutta kertonee kaiken tarvittavan.
Viimeiseksi viestiksi jäi siis hyvän joulun toivotukset.
Tsemppiä jatkoon pusupoika.

Joulun henki.

Kaikessa ihanuudessaan on ollut melko väsyttävätkin kolme päivää.

Tänään kävin lattialle pitkäkseni pikkusiskon kanssa. Pelasimme ties kuinka monetta kertaa samaa Muumi-tabletin peliä. Haroin sormia noiden hentojen enkelikiharoiden läpi. Hipsutin nenää, kunnes hän nukahti sekunneissa kylkeäni vasten.

Siinä mietin, kuinka ihanaa olisi rakastaa jotakuta miestä samalla tavalla. Niin ehdoitta, sallien kaikki virheet ja mielenosoitukset. Rakastaa niin syvästi, että vaikka minkälainen päivä olisi, illalla haluaisi juuri sen miehen viereen käydä nukkumaan ja herätä saman peiton alta seuraavaan aamuun.

Jouluaattona kävin äitini ja isäpuoleni kanssa kirkossa. Koruttoman kirkon kovalla penkillä istuessa hienoin hetki oli se, kun isäpuoleni sulki äitini käden omaansa. Vielä 15 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen hän osoittaa äitiäni kohtaan sellaista rakkautta, jota minäkin etsin. Ja vielä 15 vuodenkin jälkeen hän valaa minuun uskoa, että voisin sellaista rakkautta elämääni löytää.

 

Joulupäivänä puhelin piippasi viestin merkiksi. Kaikkien aikojen ensimmäinen Tinderdeittini toivotti hyvää joulua. Edellisestä viestistä oli kulunut kutakuinkin 363 päivää.

 

Huomenna menen treffeille. En siis hänen kanssaan, vaan uuden tuttavan, upseerin, kanssa. Upseerista lisää myöhemmin.

Toivottavasti olette nauttineen joulunajasta! ♡