Tulisit jo syksy.

TIEDÄN.

Se on melkein perustuslaissa asetettu, että suomalaisten tulee nauttia kesästä.
Kesä on lyhyt, joten ulkomaanmatkailu on rinnastettavissa maanpetturuuteen.
Kesällä pitää toteuttaa sata ja yksi suunnitelmaa, ne kaikki kreiseimmätkin, toimia aamusta iltaan tehokkaasti ja elää the kesää.

On hyvin epäsuomalaista, jos sanoo, että pitää enemmän syksystä.
Se aiheuttaa ihmetteleviä katseita, melkein ivallisia naurahduksia ja epäuskoisia päänpudisteluita.
Koska eihän se nyt vaan voi pitää paikkansa.
Kyllä, pidän kesästä.
Pidän lämpimistä kesäöistä, auringon ruskettamasta ihosta ja kylmästä siideristä.
Pidän kesän tuomasta huolettomuudesta ja miten se jotenkin vapauttaa ihmisen arjen kahleista.
Rakastan merta ja lehmän henkäyksiä, hiekkaa varpaiden välissä.

Ja kyllä minäkin monesti muun vuoden aikana jopa kaihoisasti muistelen kesämuistoja. Selaan kuvia ja hymyilen kyynel silmäkulmassa.

Mutta nyt kun parina päivänä (tai siis miltei koko kesänä) aamukuudelta pihalla on ollut kirpeä ja hieman kostea ilma, joka saa sääret kananlihalle, olen alkanut odottaa syksyä.
Tunnelmallisia, pimeitä iltoja.
Rankkoja vesisateita.
Sitä, kun saa pukea päälle lämpimiä neuleita ilman, että hiki virtaa niskasta ristiselkään.

Syksyllä tapahtuu yleensä jotain uutta ja mullistavaa.
Viime vuonna konkreettiset muutokset jäivät vähiin, mitä nyt ehkä opin rakastamaan enemmän itseäni ja löysin onnellisuuden yksinolemisesta.
Tänä vuonna uudet tuulet puhaltavat ainakin työrintamalta.

Ja syksyn jälkeen koittaa talvi.
Joulunaika, riisipuuro, piparit.
Miten erityisen mukavaa onkaan hautautua jonkun tunnelmallisen kahvilan pehmeän sohvan syövereihin ystävän kanssa, pitää kädessä kahvikuppia ja katsella ulkona satavaa lunta.

Ja talvea seuraa kaunis kevät.
Ne ensimmäiset päivät, kun maahan ilmestyy pälviä.
Pajunkissat ja narsissit.
Vihertävät koivut ja lisääntyvä valo.

Kaikki vuodenajat ovat ihania, kun tarjoilevat parastaan
ja toki kaikissa on omat negatiiviset puolensa.

Mietin vain, että lisääntyisikö suomalaisten onnellisuus, jos eläisimme muutakin kuin kesää varten?

Syksy <3

Odotan innolla syksyä.
Se on tunnelmallisin vuodenaika ja silloin on erityisen ihanaa käpertyä toisen kainaloon syysmyrskyn riepotellessa puiden oksia, sateen piiskatessa vasten ikkunaa.

Minulle kevät symboloi uuden alkua, kukoistamista,
mutta merkittävimmät muutokset elämässäni ovat aina ajoittuneet syyskaudelle.

Tänäkin vuonna on mahdollisesti tulossa muutoksia työkuvioihin.
Sain eilen odottamattoman yhteydenoton ns. headhunterilta ja nyt katsellaan mihin se johtaa.
Ehkä tänä vuonna voin myös päivittää statusta sinkusta parisuhteeseen.

Minkähänlaisia muita jännittäviä ja uusia mahdollisuuksia tämä syksy tuo tullessaan?

Yksi juttu ainakin on selvä – tänä vuonna en aio muuttaa.