Things are getting pretty serious.

tenor.gif

Parin päivän takainen päivitys oli melko hätäisesti metrossa kirjoitettu, ja saattoi jättää jälkeensä monta kysymysmerkkiä. Tavallaan olen itsekin vielä vähän hämmentynyt, mutta sattui juuri sopivaan saumaan, että Sk8er boi häipyi eilen maisemista 1,5 viikoksi ystäviensä kanssa reissuun.

Otetaanpa pieni kertaus jo tapahtuneesta:

Päivä 1
Tapaamme Pride-hulinoissa, hän jää seuraani loppuillaksi ja tie johdattaa meidät hänen luokseen yöksi.

Päivä 2
Panikoin ja mietin, että mitä hän minusta ajattelee, pitäisikö laittaa viestiä vai odottaa että hän avaa keskustelun? Lähdöstäni on kulunut peräti tunti, kun lasken peukaloni ”lähetä”-painikkeelle. Sk8er boi vastaa iloisesti, jopa niin pirteästi että rivien välistä on tulkittavissa helpotus.

Päivä 3
Sk8er boi tulee luokseni ja jää yöksi. Hän on varuilta ottanut hammasharjan mukaan, vaikkei yöksi jäämisestä ole ollut puhetta. Istumme parvekkeella yön pikkutunneille asti, ja nousen töihin seuraavana aamuna väsymyskrapulassa.

Päivä 4
Ajatukset pyörivät Sk8er boin ympärillä koko työpäivän. Huomaan olevani todella hyvällä tuulella, vaikka loman jälkeinen työmotivaatio on hieman kadoksissa. Kerron viestissä, että hän on mielestäni kiva.

Päivä 5
Kutsun Sk8er boin luokseni ja hän tulee innokkaana. Syömme yhdessä iltapalaa, nauramme, keskustelemme, koskemme toisiamme puolivahingossa ja istumme taas pitkään parvekkeellani. Kun olemme lopulta käymässä nukkumaan, hän katoaa henkisesti nopeammin kuin pystyn sanomaan jäämies. Valvomme kumpikin suuren osan yöstä, ja huomaan hänen jännittyvän, jos kosketan edes vahingossa.

Päivä 6
Lähden töihin paskalla fiiliksellä ja palaan kotiin kesken päivän vielä paskemmalla fiiliksellä. Matkalla saan viestit, joissa Sk8er boi pahoittelee, ettei taida ollakaan valmis tapailemaan ketään, kertoo että olen liian tyttöystävämateriaalia ja pahoittelee, ettei saanut asioita sanottua aamulla. Hän haluaisi vielä puhua puhelimessa asioista, mutta ilmoitan, että en kaipaa selityksiä tai syitä enempää, tämä riitti minulle. Saan vielä pahoitteluja, joihin en vastaa enää mitään.

Päivä 7
Olen valmistautunut työpäivän jälkeen korkkaamaan ensimmäisen siiderin välittömästi. Vitutus on maksimaalinen ja kohdistuu Sk8er boin lisäksi ylipäätänsä deittailuun. Lähdettyäni töistä saan viestin, jossa Sk8er boi kertoo miettineensä koko edellisen päivän ja yön tekojaan ja sanojaan. Hän katuu oikutteluaan, kertoo pelästyneensä omia tunteitaan ja sitä, että joku kolahtaa niin syvästi kuin minä. Hän myöntää pelänneensä, että minä pitäisin häntä pelkkänä Tinder-hoitona, jonka voisin hetkenä minä hyvänsä heittää roskakoppaan. Lopuksi hän kertoo, että haluaisi jatkaa kanssani, jos se vaan olisi mahdollista.

Hän liittyy myöhemmin illalla minun ja ystävieni seuraan (mikä on minusta melko rohkea veto, koska varmasti hän tiesi minun kertoneen kyseisille ystäville kaikesta tapahtuneesta), ja tie johdattaa meidät taas hänen luokseen. Keskustelemme yöllä tapahtuneesta ja kerron muun muassa, etten koe olevani oikea henkilö tuomitsemaan hänen tekoaan, vaikka se minusta todella pahalta tuntuikin. Pystyn ymmärtämään hänen tunteitaan ja ajatuksiaan ja käsitän, että voi olla hyvinkin hämmentävää ja yllättävää, jos täysin odottamatta tapaa Tinderin kautta ensimmäisen deitin, joka viekin jalat alta.

Päivä 8
En viitsi jäädä heti asumaan Sk8er boin luokse, joten kellon näyttäessä viittä iltapäivällä päätän lähteä kotiini. Ilmassa on vielä pientä epävarmuutta ja epäröintiä, ainakin omassa mielessäni. Koitan tulkita hänen liikkeitään, sanojaan ja katsettaan jatkuvasti. Kuin odottaen, koska näen merkin siitä, että hän katuu nyt tätä tehtyä päätöstä.

Päivä 9
Menen Sk8er boin luokse, koska haluan nähdä hänet vielä ennen 1,5 viikon reissua. Ja nyt kaikki epävarmuus tuntuu olevan poissa. Hän ottaa minut vastaan leveän hymyn ja halauksen kera, tulee hyvinkin lähelle ja arkisen puuhastelun ohella puhumme hyvinkin syvistä asioista, taas. Kun kerron, että minulla olisi ideana jäädä hänen luokseen, hän kertoo sen olevan oikein hyvä ajatus, se olisi kivaa.

Nyt mennään siis päivää 11.
Todella paljon on ennättänyt tapahtua, ja kuten sanottu, niin 1,5 viikon tauko tapaamisesta on tähän väliin parempi kuin hyvä. Molemmat saavat vähän aikaa sulatella asioita, ja sitten voidaan aloittaa jotakuinkin puhtaalta pöydältä – jos mieli ei ole muuttunut.

Kuten moni on asiaa kommentoinut, niin minäkin toivon, ettei Sk8er boi paljastu tuuliviiriksi. En tosiasiassa usko hänen sellainen olevan, joten minunkin täytyy päästä pelosta ja ajatuksista yli. En voi jatkaa tapailua, jos omissa ajatuksissani tunnen jatkuvaa epävarmuutta ja odotan vain pahinta – ammun näillä ajatuksilla itseäni nilkkaan. Ja siis tosiasiassa täytyy nostaa Sk8er boille hattua. Voisin kuvitella, että on melko korkea kynnys laittaa viestiä, kun on itse ensin päätellyt jutun.

Tällä hetkellä minulla on todella hyvä fiilis ja olen jopa ajoittain ollut ylpeä itsestäni. Olen iloinen, että pidättelin itseäni enkä laittanut hänelle ”haista vittu, vitun mulkku” -viestiä kuudennen päivän aikana. Olen iloinen, että annoin hänelle uuden mahdollisuuden. Ja totta helvetissä annoin, koska tyyppihän on aivan käsittämättömän mahtava ja tapa, jolla toistaiseksi klikkaamme yhteen, on harvinaista. Kaikki ystäväni, jotka ovat tavanneet Sk8er boin ovat olleet täysin myytyjä ja hehkuttaneet, miten meidän täytyy olla vähintään match made in heaven.

Positiivista tässä kaikessa draamassa oli myös se, että nyt molemmat tiedämme, mikä on kupletin juoni. Vaikkei kumpikaan ole kirkkoa varaamassa, ei selkeästikään kummalakaan ole intressiä pelkästään ”säätää” toisen kanssa.

En voi sanoa tuntevani Sk8er boita täysin, mutta olen tässä 11 päivän aikana tutustunut häneen kuitenkin huomattavasti paremmin kuin moneen muuhun tapailemaani mieheen samassa ajassa.

En malttaisi odottaa, että hän palaa reissultaan. Sitten minulla on loma ja voimme tehdä hauskoja juttuja yhdessä 🙂

Mainokset

Se pistää miettimään…

kun jotain yrittää,
ja silti ulos jää
yhtenään.

Kyllä sitä vaan saa taas kerran todeta, että omaan intuitioon on syytä luottaa.
Kun kaikki ystävät (ehkä hekin hieman toiveikkaasti) yrittivät uskotella, että ehkä Sk8er Boin yhtäkkinen jäätyminen ei johtunut minusta vaan jostain muista seikoista, minä pudistelin päätäni. Niin vahvaksi tunne sisälläni kasvoi, että päätin lähteä kesken työpäivän jatkamaan hommia kotiin ja viesti saavuttikin minut juuri kun bussi kaartoi kotipysäkille.

Nieleskelin räpeltäessäni avainta oven lukkoon ja eteisessä kyyneleet purkautuivat hyökyaallon lailla. Seisoin pitkän hetken kynnysmatolla pyyhkien räkää takin hihaan. Tunsin sydämen sykkeen jyskeenä takaraivossa, se toisti sanoja ”mitä minä sanoin”.

Tietysti minua harmitti, etten saanut enää mahdollisuutta tutustua Sk8er Boihin paremmin. Suurin syy voimakkaaseen itkuun oli kuitenkin se, että kun minä vihdoin ja viimein tosissani yritin ja kun minä kerrankin tapojeni vastaisesti avauduin jonkun edessä, enkä yrittänyt lainkaan esittää coolimpaa tai pidättyväisempää, niin universumi löi ilmat pihalle. Olin suorastaan epäuskoinen istuessani sohvalla. Luin tyhjältä tuntuvia viestejä useamman kerran ja aidosti mietin, että mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?

Muserruin ja lannistuin hetkeksi.
Tällaiset kokemukset tekevät meistä deittimaailman konkareista varautuneita, tämän takia ympärilläni on suojamuuri, ikijäätä, jonka sulattaminen vie vuosikymmenen.

Tunsin myös äärimmäistä vihaa ja vitutusta.
Miten ihmiset ovat niin vitun pihalla nykyään kaikesta?
Miksi kaikki karttavat kaikkea sitovaa kuin ruttoa?
Enhän minä mitään vitun kihlasormusta odottanut, en edes parisuhdestatusta.
Mutta pitääkö kaikki mahdolliset ovet pitää aina auki?
Mitä ihmiset pakenevat, itseään?

Joten jumalauta sanonpa vaan, että miettikää ihmiset kun lähdette tuonne Tinderin maailmaan seikkailemaan, että mitä te tosiasiassa haluatte ja mitä ette.
Ja älkääkä vittu antako vääriä signaaleja, vaan pysykää siinä omassa kannassane.

813ed531bac4ccfe1686b30b441bd2cb

Ja joku varmaan miettii, että meneekö nyt vähän ylireagoinnin puolelle. Ehkä! Mutta olen niin kertakaikkisen kyllästynyt tällaiseen turhaan säätämiseen ja sähläämiseen. Jatkuvaan epävarmuuteen ja trapetsitaiteiluun. Siihen että aina vaan sattuu. Olen kurkkuani myöten täynnä ajatuksia, että ei saisi esimerkiksi näyttää aidosti olevansa ihastunut tai pitävänsä toisesta. Että pitäisi vaan jäähdytellä koko ajan, ettei vaan saisi heittäytyä mihinkään täysillä mukaan.

Mutta ei, minä en aio tästä lannistua.
Sillä jos johonkin voin uskoa ja luottaa, niin itseeni.
Tällainen minä olen, ja tällaisena minä pysyn.

 

Toiveenne toteutukoon.

”Mulla on kuitenkin vahvasti sellanen fiilis,
että toivoisin meidän näkevän taas tässä.
Oli mukavaa olla sun luona
ja ylipäätään sun kanssa”

Hei Sk8er boi,
tämähän on erittäin helppo toive toteutettavaksi.

When you least expect it…

Enkös minä täällä blogissakin uhonnut ennen juhannusta, että nyt skarppaan ja aktivoidun miesten suhteen? Tavallaan rupesin tätä aktiivisuutta toteuttamaan jo ihan siinä heti juhannuksena, mutta viime maanantaina, ehkä karseimmissa olotiloissa pitkään aikaan laitoin Tinderin laulamaan.

Loma-aamut ja aamupäivät hupenivat tehokkaasti keksiessäni toinen toistaan nokkelampia viestejä. Osansa näistä saivat mm. ihan lupaavan oloinen naapurinpoika, itseään ”kusipääksi toisessa polvessa” kutsuva Renttu 2 ja sitten sellainen varsin nallukkamainen kiva poika.
Mutta aktiivisuuttahan ei pelkällä viestien määrällä mitata.
Ja jos yksikään viestikumppaneista olisi kysynyt, että ”pitäisköhän meidän treffata”, olisin varmaan taas kerran valinnut valikoista ”poista tinder-pari”.
Viestittely oli hauskaa ajanvietettä, mutta mahdollinen treffaaminen tuntui jo ajatuksena vapauden riistolta. Missään kohti kroppaa ei värähtänyt tarpeeksi.

Mutta sitten.
Torstaina vastaan tuli profiili, jolle meinasin laittaa elämäni ensimmäinen (tarkoituksellisen) superliken. En edes tiedä miksi noista toinen toistaan huonommista kuvista tuli sellainen tunne, että tälle minä haluan laittaa viestiä. Profiilitekstinäkin oli joku heitto, joka ei ihan tälle puolen ruutua auennut.
Määrätietoisesti vedin profiilin oikealle ja odotin…
Odotin varmuuden vuoksi noin viisi sekuntia, kunnes totesin että ei, matchia ei nyt tullut.

Välitön ”fuck this shit” -fiilis, ja suljin sovelluksen.
Profiili jäi kaihertamaan mieltä sen verta, että aina pieni toivonkipinä sisälläni syttyi puhelimen ilmoittaessa uudesta matchista.
Ja kun perjantaina ilmoitus kertoi juuri hänen tykänneen minun profiilistani, tein ehkä uuden ME:n viestin kirjoitusnopeudessa.
Kerroin välittömästi, että olin ollut poikkeuksellisen pettynyt, kun en saanut heti matchia. Vaihtelimme viestejä ja pian huomasin, että tämähän ihan oikeasti synkkaa. Ilta kuitenkin eteni molemmilla tahoilla omalla tavallaan ja minä muun muassa sain vanhan tutun (jonka olen siis edellisen kerran nähnyt kolme vuotta sitten) tarjoaman GT:n lähikuppilassa. Tämäkin tapahtuma sai minut ounastelemaan, että viikonloppu voisi tuoda tulessaan jotain mielenkiintoista.

Uuden tindertuttavani kanssa juttelut jatkuivat lauantaina siten, että löysin itseni klassiset pari tuntia myöhemmin sohvalta hekottelemasta. Puhelinta ei malttanut jättää mihinkään pidemmäksi aikaa, koska odotin vastauksia viesteihin. Kävimme vaivattomasti keskustelua noin kolmesta eri aiheesta päällekkäin.
Kun koitti aika lähteä kohti Pride-hulinoita, esitin puolivitsillä hänelle kutsun liittyä seuraamme.
JA kuinka ollakaan, hän todella saapui.

Sk8er boi marssi nurmikon läpi määrätietoisesti lauta kainalossaan ja jo siinä hetkessä, kun katse kohtasi ensimmäisen kerran, polvet hieman nytkähtivät.
Keskustelu oli edelleen vaivatonta, eikä hän ainakaan tuntunut vaivaantuneelta, vaikka lopulta istuimme kolmistaan hänen ja yhden ystäväni kanssa.

Kun Sk8er boi ensimmäisen kerran poistui tyhjentämään rakkoaan, minun reaktioni oli jotakuinkin tämä ystäväni hokiessa samalla, että minun täytyy kosia välittömästi, jotta mies saadaan pois Tinder-markkinoilta (hänhän oli siis ollut siellä peräti kaksi päivää):

1

Ensimmäiset treffit kestivät aamuun asti (tyypin ensimmäiset tindertreffit ikinä, ei huono).
Sk8er boi tapasi niiden aikana useampia tuttaviani, melko erikoisella otannalla kylläkin, mutta tuntui viihtyvän hyvin. Olin itse vähän hermostunut, kun koitin useamman kerran painaa pöydän alla jalkaani puoli huomaamattomasti hänen jalkaansa vasten, mutta hän tuntui vain kavahtavan taaksepäin. Mielessäni pyöri paniikkiajatuksia. Eikö hän kuitenkaan tunne samanlaista vetoa minuun kuin minä häneen? Jääkö tämä nyt tällaiselle kaveriasteelle?
Lähdön aikana tilanne alkoi olla vähän awkward. Mitä tässä nyt pitäisi sanoa, mitä tehdä? Hän tuli saattamaan minua ja ystävääni bussipysäkille, ja bussin jo ollessa pysäkillä rohkenin kysyä ”meenkö tohon bussiin?” ja Sk8er boi vastasi, että ”ei sun kyllä tarvii mennä”.

Niinpä kuljimme rinnakkain läpi öisen Kallion ja viimein saimme ensimmäistä kertaa oltua oikeasti kahdestaan. Viimeistä suojatietä ylittäessämme Sk8er boi otti käteni käteensä.

Sunnuntai olisi minun puolestani voinut kestää ikuisesti siinä hänen sohvallaan. Joimme kahvia ja juttelimme. En ole hetkeen jutellut kenenkään kanssa niin paljoa, niin mielelläni ja niin monesta kumpuilevasta aiheesta. Jossain vaiheessa rupesin miettimään, olinko viipynyt jo vaivaannuttavan kauan. Hieman vastahakoisesti lähdin kotiin ja itse lähdönhetki oli juuri niin epämukava, kun sen voisi olettaa olevan. Kotimatkan aikana rinnassa raastoi epävarmuus:

Mitähän se nyt ajattelee?
Mitenhän se suhtautuu, jos laitan viestiä?
Laittaakohan se viestiä?
Tykkäsköhän se minusta?
Miksei se edes pussannut?

”Ei tässä voi mitään hävitäkään”-ajatuksella laitoin viestiä menemään ja takaisin tulikin selkeästi helpottunutta ja innostunutta sanailua. Hän varmaan oli miettinyt juuri samoja kysymyksiä.

Sk8er boi tuli eilen luokseni, ja olin koko illan jotakuinkin näissä fiiliksissä:

 

 

Tänään laitoin hänelle viestillä ohjeita esim. kahvinkeittimen käyttöä varten ja laitoin lopuksi vielä viestin ”Ps. Oot aika kiva :)” ja sain vastaukseksi: ”Sä olet erittäin kiva myös, kyllä vain. Ja tää sänky tuoksuu niin hyvältä, etten haluais nousta :)”

 

ETTÄ HEI,
taivaastako tuo tyyppi eteen tupsahti vai mitä ihmettä tapahtui?
Ja miten minä saan hänet nyt pidettyä poissa muilta Tinder-treffeiltä?
HELP!