Vuosi sinkkuna.

On muuten täysin epäonnistunut huijausyritys ottaa maanantai vapaaksi rankan viikonlopun jälkeen.
Tosiasiassa se vain siirtää monday moodin tiistaille. Noh, elävien kirjoissa ollaan, vaikka pakki on niin sekaisin, että vessassa täytyy rampata vartin välein ja hirveä närästys korventaa välillä nenänpää – varpaat. Siis edelleen, vaikka ollaan jo keskiviikossa.

Viikonloppu oli sen verta vauhdikas, etten tuota yksivuotispäivääkään ennättänyt sen kummemmin mietiskellä.
Tai ei se tuntunut kovin ajankohtaiselta siinä pusupojan kainalossa makoillessa.

Pusupojan kanssa on muuten viestitelty tässä puolin ja toisin. Sovimme näkevämme lauantaina. Limpparikutsun lukiessani yritin pitää naaman peruslukemilla, mutta en oikein onnistunut siinä. Riemunkiljahduksen äänenvaimennuskaan ei ollut ihan 5/5. Kanssamatkustajat bussissa varmaan miettivät edelleen minkä kohtauksen sain.
Siinä pojassa on kuulkaa jotain niin perustavanlaatuisesti minulle sopivaa, etten ole vielä onnistunut löytämään tarpeeksi kuvaavia sanoja.
Se on vaan maaginen tunne, kun kehot ovat toisiinsa kietoutuneina ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Puhutaan lastenohjelmista,
siitä pitäisikö elämässä valinnat ja päätökset tehdä järjen vai tunteiden perusteella,
siitä, mitä yhteisöllisyys merkitsee nykyihmisille,
siitä onko vielä sopiva aika alkaa fiilistelemään joulua.
Ja kaikessa puheessa vallitsee vankka yhteisymmärrys. Vaikka olisi eriävä mielipide, toista kuunnellaan ja toisen mielipidettä arvostetaan.
Joidenkin ihmisten kanssa vain tällaisissa asioissa klikkaa ja vahvasti. Nyt se todella tapahtui. En halua päästää tätä käsistäni.

Skoolasin aika moneen otteeseen lauantai-iltana sinkkuudelle. Oli hienoa tehdä se ystävien ympäröimänä.
Ensimmäisessä blogipostauksessani olen listannut asioita, joista nautin sinkkuudessa.
Ja osittain varoitellut itseäni siitä, että kyse saattaisi olla vain sinkkuuden alkuhuumasta.

Täytyy kyllä sanoa, että olen tässä vuoden aikana keksinyt monia muitakin syitä sinkkuudesta nauttimiseen. Blogin kantava teema on viimeaikoina sinkkuseikkailujen ohessa ollut onnellisuus ja itsensä löytäminen.
Oman onnellisuuden lähtökohtien hoksaaminen ja oman identiteettikäsityksen vahvistuminen ovat olleet tämän kuluneen vuoden parhaita paloja.

Jos mietin kulunutta vuotta, on siinä ollut mukana pieniä alamäkiä.
Kun orastava suhde insinöörin kanssa loppui, olin pettynyt. Hetkellisesti olin murtunut ja klassiset ajatukset siitä ”löytäisinkö ikinä miestä” pyörivät mielessä.
Myös runopojan kanssa koin pientä surua ja murhetta.
Olen kärsinyt toisinaan deittimasennuksesta.
Onhan se myönnettävä, että deittailu on helvetin rankkaa. Neljän paskan deitin suorassa ei ole montaa syytä juhlaan.

On myös ollut hetkiä, kun olen oikeasti tarvinnut miestä käytännön asioihin.

Olen kahlannut läpi Tinderin, Happy PanCaken ja Suomi24:n.
Olen käynyt treffeillä ainakin 44 miehen kanssa.
Aika varmasti tästä luvusta puuttuu pari, joita en onnistu muistamaan. Kaikista ei ole bloginkaan puolella ollut puhetta, joten olen joutunut kasaamaan muistinpalasia muun muassa puhelimen yhteystietoja hyödyntäen.

Mutta tässä kuluneelle vuodelle, sinkkuudelle, miehille, teille lukijoille ja itselleni:

giphy

Kyllä se niin on, että ELÄMÄ ON LAIFFII!

Mainokset

Yksivuotispäivä.

Tiedättekös.
Sunnuntaina on syytä juhlaan.

Sinkkis on viettänyt vuoden parisuhteessa itsensä kanssa!
Joskus mietin, että koittaako itsensä kanssa vuoden rajapyykin kohdalla kriisi, voiko itsestään erota. Mutta toistaiseksi on sanottava, että helvetin hyvin menee! Eikä loppua näy……

Viikonloppu tulee olemaan Halloweenin johdosta kiireinen, enkä ole vielä täysin päättänyt, miten aion tätä vuosipäivää viettää.
Mutta lausun kuitenkin itselleni sanat:

1 year anniversary quotes for boyfriend 2

Valmis rakkaudelle.

Tiedättekös, niin siinä vaan taisi käydä, että Sinkkis tulee viettämään pian yksivuotis sinkkupäivää.
Syksy on saanut minut kovin pohdiskelevaksi, viikonloppunakin tein pitkän kävelylenkin, jonka aikana kävin läpi tuhansia ajatuksia itsestäni ja elämästäni.
Olen monen miehenkin kanssa keskustellut aiheesta viimeaikoina. Siitä, minkälaista on olla sinkku, minkälainen vuosi sinkkuna on ollut ja miten se on minua muuttanut.

Valitettavaa, etten aloittanut tätä blogia vuosi sitten, vaan vasta muutaman kuukauden sinkkuelon jälkeen. Kirjoituksia ei alkuvuodelta ole myöskään kovin montaa.
Olisi hauska nähdä, miten ajatukset ovat konkreettisesti muuttuneet. Miten olisin kirjoittanut miehistä, itsestäni, seksistä ja parisuhteista vuosi sitten?

Olen moneen kertaan sen sanonutkin, mutta vuosi on tehnyt minulle hyvää.
Olen löytänyt itseni, vaikka se ei aina ole ollut helppoa ja ehkä jotain kasvukipuja on täälläkin nähty. Olen myös aivan viimeaikoina hetkellisesti jopa hävittänyt itseni, miettinyt sitä, kuka minä olen kaikkein paljaimmillani.

Mutta tiedättekö mitä, minä olen valmis rakkaudelle.
Olen rakastunut itseeni ja nyt olen valmis rakastumaan toiseen ihmiseen.
Antamaan itsestäni kaiken ja ottamaan toisen vastaan sellaisena kun hän on.

154078-Love-At-The-Bus-Stop
Olen tavannut paljon miehiä, jotka ovat olleet osana itseni löytämistä ja itsetuntoni rakentumista. Kiitos teille. Olette olleet ihania, ettekä ole tehneet minusta katkeraa.

Vaikka tämä nyt syystä taikka toisesta kuulostikin jotenkin jäähyväiskirjeeltä, niin ei se sitä suinkaan ole. Sinkkiksen tarina jatkuu vielä.

i-love-me-44118211Rakastakaa tekin itseänne.

Jos kerrot rakkautesi
Niin perille löytävä on tämä tie
Jos tahdot oksalleni
Niin kasvatan viljavan paikan
Jossa linnuton puu
Linnuton puu ottaa varsillensa

All by myself – onnellisena.

Olin alkuviikon lomalla ja koska erityisempiä suunnitelmia ei ollut, vietin suurimman osan ajasta omassa parhaassa seurassani… ja aikuisten värityskirjan kanssa.

Maanantaiaamuna katoin itselleni aamiaisen parvekkeelle ja vedin keuhkot täyteen jo syksyltä tuoksuvaa ilmaa. Hörpin kahvia ja ratkoin samalla japanilaista siluettiristikkoa – jep, mummoutuminen on alkanut, eläkeikää odotellessa. Jossain vaiheessa havahduin huomaamaan kuinka rauhallista oli. Liikenteen äänet kantautuivat vilkkaasta risteyksestä, mutta olin silti uppoutunut omaan sisäiseen rauhaani, sellaiseen tilaan, josta havahtuessa ihmettelee, miten kello voikaan olla jo noin paljon.

Viikonloppuna tuli puheeksi, miten ystäväni on ollut JO/jo/jo (valitse sopivin) puolitoista vuotta sinkkuna.
Oma vuoden rajapyykki häämöttää parin kuukauden päässä. Vaikka mitä vaan voi tässä ajassa tapahtua, silti jostain syystä uskon tuon vuoden tulevan täyteen. Pessimisti kun ei pety koskaan 😉

En ole aikuisiällä ollut koskaan näin pitkää aikaa yksin, pyörittänyt omaa arkea.
Ja tiedättekö mitä, tämähän on ollut ihan mahtavaa aikaa! Kaiken lisäksi olen huomannut, että minähän olen ihan siisti tyyppi! Olenko siis oppinut rakastamaan itseäni uudella tavalla?

anigif_enhanced-15928-1399044629-17

Who cares, I’m awesome!

Olen oppinut olemaan yksin.
Ei sillä, että siinä olisin koskaan uskonut kohtaavani ongelmia, mutta on ilo huomata, että olen suoriutunut ajasta kunnialla.

Olen totisesti ottanut kaiken ilon irti siitä, että parisänky on kokonaan minun, että kukaan ei ole kyttäämässä menojani. Olen voinut tehdä kaikkia extempore-juttuja, viettänyt valtavan paljon aikaa ystävieni kanssa ja nauttinut elämästäni.
Huomaan suhtautuvani asioihin ja elämään entistä positiivisemmin ja väitän kasvaneeni hieman ihmisenä kuluneen vuoden aikana.

giphy123

Mahtavaa olla sinkku!
Sen verta olen myös oppinut arvostamaan tätä itsenäisyyttä ja omaa seuraani, että parisuhteelle on kovat odotukset. Sen täytyy olla jotain erityistä, jotain spesiaalia.
Koska miksi tyytyisi johonkin keskivertoon, jos itsensä kanssa on näin mahtavaa?

”Mut hei, ei se riitä, et on mukavaa
sen täytyy olla parempaa”
Neon 2. Tuo sydämeni huokausten tulkki.

En paina siis leukaa rintaan ja suuntaa kohti seuraavia pettymyksiä.
Nostan pään pystyyn ja nautin kaikesta, mitä elämä eteen tuo.
Kaikista mahdollisuuksista ja haasteista.
Ties kuinka kauan sitä saakaan enää nauttia tästä yksin olosta.
Elämä voi yllättää – joskus positiivisestikin.

Sinkkuna on …

google

Niinpä.
En tiedä mistä syystä nämä ovat suosituimpia hakusanoja.
Onko joku halunnut hakea tietoa siitä, onko sinkkuna oikeasti hyvä olla vai etsiä vain kohtalotovereita, joiden kanssa jakaa samoja ajatuksia siitä kuin hyvä sinkkuna onkaan olla – voi vain arvailla.
Silti aika positiivisessa hengessä!

Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Tsemppiä kaikille niille sinkuille, joille yksin oleminen ei ole yhtä juhlaa koko ajan.
Kuulostan ehkä epätoivoiselta, mutta totisesti toivoisin, että oma sinkkuaika alkaisi pian olla ohitse.
Kohta puoliin (no okei, okei, kahden ja puolen kuukauden päästä) vietettäisiin virallisesti sinkkuuden vuosipäivää. Monesti puhutaan, että parisuhteissa ensimmäinen rajapyykki on ensimmäinen vuosipäivä. Sen jälkeen alkaa arki muuttua harmaaksi ja toisen huonot puolet korostua. Saako itsestään erota vuoden jälkeen?

Mutta minun mielestäni

Sinkkuna on parasta viettää aikaa ystävien kanssa.
Sinkkuna on ihana tehdä itsenäisiä päätöksiä, ilman että tarvitsee miettiä muita.
Sinkkuna on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvästä olosta.

Viikonlopputunnelmissa.

Otetaanpas pientä ennakkokatsausta tulevaan viikonloppuun:

Gekko on koko viikon osittain vihjaillut, että haluaisi tavata.
Samalla hän on ilmoittanut vetävänsä perjantaina rynnäkkökännit – selvä.
Mutta nyt häneen on iskenyt Man flu – oh god.

”Toivottavasti juhannukseksi paranee”.

Reaktio yhtäaikaa:

Jep, tämä esiintyy jo toista kertaa, mutta oli vaan niin osuva!

Jep, tämä esiintyy jo toista kertaa, mutta oli vaan niin osuva!

Aaaand

s2JZ0Y6EiqEiQ

C’moon! Eiköhän ne antibiootit juhannukseen mennessä pure!

Vähän on mennyt maku koko tyyppiin.. eiköhän tuo tule ennemmin tai myöhemmin tippumaan pois kuvioista.

Lauantaina on sovittuna treffit yhden sarjaan ”too good to be true”-kuuluvan miehen kanssa. Tai ainakin hän vaikuttaisi sopivan tähän kategoriaan, todellisuus selvinnee lauantaina. Nähdään päivällä ja ihan tavalliset treffit olisi tiedossa, koska illalle on kummallakin jo ohjelmaa sovittuna. Tai itse asiassa.. hänen suunnitelmansa taisivat peruuntua….. ah mutta minullahan oli sovittua menoa.

Menoihin kuuluu muun muassa yhden vanhan tutun tapaaminen jatkojen merkeissä. Yhteinen historia ei pidä sisällään kuin yhden yön, jonka aikana ”oltiin sillai”. Koko yö oli melko hauska tapahtumasarja.
Olimme firman kekkereissä, joissa oli tietysti bilebändi soittamassa. Vanha tuttu kuului tähän bändiin ja oli ilmeisesti meikäläisen sieltä tanssilattialta illan kuluessa bongannut, koska bändin lopetettua hän tuli puheille. En tarkalleen – melko vahvan humalatilan vuoksi – muista, mitä tapahtui milloinkin, mutta aika viileästi taisin häntä ens alkuun kohdella. Pitkä piirittäminen tuotti kuitenkin tulosta ja lopulta yhtä hajonnutta kännykkää ja mustelmaista takamusta myöhemmin olimme vällyjen välissä.

Vanha tuttu asuu parin sadan kilometrin päässä. Ensikerrasta on jo vuosi aikaa, mutta miekkonen on tiiviisti pitänyt yhteyttä. (Mikä on aika hassua, koska mielestäni hotellissa vietetty yö oli selkeästi vain ”yhden illan juttu”). MUTTA kyllä minulle aina yksi erittäin hyvä pano kelpaa!

Perjantaille ei ole vielä mitään lyötynä lukkoon miesten osalta. Yksi Tinderissä jo ikuisuuden pommittanut miekkonen vähän tiedusteli suunnitelmia. Mutta nähtäväksi jää, mihin ilta päättyy! Ja onhan tässä muutenkin tuo Tinder taas tuntunut kuumentuneen kun viikonloppu lähenee 😉

Hauskaa viikonloppua tyypit!
Pidän teitä ajan tasalla mahdollisuuksien mukaan – ja sillä oletuksella, että on jotain, mistä pitää ajan tasalla. Keep your fingers crossed!

Tinder – uhka vai mahdollisuus?

Myönnän, ensimmäinen ajatukseni eron hetkellä oli ”Tinder”.
Vihdoin tuo paljon puhuttu, ylistetty ja paheksuttu sovellus olisi minun käytettävissäni.

Pidin parin päivän siirtymäajan, ikäänkuin kunnioittaakseni päättynyttä suhdetta,
ja podin silti hieman huonoa omaatuntoa nopeista liikkeistäni.
Mutta miksi?
Miksi on paheksuttavaa, jos siirtyy helposti eron jälkeen uusiin asioihin?

En ole luonteeltani koskaan ollut murehtija.
Mietin ja pyörittelen asioita ehkä hiljaa itsekseni omassa mielessäni päivän pari,
mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä itsesäälissä rypemistä ja viikko tolkulla itkemistä.
Elämä jatkuu, halusi sitä tai ei.
”Uutta kalaa koukkuun”.

Näillä ajatuksilla vakuutin itseni siitä, että Tinderiin liittymisessä ei ollut mitään pahaa.
Jännittyneenä latasin sovelluksen. Hieman hätkähdin Facebook-rekisteröitymistä,
mutta jatkoin silti rohkeasti kohti tuntematonta.

JA VOI!
Kaikki nämä maailman sinkut, vain yhden pyyhkäisyn ulottuvissa!
Miten monta mahdollisuutta, miten monta uutta tuttavuutta.
Olin Tinder-humalassa ensimmäisen päivän ajan.
Katselin toinen toistaan komeampien miesten profiileja ja käytin useamman hetken oman profiilini hienosäätämiseen.
Haluaisinko kertoa jotain itsestäni profiilissa?
Vai heittäisinkö siihen jonkin lentävän lausahduksen?

Päätin olla latelematta 250 merkin sepostusta luonteenpiirteistäni taikka asioista,
jotka tuottavat minulle mielihyvää.
Jostain syystä sain kuvan, että  ne, jotka itsestään kertovat pituuden, painon, lempiruoan ja koiran nimen, ovat niitä, jotka tosissaan etsivät sielunkumppaniaan sovelluksen kautta.
Enhän minä (kai?) sitä oikeaa ollut/ole etsimässä.

”Kuuntele linnunlauluu
Kuuntele koiranhaukkuu
Kumpikin sanoo samaa
Ja viesti on:
Kaikki on tarpeellista
Tulee kokemusta
Eikä mennyt enää palaa”

Valitsin pienen pätkän yhden ei-niin-puhkikulutetun kappaleen sanoituksesta.
Vaikka tämä vaihtoehto olikin melko korni, olin siihen tyytyväinen.
Kyseinen pätkä kuvasti jotain minusta – mielestäni elämässä on turha murehtia asioita, jotka ovat menneitä ja joiden eteen ei voi enää mitään tehdä
ja toisaalta se saattaisi poikia hyviä keskusteluita, jos joku tunnistaisi kappaleen.
(Voi miten väärässä olikaan – ilmeisesti miehet eivät taida käyttää paljoa aikaa profiilitekstien lukemiseen?)

Toisena päivänä koitti Tinder-krapula.
Tunsin huonoa omaatuntoa pyyhkäistessäni ihmisiä vasemmalle tai oikealle pelkästään heidän ulkonäkönsä perusteella.
Sovelluksen pinnallisuus sai minut huonolle tuulelle.
Enhän minä todellisessa elämässä arvioi ihmisiä pelkästään heidän ulkonäkönsä perusteella? Voisiko täältä joku oikeasti muka löytää ”sen oikean”?
Toiseen päivään mennessä olin kerännyt jo toistakymmentä matchia, käynyt keskustelua kolmanneksen kanssa, joista korkeintaan yksi oli tuntunut siltä, että sitä voisi jatkaa myös IRL. Se ei koskaan jatkunut.

Hyvin nopeasti sain maistiaisen kaikesta siitä, mitä Tinderissä on tarjolla. Kävin keskustelua mm. seuraavien karrikoitujen miesten kanssa. (Ikäluokka 24-34.)

1. Machoilija

Machoilija lähestyy yleensä ”rennolla” lausahduksella
”Moi mitäs pimu/mimmi/tyty/etc. ?”
Keskustelu siirtyy hälyttävän nopeasti miehen harrastuksiin (saliharjoittelu) ja työhön, siinä tapauksessa, että työ on mainitsemisen arvoinen.

Keskustelun aikana viljellään paljon englanninkielisiä ja/tai slangisanoja. Machoilijoiden kanssa jutustelu tuntuu usein jäävän hyvin pinnalliseksi ja yleensä siitä ei jää juuri mitään käteen – ei edes treffipyyntöä.

Vinkki: Machoilijan tunnistaa usein jo profiilikuvista, mitä enemmän lihaksia, sitä machompaa menoa!

2. Seksinvonkaaja

Seksinvonkaajat ovat Tinderissä vain yhden asian tähden. On arvostettavaa, että asia tuodaan heti kättelyssä esiin
”Oho, ootpas sä pantavan näkönen!”
eikä tarkoitusperiä jätetä rivien välistä luettavaksi.
Seksinvonkaajia harvoin pystyy esimerkiksi profiilikuvien perusteella tunnistamaan – poikkeuksia löytyy!

Jos joku jakaa ’hetkinä’ kuvaa miehisyydestään, on väistämättä selvää, että ko. henkilö kuuluu tähän kategoriaan.

Vinkki: Tinderistä on helppo löytää seksikumppani jo samalle päivälle, joten jos sellainen on hakusessa, rohkeasti kokeilemaan!

3. Harrastajat

Harrastajat esittelevät viidessä profiilikuvassaan mahdollisimman paljon omia harrastuksiaan. Törmäsin jopa kerran profiiliin, jossa jokainen kuva oli viiden kuvan kollaasi harrastajasta erilaisten aktiviteettien äärellä. Harrastajien kanssa keskustelu on parhaimmillaan älykästä ja siitä välittyy usein viesti, että he etsivät samanhenkistä ihmistä pitempiaikaiseen kanssakäymiseen.

Harrastajista ylempi luokka on extreme-harrastajat.

Vinkki: Harrastajan nappaamiseksi on syytä mainostaa omia harrastuksiaan ja lempiaktiviteetteja profiilissa. Nappaaminen onnistuu kyllä ilman näitäkin, omassa profiilissani ei juuri surffilautoja tai benjihyppyjä nähdä.


4. Huumoriheput

Huumoriheppujen profiilit ovat niin kieli poskella tehtyjä, ettei niistä totisesti tiedä, kuinka vakavalla mielellä tyyppi Tinderissä viilettää.

Huumoriheppujen kanssa keskustelut eivät (ainakaan minun kohdalla) usein saavuta kovin syvällistä tasoa, mutta ovat sitäkin miellyttävämpää ajanvietettä. He tarjoavatkin ehkä myös mukavaa haastetta, saadako keskustelun kulku kääntymään unelmiin ja toiveisiin vai pysytäänkö Fok it- ja Fingerpori-maailmassa?

Vinkki: Jos oma huumorintajusi on hyvin suppea, etkä jaksa jatkuvaa vitsin vääntöä, työnnä huumoriheput visusti vasemmalle.


5. Ujot pojat

Ujoilla pojilla on kaksi, maksimissaan kolme profiilikuvaa. Niistä korkeintaan yksi on melko epäonnistunut selfie, ehkä peilin kautta otettu, muut ovat mahdollisesti ryhmäkuvista rajattuja otoksia heistä aurinkolasit päässä. Ujojen poikien kanssa keskustelun aloittaja saa usein olla nainen, tai sitten he lähestyvät varoen perinteisellä repliikillä
”Moi (:”

Ujojen poikien kohdalla heti mietityttää, ovatko he edes tarpeeksi rohkeita tapaamaan kahvikupin äärellä, vai olisiko koko tapaaminen yhtäjaksoista jännityselokuvaa.
Heiltä voi kuitenkin kysyä miltein mitä vain ja siihen saa yleensä vielä vastauksen.

Vinkki: Jos haluat olla tilanteen herra, valitse ujo poika. He ovat helposti vietävissä ja johdateltavissa.

Näiden ihastuttavien miesten lisäksi Tinderiin mahtuu läjäpäin kaikenkirjavaa kansaa!
Saatat törmätä epätoivoisiin ruikuttajiin ja turhankin itsevarmoihin adoniksiin, jotka odottavat sinun olevan pyörällä päästä pelkästään mahdollisuudesta käydä keskustelua heidän kanssaan.

Mitä sitten, kun keskustelu tuntuu sujuvan? Se viedään seuraavalle tasolle.
Rohkeimmat pyytävät numeroa ja siirtävät keskustelun whatsappiin, toisten kanssa sitä jatketaan esimerkiksi KIK-messengerin puolella. Tinderin innoittamana minäkin latasin KIK-messengerin ja Snapchatin, joista jälkimmäinen on osoittautunut kuitenkin melko turhaksi. Näiden lisäksi yhteystietoni ovat kasvaneet noin 25 uudella puhelinnumerolla.

Ja tämän jälkeen koittaa tietysti se kuumottava hetki, kun joko itse ehdottaa tai odottaa toisen ehdottavan
”Mennäänkö kahville joku päivä?”
Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta ennen, nyt ja tulevaisuudessa minä odotan miehen aloitetta tapaamisesta.

Muistan varmasti ikuisesti ensimmäiset Tinder-treffini.

Sen tunteen, kun kävelin elokuvateatteria kohti näpytellen hermostuneita viestejä kaverille
”Apua, sata metriä enää”
”Mitä mä teen, jos se onki ruma?”
”Apuaaaaaaa mua jännittää”
”NYT”
Sen tunteen, kun hän seisoi siinä koko komeudessaan edessäni, enkä pystynyt sanomaan mitään, vaan kurkustani pääsi vaimea ynähdys.
Sen tunteen, kun tajusin hänen olevan vielä komeampi kuin kuvissa (tämä tunne ei ole valitettavasti toistunut muiden kanssa).
Sen tunteen, kun tajusin punastuneeni päästä varpaisiin, unohtaneeni hänen nimensä ja tuijottavani häntä sanaakaan sanomatta.

Treffit olivat alkuasetelmista huolimatta mielestäni onnistuneet. Emme ole kolmen kuukauden aikana nähneet uudestaan, siitä huolimatta, että yhteydenpito on jatkunut tänä aikana enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Olen onnekas, että ensimmäinen treffikokemukseni oli positiivinen. Sitä on seurannut toinen toistaan katastrofaalisempia kohtaamisia, mutta tämä muisto valaa minuun vieläkin uskoa siitä, että treffit voivat olla myös onnistuneet.
Että toinen voi todellisuudessa näyttää jopa komeammalta kuin kuvissa.

Ja tuoksua uskomattoman hyvältä…

Ja hymyillä uskomattoman ihanasti……

Näihin muihin kohtaamisiin pureudun myöhemmin enemmän. Ne vaativat oman kirjoituksensa.
Tämä postaus on mukava lopettaa positiiviseen tunnelmaan.

Tinder – uhka vai mahdollisuus? !