All by myself – onnellisena.

Olin alkuviikon lomalla ja koska erityisempiä suunnitelmia ei ollut, vietin suurimman osan ajasta omassa parhaassa seurassani… ja aikuisten värityskirjan kanssa.

Maanantaiaamuna katoin itselleni aamiaisen parvekkeelle ja vedin keuhkot täyteen jo syksyltä tuoksuvaa ilmaa. Hörpin kahvia ja ratkoin samalla japanilaista siluettiristikkoa – jep, mummoutuminen on alkanut, eläkeikää odotellessa. Jossain vaiheessa havahduin huomaamaan kuinka rauhallista oli. Liikenteen äänet kantautuivat vilkkaasta risteyksestä, mutta olin silti uppoutunut omaan sisäiseen rauhaani, sellaiseen tilaan, josta havahtuessa ihmettelee, miten kello voikaan olla jo noin paljon.

Viikonloppuna tuli puheeksi, miten ystäväni on ollut JO/jo/jo (valitse sopivin) puolitoista vuotta sinkkuna.
Oma vuoden rajapyykki häämöttää parin kuukauden päässä. Vaikka mitä vaan voi tässä ajassa tapahtua, silti jostain syystä uskon tuon vuoden tulevan täyteen. Pessimisti kun ei pety koskaan 😉

En ole aikuisiällä ollut koskaan näin pitkää aikaa yksin, pyörittänyt omaa arkea.
Ja tiedättekö mitä, tämähän on ollut ihan mahtavaa aikaa! Kaiken lisäksi olen huomannut, että minähän olen ihan siisti tyyppi! Olenko siis oppinut rakastamaan itseäni uudella tavalla?

anigif_enhanced-15928-1399044629-17

Who cares, I’m awesome!

Olen oppinut olemaan yksin.
Ei sillä, että siinä olisin koskaan uskonut kohtaavani ongelmia, mutta on ilo huomata, että olen suoriutunut ajasta kunnialla.

Olen totisesti ottanut kaiken ilon irti siitä, että parisänky on kokonaan minun, että kukaan ei ole kyttäämässä menojani. Olen voinut tehdä kaikkia extempore-juttuja, viettänyt valtavan paljon aikaa ystävieni kanssa ja nauttinut elämästäni.
Huomaan suhtautuvani asioihin ja elämään entistä positiivisemmin ja väitän kasvaneeni hieman ihmisenä kuluneen vuoden aikana.

giphy123

Mahtavaa olla sinkku!
Sen verta olen myös oppinut arvostamaan tätä itsenäisyyttä ja omaa seuraani, että parisuhteelle on kovat odotukset. Sen täytyy olla jotain erityistä, jotain spesiaalia.
Koska miksi tyytyisi johonkin keskivertoon, jos itsensä kanssa on näin mahtavaa?

”Mut hei, ei se riitä, et on mukavaa
sen täytyy olla parempaa”
Neon 2. Tuo sydämeni huokausten tulkki.

En paina siis leukaa rintaan ja suuntaa kohti seuraavia pettymyksiä.
Nostan pään pystyyn ja nautin kaikesta, mitä elämä eteen tuo.
Kaikista mahdollisuuksista ja haasteista.
Ties kuinka kauan sitä saakaan enää nauttia tästä yksin olosta.
Elämä voi yllättää – joskus positiivisestikin.

Sinkkuna on …

google

Niinpä.
En tiedä mistä syystä nämä ovat suosituimpia hakusanoja.
Onko joku halunnut hakea tietoa siitä, onko sinkkuna oikeasti hyvä olla vai etsiä vain kohtalotovereita, joiden kanssa jakaa samoja ajatuksia siitä kuin hyvä sinkkuna onkaan olla – voi vain arvailla.
Silti aika positiivisessa hengessä!

Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Tsemppiä kaikille niille sinkuille, joille yksin oleminen ei ole yhtä juhlaa koko ajan.
Kuulostan ehkä epätoivoiselta, mutta totisesti toivoisin, että oma sinkkuaika alkaisi pian olla ohitse.
Kohta puoliin (no okei, okei, kahden ja puolen kuukauden päästä) vietettäisiin virallisesti sinkkuuden vuosipäivää. Monesti puhutaan, että parisuhteissa ensimmäinen rajapyykki on ensimmäinen vuosipäivä. Sen jälkeen alkaa arki muuttua harmaaksi ja toisen huonot puolet korostua. Saako itsestään erota vuoden jälkeen?

Mutta minun mielestäni

Sinkkuna on parasta viettää aikaa ystävien kanssa.
Sinkkuna on ihana tehdä itsenäisiä päätöksiä, ilman että tarvitsee miettiä muita.
Sinkkuna on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvästä olosta.