Ei heikkohermoisille.

Blogeissa kiertää Mamma rimpuilee:n aloitteesta (kai) #profiilikuvahaaste.
Tarkoituksena on jakaa profiilikuvia 10 vuoden ajaltasuurinpiirtein kuva/vuosi otannalla. Ja tiedättekö, minäkin lähdin leikkiin mukaan.
Sensurointi kaiketi edes hieman suojelee anonymiteettiäni, mutta riskinsä tietysti on olemassa. Joten moikka vaan, jos tunnistit, it’s me!

Tarkoitus kai oli noukkia kuvia Facebookin puolelta, mutta koska minulla ei ole siellä enää yhtään kuvaa vuodelta 2007 tallella, turvauduin vanhan kunnon irc-gallerian arkistoihin. Samoja kuvia sitä on kai valitettavasti tullut jaeltua kummallakin alustalla. Ja kyllä, nyt kun mietit, niin minulla on irc-gallerian tunnukset edelleen käytössä juuri näitä tilanteita varten. Koska you never know. Ja itseasiassa samoja kuvia ei ole missään muualla tallessa.

Mutta.
Saanko esitellä.
Sinkkis 2007-2017.

pdp1-herdifier.netdna-ssl.com

2007

Muistan tämän kuvan.
Asuin vielä kotikaupungissani, vanhempien luona ja siellä ei saanut otettu hyviä kuvia kameran itselaukaisimella muuten kuin eteisessä niin, että kävi polvilleen ja asetti kameran eteisen lipastolle.
En ole alasti kuvassa, mutta tarkoituksella rajasin tuubitopin reunan pois kuvasta.

Ja siis tämä oli 17-vuotiaan Sinkkiksen mielestä loisto-otos. Uskokaa vaan. Naurakaa vaan.

1930653_38868709776_9135_n

2008

Vuodelta 2008 oli jo ihan oikein materiaalia mistä valita.
Vuosi kun täytin 18, kirjotin ylioppilaaksi ja leikkasin Victoria Beckhamin innoittaman hiustyylin. Kun tätä kuvaa katsoo ilman sensurointeja, on vaikea uskoa, että olen siinä vasta niin nuori.

Vähän itseasiassa himottaisi leikata tuollainen tukka taas!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2009

Tätä ylipitkää otsatukkaa ei todellakaan ole ikävä.
Te ette sitä nää, mutta tosiasiassa toista silmääni ei näy tuon reuhkan takaa.

Muistan tämänkin päivän.
Olin nimittäin käynyt treffeillä yhden mukavan pojan kanssa.
Tapasimme useammankin kerran, hänellä oli auto ja ajoimme kauemmille rannoille pussailemaan takapenkille. Harrastimme kerran seksiä ja sen jälkeen hän ilmoitti, että tämä kuvio olisi turhan hankala, kun minä olen muuttamassa Helsinkiin ja hän vielä miettii, että mitä elämällään tekisi.

25631_403585179776_4010978_n

2010

Helsinki.
Pasila.
Webkamera.
Enpä osannut aavistaa, mitä seuraava kesä toisi tullessaan.
Miten unohtumattomaksi kesäksi se muodostuisi.
En tiennyt, että tulisin vielä miltei kymmenen vuoden päästä palaamaan niihin muistoihin aina uudestaan ja uudestaan kuin toivoen, että saisi edes hetken kokea vielä sellaista huolettomuutta.

En voi uskoa, että jääkaappini ovi on näyttänyt tuolta, mutta todettakoon, ettei se ole minun tekosiani vaan silloisen kämppiksen taidonnäyte. Muistan tuon asunnon kaikki nurkat, pienen vessan punaisen lattian, kerran talviaamuna (onneksi) parvekkeelle ilmestyneen kakkapökäleen ja ikkunani alla tuleen tuikatun mopon.
Oh happy days.

 

258394_10150238698644777_4795563_o

2011

Siis enkö ole itse yhtään nähnyt minkälaisilla taustoilla näitä kuvia olen julkaissut vai eikö minua vaan ole kiinnostanut, että esittelen sijaamatonta sänkyä, keittiön kellastuneita kaappeja ja maailman hirveintä välioviruloviritelmää eteisessä?
Ja mikä on tämä monasti toistuva ”haluan näyttää siltä, että olen alasti” -teema?
Ja missä nuo lakanat ovat nyt?

Tässä vaiheessa seurustelin ensimmäistä kertaa ihan ihan tosissani.
Niin tosissani, että päädyimme asumaan jopa saman katon alle.
Tai muutimme sinne itseasiassa vuoden 2010 lopulla.
Minulla oli kauniita mielikuvia siitä, mitä arkemme tulisi olemaan ja en tiedä olisinko voinut olla enempää väärässä.
Kun jälkikäteen ajattelee, niin aikamoinen sissi minäkin olen parikymppisenä ollut. Käynyt viisi päivää viikossa koulua, tehnyt 40-50 tuntisia työviikkoja ja kestänyt melkoista parisuhdehelvettiä kotona siihen päälle. Ehkä ihan ok että tuli oltua vähän eksyksissä. Eihän minulla ollut aikaa itselleni!?

 

430209_10151109419354777_1129448838_n

2012

Olin opiskelija-aikoina melko aktiivisesti mukana tutortoiminnassa ja muissa opiskelijakemmakoissa. Juhlimista ja esimerkiksi arkipäiville osuvia risteilyjä rajoittivat kuitenkin onneksi monesti työt ja muut harrastukset. Kävin kahdesti risteilyllä ja molemmat olivat enemmän tai vähemmän katastrofaalisia reissuja. Se hetki, kun vartijat taluttivat minut buffetista hyttiin eijvarsinaisesti ole elämäni tähtihetkiä.

Tässä kuvassa olen juuri tovi sitten käynyt oksentamassa hytin vessassa.
Sillä toisella risteilyllä.
Mainittakoon, että laiva lähti Helsingistä kohti Tukholmaa juuri tuona hetkenä, kun istahdin maahan. Seuraavaksi etsimme puhelimeni kadonneita osia: takakuorta, akkua ja sim-korttia.

Ristus mikä reissu.

 

1082401_10151753488319777_1926456268_o

2013

Tässä kuvassa on hienosti sensuroituna yksi entisistä heiloistani.
Se, jota vanhemmat jaksavat vieläkin välillä muistella, vaikka väliin on mahtunut muitakin. Ja myönnettäköön, että hän oli IHANA ihminen ja minä en olisi voinut yhtään kamalampi hänelle olla. Mm. muutimme yhteen ja neljän kuukauden päästä minä olin jo pakkaamassa tavaroita.

Jos tiemme kohtaisivat nyt ensimmäistä kertaa, suhde olisi hyvin erilainen. Mutta hän tuli elämääni korjaamaan minua, jotta tosiasiassa huomaisin, että vain itse voin itseni korjata. Minä tulin hänen elämäänsä ilmeisesti näyttämään, että naiset osaavat olla hirveitä ja katalia.

Enpä muuten tiennyt tuona kesänä, että kolmen vuoden päästä tulisin hyppimään ja pomppimaan samoissa Ruissalon maisemissa uuden poikaystävän kera.

10442928_10152516867154777_849751733990638385_n

2014

Ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka jonkun poikaystävän kanssa.
Kaksi viikkoa.
Siinä ajassa ennättää ymmärtää, ettei halua elämään ihmistä, joka lähtee kahdeksi viikoksi ulkomaille juomaan viinaa.

11813255_10153539606739777_2338871079622603562_n.jpg

2015

Tämä on jo sitä aikaa, mitä tekin olette saaneet olla tarkkailemassa.
Rakkauden kesä 2015.
Kuuluu myös sinne never forget -kansioon. Ja myös sinne ripaus alastomuutta -kansioon.
Olisin ihan oikeasti pystynyt valitsemaan miltei joka vuodelle sellaiset kuvan, missä näytän olevani alasti.
MITÄ. MIKSI. NYT LOPPU.
Jatkossa aion varmistaa, että kuvissa näkyy enemmän vaatteita.

14224854_10154509654234777_3045900322703758445_n.jpg

2016

En voinut laittaa kuvaa, jonka olisin halunnut laittaa, koska se oli hirveän pieni ja muuttui pikselimössöksi. Joten laitan tämän. Kuvan, jossa lähetän suudelmia hänelle. Pystyn palaamaan noihin ajatuksiin ja tuntemuksiin vain katsomalla kuvaa. Voi veljet, miten pursusin rakkautta. En malttaisi odottaa, että saisin tuntea niin vahvasti uudestaan.

Tässä kuvassa on jopa vaatetta päällä.
Vaikkei kylläkään liikaa.
Olimme lähdössä samana iltana kavereiden kanssa ulos.
Vettä satoi niin paljon, että päästessäni ystävän luo kenkäni tursusivat vettä joka askeleella. Koitin niitä illan ajan kuivatella hiustenkuivaajalla ja paperitupoilla tuloksetta. Vähän sen jälkeen olinkin kaikkiaan miltei kuukauden päivät kipeänä.

Ärsyttävästi muuten tuo vasen henkseli vinksallaan.

17022077_10155105302299777_5903986067318608197_n

2017

Tältä vuodelta minulla ei olekaan kuin tämä profiilikuva.
En hirveän aktiivisesti ole käyttänyt facebookia enää pariin vuoteen, vaan siirtynyt enemmän instagramin puolelle, johon tulee tuutattua sisältöä epäsäännöllisen säännöllisesti.

Siitä tytöstä, joka vanhempiensa eteisessä näpersi kameran ajastinta hyödyntäen taiteellisia otoksia, on tultu aika pitkälle.
Silti alastomuus ja tissien näyttäminen on ollut kantavana teemana 10 vuoden ajan.
Luojan kiitos minulla ei ole enää mahdollisuutta ruveta tutkimaan ii2:n tai Kuvakkeen albumeja. Se materiaali ei olisi kestänyt päivänvaloa.

Mitähän ajatuksia kuvat herättävät viiden vuoden päästä?
Taikka kymmenen?

Muistin juuri, että kirjotin itselleni kirjeen uutenavuotena, jotta voisin avata sen tämän vuoden lopussa.
Tiedän jo nyt kirjoittaneeni siihen sellaisia asioita, joihin en tosiasiassa halua palata.
Kirjoitin mm. jotenkin niin, että todennäköisesti olen turhaan huolissani tästä suhteesta.

Awesome.

Voitteko kuvitella, ihan kohta (eli kolmen viikon ja yhden päivän päästä) Aivan sama mulle mä oon onnellinen täyttää vuoden.
VUODEN.

tumblr_lwfhlifkR51qjp4gi

Nimenomaan.
Ei tuohon lisättävää.Eikä myöskään siihen, että
HEI TE KAIKKI SIELLÄ RUUDUN TOISELLA PUOLEN

tumblr_mowjer5HDD1s9frcro1_500

Piste.

Kävijämäärät ovat nousseet tasaiseen tahtiin.
Tällä hetkellä blogia käy yhdessä päivässä tuijottelemassa enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi koko maaliskuussa yhteensä.

Thats-awesome-gif
Selailin jonkin matkaa taaksepäin kirjoituksia ja täytyy nyt esittää syvät pahoittelut, mutta taisin joskus ennen olla vähän hauskempi tyyppi. Nyt kirjoitukset ovat jotenkin surusävytteisiä sellaisen tulevan hullun kissanaisen kirjoittamia.

9d3f08ac2d14dd04618ea472cf2d360e.jpg
Koitan muuttaa suuntaa. Olla vähän hauskempi. Vaikka toisaalta, kuten joku tovi sitten sanoinkin, blogista on tullut minulle tärkeä purkautumiskanava. Alusta, jolle kirjoitan ne syvimmät pelot ja sydäntä raastavat pettymyksen tunteet. Blogista on tullut kiinteähkö osa elämääni ja se on tavallaan aika

Awesome
Olen viime päivinä taas kerran hieronut aivonystyröitäni ja mietiskellyt, että miten reilu vuosi sinkkuutta on minua muuttanut.

Jätän tämän tähän:

tumblr_inline_mjni13FPgd1qz4rgp

Minäkö sipuli?

Pidän itseäni verrattain avoimena ihmisenä.
Voin kertoa kenelle tahansa mitä tahansa.
Voin paljastaa ikävimpiäkin asioita, synkkiä salaisuuksia, niitä, jotka saattavat herättää ihmetystä ja kauhua.

Kuitenkin vain harva ihminen tietää kaiken minusta.
Harva tietää perhetaustastani taikka niistä koettelemuksista, joita elämä on eteeni tuonut.

Olen entisen poikaystäväni kaveri vielä Facebookissa ja vastikään silmieni eteen tärähti hänen nykyisen tyttöystävänsä lisäämä kuva, jossa kilisteltiin uuden avoliiton kunniaksi. Heillä on suhdetta takana muutama kuukausi. Minulle sanottiin vuoden seurustelun jälkeen, että
En mä voi vielä ajatella, että me muutettaisiin yhteen. En välillä saa susta otetta, oot jotenki sulkeutunu kuorees.” (Ja silti minä olin se joka päätti suhteen?).

Koomikko sanoi kerran, että introvertin puoleni vuoksi minuun olisi äärimmäisen mielenkiintoista tutustua. Juuri sen takia, että paljastaisin pikkuhiljaa sitä, mitä sisimmässäni todellisuudessa olen.

Olenko sittenkin sellainen sipuli.
Joka on kasvattanut ytimensä ympärille monta kuorta?

Kaikilla varmaan on omat kuorensa, toisilla ohuemmat ja toisilla paksummat. Kun nyt oikein mietin, en olekaan täysin varma onko ketään, jolle olisin paljastanut kerrosten sisältä löytyvän ytimen. Pari vanhinta ystävää ovat melko lähellä, mutta hekään eivät välttämättä tiedä aivan kaikkea.

 

En ole tarkoituksella salaperäinen.
En välttele keskustelunaiheita, mutta toisaalta on jossain määrin vaikea heittää välikommenttia
”Nii joo, mun isäkin oli vankilassa pari vuotta”ilman, että keskustelun sävy muuttuisi.

Järkytin juurikin tällä asialla yhtä hyvää ystävääni joskus puolisen vuotta sitten. Asia tuli täysin shokkina ja hän kysyikin, että onko menneisyydessäni jotain muuta, mitä haluaisin kertoa.

Olen päättänyt olla pusupojan kanssa tietoisesti avoimempi.
Etten vaikuttaisi sulkeutuneelta,
etten päätyisi järkyttämään häntä myöhemmin.
Olen kertonut jo paljon menneisyydestäni.
Hänen kanssa on helppo puhua, koska puhumme niin monenlaisista asioista. Hänelle olen saattanut myös kertoa ”suurista asioista” ilman, että niitä aletaan vatvomaan tai voivottelemaan.
Hän myös kyselee paljon, mikä helpottaa huomattavasti asioiden esiintuomista.

 

 

 

 

Yksivuotispäivä.

Tiedättekös.
Sunnuntaina on syytä juhlaan.

Sinkkis on viettänyt vuoden parisuhteessa itsensä kanssa!
Joskus mietin, että koittaako itsensä kanssa vuoden rajapyykin kohdalla kriisi, voiko itsestään erota. Mutta toistaiseksi on sanottava, että helvetin hyvin menee! Eikä loppua näy……

Viikonloppu tulee olemaan Halloweenin johdosta kiireinen, enkä ole vielä täysin päättänyt, miten aion tätä vuosipäivää viettää.
Mutta lausun kuitenkin itselleni sanat:

1 year anniversary quotes for boyfriend 2

Valmis rakkaudelle.

Tiedättekös, niin siinä vaan taisi käydä, että Sinkkis tulee viettämään pian yksivuotis sinkkupäivää.
Syksy on saanut minut kovin pohdiskelevaksi, viikonloppunakin tein pitkän kävelylenkin, jonka aikana kävin läpi tuhansia ajatuksia itsestäni ja elämästäni.
Olen monen miehenkin kanssa keskustellut aiheesta viimeaikoina. Siitä, minkälaista on olla sinkku, minkälainen vuosi sinkkuna on ollut ja miten se on minua muuttanut.

Valitettavaa, etten aloittanut tätä blogia vuosi sitten, vaan vasta muutaman kuukauden sinkkuelon jälkeen. Kirjoituksia ei alkuvuodelta ole myöskään kovin montaa.
Olisi hauska nähdä, miten ajatukset ovat konkreettisesti muuttuneet. Miten olisin kirjoittanut miehistä, itsestäni, seksistä ja parisuhteista vuosi sitten?

Olen moneen kertaan sen sanonutkin, mutta vuosi on tehnyt minulle hyvää.
Olen löytänyt itseni, vaikka se ei aina ole ollut helppoa ja ehkä jotain kasvukipuja on täälläkin nähty. Olen myös aivan viimeaikoina hetkellisesti jopa hävittänyt itseni, miettinyt sitä, kuka minä olen kaikkein paljaimmillani.

Mutta tiedättekö mitä, minä olen valmis rakkaudelle.
Olen rakastunut itseeni ja nyt olen valmis rakastumaan toiseen ihmiseen.
Antamaan itsestäni kaiken ja ottamaan toisen vastaan sellaisena kun hän on.

154078-Love-At-The-Bus-Stop
Olen tavannut paljon miehiä, jotka ovat olleet osana itseni löytämistä ja itsetuntoni rakentumista. Kiitos teille. Olette olleet ihania, ettekä ole tehneet minusta katkeraa.

Vaikka tämä nyt syystä taikka toisesta kuulostikin jotenkin jäähyväiskirjeeltä, niin ei se sitä suinkaan ole. Sinkkiksen tarina jatkuu vielä.

i-love-me-44118211Rakastakaa tekin itseänne.

Jos kerrot rakkautesi
Niin perille löytävä on tämä tie
Jos tahdot oksalleni
Niin kasvatan viljavan paikan
Jossa linnuton puu
Linnuton puu ottaa varsillensa

Yo girl, there’s too much attitude.

Kävin tuossa pari päivää sitten kertomassa omasta työurastani ja opinnoistani vanhan opiskelijayhdistyksen after work -tilaisuudessa.
Siellä yksi miekkonen tuli juttelemaan niitä näitä opintoihin ja työhön liittyen. Jossain vaiheessa iltaa puhuimme iästä, kun ihmettelin, miten -95 syntyneet lapset voivat olla jo jatko-opiskelemassa, kun tarhassahan heidän pitäisi vielä olla.

Keskustelutoveri kysyi, että minkä ikäinen olen.
Syntymävuoteni paljastuttua hän totesi spontaanisti
”Ai, luulin sua ainaki muutaman vuoden vanhemmaksi.”

tumblr_mhtju9zCVt1s306ffo2_500_large
Noh hänellä oli ihan käypä selitys päätelmälleen.
En varsinaisesti kasvoiltani ole koskaan ollut babyface ja hänen mukaansa puheessani oli niin paljon auktoriteettia ja vakuuttavuutta, ettei hän olisi sen perusteella epäillyt minun olevan niin nuori.

Muistanette ehkä koomikon tekemän analyysin siitä, että olen sinkku sen takia, että minulla on liikaa asennetta. Tai näytän sen yhtään peittelemättä.

0e6b661a660f32623a3bcbcbfa9536ef

Do I look like I care?

Olenkin tässä nyt taas omaa sisintäni tutkinut ja pohdiskellut.
Olen ihminen, joka pystyy taipumaan monenlaiseen muottiin.
Jos tilanne vaatii rauhallisuutta, olen etäinen, enkä pidä itsestäni ääntä.
Jos tilanne vaatii toimintaa, olen valmis nousemaan esille ja ottamaan johtajan roolin, vaikken siitä nautikaan.
Olen tarvittaessa pelle, kuuntelija, ihastuttava ja vihastuttava.

Ehkä tällaisessa esiintymistilanteessa tai treffeillä paljastan sen täysin todellisen ja peittelemättömän minäni. Sen sisäisen persoonani, jota ei muista jännitykseltään silotella.

Ei sillä, että omaa persoonallisuuttaan tarvitsisikaan muuttaa toisen vuoksi.
Lähinnä se, että jos on näinkin voimakas persoona, niin olisiko pieni suodatus paikallaan?
giphy

Sinkkuelämää – vihdoin ja viimein

Tämä sinkkublogi syntyi täysin hetken mielijohteesta.
Katsotaan kuinka pitkä sen elinkaaresta tulee, tiedä vaikka se vaihtuisi jossain vaiheessa parisuhdeblogiksi,
kumpi vaihtoehto sitten mielenkiintoisemmalta vaikuttaakaan.

Olen elänyt viimeiset viisi vuotta parisuhteIssa.

Yhden suhteen päätyttyä seuraava on jo ollut enemmän tai vähemmän aluillaan,
enkä ole täysi-ikäisenä päässyt kovinkaan paljon nauttimaan siitä hehkutetusta sinkkuelämästä.
Nyt viimeiset kuukaudet olen antanut itseni revitellä ja nauttia tästä uudesta elämäntilanteesta.

Viimeisen parisuhteeni olisi pitänyt päättyä jo aiemmin,
yritin antaa sille omasta puolestani liian monesti uuden mahdollisuuden.
Kyse ei ollut katastrofaalisesta suhteesta, lähinnä sisälläni vellova jatkuva ahdistus ja selittämätön tyytymättömyys ajoivat lopulta tähän ratkaisuun.

Syy, miksi ratkaisun tekemiseen meni niin kauan, on yksinkertaisesti se, etten halunnut satuttaa.
URPO.
Ikäänkuin se olisi ollut jotenkin estettävissä?

Moni ystävistäni epäili, että pelkäsin jääväni yksin.
Tietysti mietin monina iltoina, ottaisiko kukaan minua enää tyttöystäväkseen
ja olisiko tässä suhteessa kuitenkin ollut potentiaalia ”loppuelämän rakkaudeksi”.
Mutta mitä yksin olemiseen tulee, olen nauttinut siitä, eikä se minua pelottanut.
Ja kyllä minut vielä joku haluaisi tyttöystäväkseen  – kuulemma.

Tietysti on päiviä, kun asettelen toista peittoa sängyssä viereeni niin, että siinä voisi kuvitella jonkun makaavan,
lähellä, selkä selkää vasten.

Kyse on puhtaasta läheisyyden kaipuusta.
Tai sitten siitä, että taloyhtiössämme ilmeisesti säästetään lämmityskuluissa,
koska makuuhuoneeni on päivä päivältä viileämpi.
(Tosin tässä tulee myös eteen yksinasumisen huonot puolet –
mistä minä typerä tyttö nyt voisin tietää, onko se termostaatti oikeassa asennossa?
Ei sen vääntämisellä kuitenkaan mitään vaikutusta lämpötilaan ole ollut, joten kai se oikeassa on!).

Monesti olen saanut osakseni ihmeellistä surkuttelua ja voivottelua, kun olen ilmoittanut olevani vapailla markkinoilla.
Ja niinä hetkinä poden jostain syystä huonoa omaatuntoa. Olonihan on kerrassaan mahtava, parempi kuin vuosiin, mutta onko se väärin?

Yksi asia, mikä yksinasumisessa kismittää on kokkaaminen ja siivoaminen.

1. En osaa tehdä pieniä annoksia ruokaa, vaan keitän riisiä/makaronia/perunoita aina ”just in case” vähän enemmän..

2. Itsensä kanssa on vaikea tehdä toimivaa sopimusta siitä, kumpi laittaa ruoan ja kumpi siivoaa jäljet. Ainut vaihtoehto on jättää toinen tehtävä seuraavalle päivälle, mutta siellä se kuitenkin odottaa.

3. Olisi kiva, jos joku joskus kehuisi, että teitpä hyvää ruokaa.

Nautin siitä, etten ole kenellekään tilivelvollinen. Äitini soittaa minulle kerran kuukaudessa, eikä hän kysele, missä olen viikonloppuni viettänyt.

Nautin siitä, ettei minun tarvitse puhua ”meistä” ja ajatella ”meitä”.

Saan olla itsekäs.
Jos joku kysyy, olenko vapaana viikonloppuna, riittää, että muistan omat menoni.
Saan myös suunnitella tulevaisuutta ilman, että pitäisi muistaa ottaa toinen huomioon.
Tämän asian suhteen olen tehnyt kuluneina vuosina uhrauksia, jotka jälkikäteen harmittavat.
Sitä on turha jäädä kuitenkaan surkuttelemaan, nyt maailma on avoinna taas minulle.

Nautin siitä, että voin saada ja antaa huomioita (flirttailla) potematta siitä huonoa omaatuntoa.

Nautin siitä, että saan paljon aikaa itselleni ja muun ajan voin käyttää haluamallani tavalla ja jakaa ystävilleni.

Tietysti tämä on monelta osin vielä sinkkuuden alkuhuumaa.
Kauhunsekaisin tuntein odotan sitä ensimmäistä hetkeä, kun sisältäni kumpuaa raastava ikävä ja yksinäisyys.
Sitä hetkeä, kun haluaisi, että joku vain rutistaisi, halaisi tai hipsuttaisi, eikä sitä jotakuta ole lähimaillakaan.

Innoitus tähän blogiin lähti kokemuksistani, joita tämän lyhyehkön sinkkuajanjakson aikana on eteen tullut.
Niiden jakaminen tuntui vain kerrassaan hauskalta ajatukselta,
sillä sekaan mahtuu jos jonkinmoisia tapahtumia.
Itseni ja uusien tuttavuuksieni henkilöllisyyden suojaamiseksi kirjoitan blogia anonyymisti ja keksittyjä nimiä käyttäen.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii aiheita Tinderistä seksiin ja pettämisestä treffailuun.

Kuulumisiin!