Rakkauden kesä 2016.

Olen viikon verran kuunnellut uudestaan ja uudestaan viime kesänä tekemääni soittolistaa. Mikä tunnelataus näissä kappaleissa voikaan olla! Jokainen biisi herättää vahvoja mielikuvia vuoden takaa. Miehet noissa muistoissa vaihtuvat tiuhaankin, mutta kesä ja ystävät pysyvät.
Suurimmaksi osin herää positiivisia ja miellyttäviä tunnetiloja.
Taisin kesän jäljiltä tännekin kirjoittaa, että mitään en kadu, vaikka meno oli välillä melko villiäkin. Joidenkin kappaleiden kohdalla mielen valtaa kuitenkin epämiellyttävä tunnetila ja on pakko skipata kyseiset melodiat.

 

Vahvimmat negikset saavat aikaan ne sävelet, joista tulee mieleen insinööri.
Näen itseni hänen autonsa etupenkillä, kun kaiuttimista puskee täydellä volyymillä Grace Mitchellin Your Design. Muistan miten ajoimme pimeässä kesäyössä pitkin Espoon Röylän mutkaisia hiekkateitä ja ilmaan sekoittui omaa pelkoani insinöörin raskaan kaasujalan vuoksi ja orastavaa ihastusta, jännitystä, himoa. Muistan miten istuimme Myllyjärven laiturilla keskellä pimeyttä, enkä uskaltanut upottaa jalkojani mustaan veteen.

Muistan kuinka istuimme isolla kivellä Vantaankoskea tuijottaen ja katsoimme vähän matkan päässä virveliä heittelevää miestä. Insinööri kertoi unelmistaan ja tavoitteistaan elämässä. Kaikesta paistoi läpi rahanhimo. Minä kerroin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kenellekään avoimesti perhesuhteistani ja lapsuuden ikävistä muistoista, enkä tiennyt, että se kaikki itsensä avaaminen oli turhaa.

Muistan sen todella aurinkoisen ja lämpimän kesäaamun, kun kävin hakemassa kassillisen tavaroita insinöörin luota.
Kun seisoimme hiljaa, talon seinään nojaten.
En saanut sanaakaan suustani.
Pureskelin poskiani, jotta kyyneleet pysyisivät silmissä. ”Sä oot tosi hyvä tyyppi. Halataanko vielä?”

Miksi, mitä merkitystä halauksella oli enää siinä hetkessä?
Oliko se insinöörille itselleen jokin synninpäästö?
Halaamalla hän pystyi jatkamaan elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, miettimättä miten hän oli juuri repinyt rikki yhden tytön luomat unelmat ja haaveet.

Muistan kuinka laitoin Mastodonin kuulokkeista pauhaamaan ja kävelin raivon ja kyynelien sumentamilla silmillä pari kilometriä ymmärtämättä yhtään mitä oli tapahtunut. Istahdin lähijunaan ja joku oli raaputtanut roskiksen viereen sanan ”vitu”. Nauroin ja päätin unohtaa insinöörin.

 

Kun soittolistalta lähtee pyörimään Ghostin Cirice näen runopojan edessäni.
Näen hänen huolettoman tukkansa sojottamassa jokaiseen ilmansuuntaan, näen hänet päälläni painamassa kättään kurkulleni, näen hänet selällään edessäni voihkimassa ja kertomassa kuinka haluaa panna minua lisää.

Näen meidät pengerpuiston nurmikolla istumassa ja polttamassa pilveä. Muistan kuinka voin pahoin ja mietin, että minun pilvet on tässä elämässä poltettu. Muistan kuinka voin pahoin runopojan seurassa. Mutta muistan kuinka silti janosin hänen seuraansa, sitä himoa, jota hänen kissankuselta haisevassa asunnossa yhdessä jaoimme.

Runopoika oli rikki. Eksynyt ihmisraunio.
Ei ollut minun tehtäväni kursia häntä kasaan, koska siitä olisi mitä todennäköisimmin syntynyt vain toinen yhtä rikkoutunut sielu.
En ikävöi hänessä mitään. En edes sitä seksiä.

 

Kun kuuntelen HAIMin kappaleita tai Angusta ja Julia Stonea palaan omalle parvekkeelleni, palaan ystävieni seuraan Sinebrychoffin puistoon tai Helsingin kaduille. Palaan Bar Loosen tupakkapaikalle, Iso Roballe, Mollyn tanssilattialle.
Ja hymyilen.
Viime kesä jätti pysyvän jäljen mieleeni ja muistoihini. Yhtään valehtelematta voisin väittää sen olleen tähänastisen elämäni the kesä. Se paras kesä. Muistorikkain kesä.

 
Toistaiseksi näyttäisi siltä, että kesä 2016 tulee olemaan hyvin erilainen kuin viime kesä.
Onko kesä 2016 viimein se rakkauden kesä?

Oli tai ei, kesä, minä olen valmis.
Otan sinut avosylin vastaan ja odotan, mitä sinulla on minulle tänä vuonna tarjottavana!

 

Mainokset

Ruuhkaa.

Tiedättekö sen ilmiön, kun on jonkun kiinnostavan miehen/naisen löytänyt ja sitten välit ovat lämpenemään päin ja yhtäkkiä moni muukin mies/nainen osoittaa kiinnostustaan?

En tiedä tuntuuko se vain siltä, mutta ainakin omasta mielestäni viime aikoina puhelimeni on kilahdellut mitä erikoisempien viestien merkeissä.

Eilen monen mutkan kautta päädyin juttusille kuumiksen kanssa.
Lopputulemana sain kutsun treffeille.Kuittasinkin hänelle, että eihän hän ollut kiinnostunut tapaamaan naisia vakavassa mielessä, johon herra vastasi, että ”asioilla on tapana muuttua”.

Eka on niinikään pommittanut viesteillä.
Pari viikkoa (?) sitten lupasin lähtä hänen kanssa leffaan – peruin.
Nyt en ole muutamaan päivään enää vastannut viesteihin.
Tämä slow motion -meininki ei allekirjoittaneeseen iske ja nyt on ehkä jotain joku muu mielessä.

Työpaikan virkistysreissulla tutuksi tulleesta Turkulaisesta on niin ikään kuulunut.
Miekkonen vihjaisi jo pari viikkoa sitten, että olisi halukas tulemaan tänne moikkaamaan minua. Toissapäivänä hän tiedusteli, mitä suunnitelmia minulla on ensi viikolle – en ole vieläkään vastannut.

Mitä tällaiseen pitää vastata?
Että ”moi tässä nyt on vähän tilanne muuttunut” vai?
Mitäs jos tilanne ei ole muuttunut kuin seuraavat pari päivää?
Turkulainenkin on sellainen, että mielelläni kyllä tapaisin.. mutta kun..

 

Maanantaina sain viestiä yhdeltä ei-niin-toivotulta taholta, joka muisti minua ihan perinteisellä tekstiviestillä, kun olin hänet whatsappissa estänyt. (Eikä miehellä siltikään kellot soineet?).

”Kiitos maailman parhaasta suihinotosta ;)”

Niin… se suihinottohan tapahtui vuosi sitten..

Niin ja tietysti runopoikakin kyseli pääsiäisen aikaan suunnitelmiani – en vastannut.
Ja hipsterikin muisti jokin aika sitten spontaanilla yhteydenotolla – en vastannut.

 

Näin paljon kun olen miehiä jättänyt huomioimatta, niin olen varmasti ansainnut jotain todella pahaa elämässäni tulevaisuudessa, koska karma is a bitch.

 

Mutta näissä on kyseessä kaikissa jo enemmän ja vähemmän vanhat jutut.
Joten eikö ole tavallaan ihan ok, jos jättää vastaamatta ja antaa toisen lukea rivien välistä, että nyt tuli vähän myöhään tämä(kin) yhteydenotto?

Runopoika.

Käsi ylös kuka muistaa vielä Runopojan?
Miehen, jossa yhdistyivät pikkupoikamaisuus ja miehisyys, hyvyys ja pahuus.

Runopojasta on kuulunut aina silloin tällöin.
Hän on kysellyt kuulumisia ja selkeästi ilmaissut haluavansa tavata.
Jopa niin monta kertaa, että on tehnyt mieli sanoa HERÄTYS, VIESTI ON MENNYT PERILLE.

5680e2ebd09f328122015125115

 

Viime viikolla hän laittoi viestiä, jossa tiedusteli olenko tulossa yhden yhteisen tuttavamme syntymäpäiville. En ollut heti hoksannutkaan, että hän saattaisi myös saapua pirskeisiin.
Jännityksellä siis odotan ensi viikkoa.
Runopojan viestien sävy oli sellainen kuin hän pitäisi itsestäänselvyytenä meidän päätymistä samaan osoitteeseen.

 

your-a-jerk

 

Itse aion ottaa ihan coolisti.

01-awesome-job

Kiva olla se, jolla on tilanteen langat käsissä.

Syksyn tuulet.

Mieletön postaustahti. Huh. Arvanette, että on h-i-e-m-a-n tylsää töissä.

Tekisi muuten mieli avata sana-arkkua poliitikan ja pakolaisten suhteen.
Siitä, miten lopen kyllästynyt olen lukemaan oman elämänsä poliitikkojen tilitystä facebookista ja kuinka samat aallot ovat rantautuneet jo työpaikalleni. Myös isäni luona käytiin erittäin rakentavaa keskustelua aiheesta viime viikolla.
Sen sijaan olen vain hiljaa, kuten olen ollut facebookissa ja kahvipöydässä.
Tai sitten räjähdän, mutta en kuitenkaan ihan vielä.

Keskitynkin tähän omaan elämääni. Omaan napaani. Ja näihin tuhansiin miehiin.
HEH HEH.

Vaikka Tinder tuntuukin olevan jo vanha ja unohdettu juttu, on kuitenkin kännykkä piippaillut tasaiseen tahtiin viestiä.

Tässä pientä tilannetsekkiä. Saatan monen kohdalla jo unohtaa, mitä nimeä heistä olen puoli vuotta sitten käyttänyt – annettakoon anteeksi.

Runopoika on jatkanut viestittelyä, että olisi kiva, jos voisin laittaa viestiä, kun hänen lähistöllä liikun.
Olen nyt rautalangasta hänelle vääntänyt, että

55875503

Sunari ilmoitti olevansa tulossa viikonloppuna tänne suunnalle. En valitettavasti itse ole maisemissa, vaan toivon mukaan  petipuuhissa pitämässä hauskaa toisessa kaupungissa, työpaikan virkistysjuhlan merkeissä.

”Miks seksin pitääkin olla niin ainutlaatuista sun kans… Vituttaa”

giphy
Vanha tuttu on laitellut todella aktiivisesti viestiä viime aikoina.
Hän pari viikkoa taaksepäin pyysi minua kanssaan risteilylle, mutta en tarttunut tarjoukseen.

”Mieti, että ollaan nähty vuos sitte ja oon edelleen näin hulluna suhun”
sorry-about-that


Junamies
oli kesällä pari päivää minun luonani. Siitä en ole tainnutkaan sen enempää kirjoitella, mutta mitenkään suunnittelematta hän tosiaan vietti 48 tuntia asunnossani. Poistumatta kertaakaan. Tuolta reissulta häneltä jäi jälkeensä toilettilaukku (onko sille jotain miehisempää nimitystä?).

Nyt herra on kummasti alkanut kaipailemaan sen perään. Olen ollut suoraan sanottuna ehkä hieman tyly, mutta…

”Mulla on ainaki ollu kivaa ku meillä on ollu tää juttu”. Excuse me – mikä ”juttu”?

”Ekkä sää mitään käyttötavaraa oo koskaan ollut”.

frabz-Are-You-Serious-d289b9

Niin ja sitten tietysti koomikko ja söpöli laittelevat toisinaan viestejä. Söpöliä kiinnostaisi tietää, milloin menemme toisille treffeille ja koomikolta sai niin ikään kutsun uudestaan kahville.

Paljon lankoja käsissä, mutta mitään ei tee oikein mieli kiristää.
Nämä on nähtyjä juttuja tai sitten niissä on muutoin sellaisia seikkoja (kuten välimatka), mitkä jäähdyttävät fiiliksiä.

Nyt lähden katsomaan onko joku jo ystävällisesti käynyt kiinnittämässä tiskikaapin oven paikoilleen!

Mielummin överit ku vajarit.. vai?

Tiedättekö, kun jotkut ovat Tinderissä jo turhankin innokkaita?
Juttelin perjantaina yhden pojan (toim. huom. poika sanaa käytetty siksi, että hän oli poikkeuksellisesti minua vuoden nuorempi!) kanssa. Hän vaikutti fiksulta, melko komealtakin ja mukavalta. Nopeasti vaihdoimme numeroita, mutta hälytyskellot eivät valitettavasti vielä soineet.

Ärsyynnyin siitä, että jos en tuntiin ennättänyt hänen viestiinsä vastata, sieltä tuli pommituksena viestejä ”??” ”:o” ”-tähän minun nimeni-?”.
SERIOUSLY?
Sovimme, että näkisimme maanantaina. Ja erehdyin sanomaan, että sunnuntaina saattaISI löytyä myös aikaa.
Lauantaina jatkui pommitus ”No mites huominen?” ”Entäs jo tänään?” ”Käykö se huominen?”.
SERIOUSLY??
what-the-hell-is-wrong-with-you
Jos nainen sanoo ei, se tarkoittaa ei.
Jos nainen sanoo huomenna, se tarkoittaa huomenna.

Ainakin noin yleensä.

Yllätys yllätys – emme nähneet tänään.
Kiinnostus ei tainnut olla ihan samalla asteella.
Tästä sain vahvistusta siitä, että kannattaa sitten pitää vaikka vähän liiankin coolia linjaa. Turha innokkuus EI TOIMI.

Lauantaina kävin deiteillä, jotka olivat äärimmäisen tylsät. Treffien lopuksi mies sanoikin, että ”taidetaan olla aika erilaisia ihmisiä”. HUH. Kyllä. Kiitos tästä ja hyvää jatkoa!

Sunnuntaina päädyin jalkapalloilijan luokse yöksi…
Koska unohdin aiemmalla vierailulla sukkani ja täytyihän ne käydä hakemassa.
Hieman jännitystä toi reissuun meikäläisen maha. Lähtiessäni jouduin kääntymään kotipihalla takaisin vessaan. Luulin helpotuksen koittaneen, mutta matkalla saatoin kuitata tämän harhaluuloksi. Mietin jo minkälaisissa asennoissa seksiä kannattaisi harrastaa, ettei seinälle päätyisi mitään ikimuistoista taideteosta…
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin!

Jalkapalloilija oli komeampi kuin muistinkaan.
Mutta juttu on selkeästi pelkällä seksi-linjalla. Enkä usko, että välttämättä kuulen hänestä enää. Ja toisaalta, en oikein pääse keskusteluissa hänen kanssa samalle tasolle. Hän ei ole niin sanotusti penaalin terävin kynä.

Hoitsusta ei ole kuulunut perjantain jälkeen. Juttu jäi jotenkin junnaamaan ensimmäisiin treffeihin, kumpikaan ei tehnyt seuraavaa liikettä, vaikka juttelimme päivittäin. Saa nähdä kuuluuko hänestä enää. Harmillinen juttu, toisaalta olen jo unohtanut vähän miltä hän näytti ja miten mukava hän oli.. Kummallinen tuo ihmisen mieli!

Runopoika laittoi taas viestiä. Että ymmärsinhän viime kertaiset viestit oikein, että kun olen lähistöllä niin voin ottaa yhteyttä. Ilmoitin, ettei mikään ollut jäänyt epäselväksi, en vain ole ennättänyt liikkua hänen lähiympäristössään – mikä on taivahan tosi.
Ilmeisesti herralla on kova seksinpuute!

Voijoi, mitähän tämäkin uusi viikko tuo taas tullessaan!
Huomenna pitäisi ilmeisesti tavata yhtä söpöliä ja keskiviikkona tapaan vihdoin ja viimein koomikon! Tätä on odotettu jo yli puoli vuotta.

Pokerimestari.

Kävin eilen terassilla yhden pokeripelaajan kanssa.
Treffit olivat todella epämukavat ja puolentoista tunnin vetkuttelun jälkeen keksin päättömän tekosyyn lähteä kotiin.

Pokeripelaaja markkinoi itseään yrittäjänä ja pokerin ammattilaisena. Muodostin mielikuvan jossain määrin skarpista, fiksusta ja hyvin toimeentulevasta miehestä. Stressasin omaa vaatetustani, joka oli enemmän kuin rento (koska sattumoisin unohdin treffit aamulla töihin lähtiessäni, enkä ennättänyt käydä vaihtamassa vaatteita).

Mutta samantien kun näin hänet, muodostamalleni mielikuvalle kävi näin:

200CA677MPJ

Puff. Sinne meni.

Edessäni seisoi jossain määrin jopa epäsiistin näköinen poika.
Sivuutin pinnalliset ajatukseni ja annoin hänelle kuitenkin mahdollisuuden.
Suotta.

Keskustelua käytiin niin, että minä kysyin ja hölötin ja hän vuorollaan kertoi jotain, muttei yrittänytkään johdattaa juttelua eteenpäin. Taas olin varma, ettei hän viihdy seurassani (onkohan minulla jotain tunnistamattomia itsetunto-ongelmia?), mutta kun ilmoitin lähteväni hän selkeästi hämmentyi ja yritti siinä vaiheessa alkaa vääntämään juttua. TOO LATE.

tumblr_lz3ceznjjW1qfhoylo1_r1_500

Hän ei laittanut perään viestiä, enkä yllättäen minäkään.

Heräsin aamuyöllä ja kännykässä odotti viesti runopojalta.
”Aattelin vaan, että jos sua huvittaa niin tuu joskus kahville tai bisselle. T. Nolo”.

tumblr_inline_noq9vlNaQw1qabn8e_500
Sit vaan coolisti ”no hei kiitos kutsusta, täytyy katella joku päivä”.

Awkward.

Aina treffit ei onnistu. Ei vaikka kuinka yrittäisi.

Tapasin eilen yhtä ulkopaikkakuntalaista miestä, joka oli Tinderissä koko kesän ajan pommittanut ja kysellyt, kerkeisinkö nähdä sitten, kun hän olisi täällä suunnalla. Kyseessä mukavan oloinen ja erittäin kuuma tapaus.

Insinöörin vuoksi kieltäydyin aiemmista ehdotuksista, mutta eilen sovimme, että tapaamme. Minä sain muuta ajateltavaa ja oli taas virkistävää tavata uusi ihminen. Vai oliko sittenkään?

tumblr_mea9wqzdbK1rl7213o1_500

Komeahan hän oli kuin mikä. En tiedä vastasinko minä ulkonäöllisesti hänen odotuksiaan, mutta ei hän ainakaan tyrmistyneeltä näyttänyt. Nautimme siidereitä terassilla ja puhuimme säästä. Puhuimme työstä, jonka jälkeen puhuimme säästä. Tilanne oli hieman awkward.

Otatko toisen siiderin? No pistä kuule viis...

Otatko toisen siiderin?
No pistä kuule viis…

Istuimme pari tuntia ja viimeisen tunnin ajan yritin monilla tavoin vihjata, että voimme lähteä. Elin koko ajan uskossa, että hän ei syystä taikka toisesta viihtynyt seurassani. Vaikka hän oli mukava, niin silti tuntui, että sai keksimällä keksiä jutun juurta.
Hän ei kuitenkaan tuntunut haluavan lähteä.
Kysyi lähtisimmekö syömään, vastasin, etten ollut nälkäinen.
Kun erosimme, hän vielä keksi pientä jutun aihetta ja aloitin ainakin neljästi ”noh, mä tästä nyt…”.
Ei halausta, vain käden huiskutus ja tack och adjö.

Jäin miettimään, että jos hän viihtyikin seurassani, niin miten hän onnistui antamaan niin ristiriitaisia signaaleja?

Runopoika on laitellut muutaman kerran viestiä tässä viime aikoina.
Kysellyt kuulumisia.
Ja eilen myös viikonloppusuunnitelmia.

tumblr_mil4q4utPG1rc0luco1_400

Olen lauantaina osallistumassa tapahtumaan, joka järjestetään miltei hänen kotiovensa edessä…