Hei hei mitä kuuluu?

Kyllä ihminen voi tulla sitten iloiseksi uudesta puhelimesta.
Edes pikkuleijonien mestaruus ei saanut minua niin hyvälle tuulelle, vaikka sekin tietysti hieno suoritus oli.

Maailmanmestaruus oli ja on hieno osoitus suomalaisille siitä, mitä päättäväisyydellä voidaan saada aikaan. Tällaista pientä ilon pilkahdusta, voitonriemua tarvittiin juuri nyt.

Olin paikoittain vähän turhankin vahvasti hengessä mukana finaalipelin aikana. Viimeistä minuuttia en todellakaan pystynyt katsomaan ja jatkoaikaakin tuijottelin sormien lävitse. Spontaani riemunkiljahdus kajahti kovaa ja korkealta Kapasen maalin jälkeen.
Pelin jälkeen lähdin kaveriporukan kera pyörähtämään keski-ikäisille suunnatussa ”yökerhossa”, mutta yksi juoma riitti ja kutsuin itse itseni Niilon luokse yökylään.

Voi että Niilo on kyllä turhan pikkupoikamainen minulle.
Kaikessa hauskuudessaan ja älykkyydessään hän on kuitenkin niin arka ja kokematon. Välillä hän tuntuu suojelevan jonkinlaista epävarmuutta kaikella piikittelyllä ja hattuilulla.
Seksin aikana mietin, että loppuisipa se jo…
Aamulla heräsin aikaisin ja tilanne oli puolisen tuntia tämä:

55-22674-screen-shot-2014-12-12-at-10-1418410887.png

Niilo ilmoitti aikovansa nukkua vielä pari tuntia.
Monissa tapauksissa olisin tulkinnut tämän jonkinlaisena merkkinä siitä, että hän halusi minun poistuvan. Jos mies olisi aidosti kiinnostunut, hän olisi ehkä vaivautunut kaappaamaan minut kainaloonsa. Mutta Niilo pyysi minua luopumaan peitostani, jos en aikonut enää nukkua, koska hänellä oli kylmä.
Niilo kuitenkin laittoi viestiä myöhemmin ja tänäänkin. Jos heppu on ihan aidosti kiinnostunut, niin täytyy tunnustaa, että minulla ei taida riittää aidosti kiinnostusta hänen ”kouluttamiseensa”.

Mutta mitä muuta?

On yksi rokkimies, jonka kanssa on tullut viestiteltyä aika paljon.
Hän on ystäväni poikakaverin kaveri.
Tapasimme joskus kesällä, niihin aikoihin kun insinööri oli vielä kuvioissa. En varsinaisesti kiinnittänyt häneen huomiota silloin (koska olin nähnyt hänet kerran aiemmin, mutta hän oli ollut todella tyly). Rokkimies sattui kuitenkin laittamaan kaveripyyntöä facebookissa juuri sinä päivänä, kun insinöörin ja minun ”juttuni” kohtasi umpikujan.

Olemme satunnaisesti viestitelleet syksyn aikana, mutta emme ole edes vahingossa törmänneet – emme ennen uuttavuotta.
Olin käynyt häntä vetäsemässä hihasta nakkikiskalla ja jatkanut kiireellä matkaa. En viitsinyt täsmentää hänelle, että juuri silloin taisi olla käynnissä hyvät riitelyt pusupojan kanssa.
Uudenvuoden jälkeen yhteyttä on kuitenkin pidetty puolin ja toisin päivittäin. Kutsuin hänet jopa tavallaan luokseni viime viikonloppuna, mutta turhan kovan darran vuoksi hän ei saapunut paikalle.
Saapi kuitenkin nähdä kehittyykö tästä jotain..

Tinderissä on pari hyvää keskustelua.
Yhden pojan kanssa juttelu alkoi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Hän heitti melko hävyttömän alkureplan, jolla mitä ilmeisimmin testasi huumorintajuani.
Veikkaisin, että olen jopa saattanut onnistua tekemään häneen vaikutuksen ”hauskuudellani”. Sillä voitte uskoa, että Tinder-Sinkkis on ihan hulvattoman hauska tyyppi!
Keskustelu on pysynyt yllä, vaikka aiheet ovat lähinnä elämänkoululaisille vittuileminen ja pakkassään manaaminen.
Mutta jostani syystä veikkaan, että kommunikaatiomme sovelluksen ulkopuolella voisi toimia yhtälailla.

Sitten.
Polttava kysymys.
Onko sallittua mennä treffeille miehen kanssa, jonka kanssa hyvä ystävä on käynyt treffeillä ennen kuin tapasi nykyisen poikaystävänsä?
Nyt en edes mieti minkäänlaisia awkwardeja tilanteita, joita tällaisesta yhdistelmästä voisi syntyä.
Mutta lähinnä mietin, että onko se moraalisesti oikein?
On nimittäin melko hyvä keskustelu käynnissä yhden pojan kanssa, jota ystäväni  treffasi alkusyksystä.
Juttu jäi heidän osaltaan yhteen tapaamiseen, vaikka ystäväni oli selkeästi kiinnostunut.

Olen miettinyt, että jos kysyn aiheesta suoraan ystävältäni, hän varmaan vastaisi ”on se ihan ok”, vaikka tosiasiassa tarkottaisi jotain muuta.
Mutta olisiko reilua mennä treffeille ensin ja vasta jälkikäteen kertoa, että ”hei btw, tapasin sitä sotahistorioitsijaa”.

Hankalaa, kun ystävyyssuhteetkin alkavat sekoittua tähän deittailun maailmaan.

Mainokset

Uusi vuosi – vanhat kujeet.

Hyvää alkanutta vuotta kullekin säädylle!
Toivottavasti vuosi vaihtui kaikilla mukavissa merkeissä.

Minun tapauksessani…
Noh.
Pusupoika sai osansa mittavasta humalastani.
Samalla voimalla kuin polveni ja kännykän näyttöni ottivat osumaa.
Morkkis käsitteenä vietiin (taas) aivan uudelle tasolle.

giphy

Nyt muuten loppuvat nämä surullisen kuuluisat känniseikkailut.
Ei tätä ihminen kestä.

 

Pusupoika, alkoholi ja yleinen miestilanne yhdessä ovat taanneet sen, että olen riutunut vuoden ensimmäiset päivät jonkinsortin masennuksessa.
Tunnin kahvittelu ystävän kanssa lauantaina oli suurin saavutus viikonlopulta.

Tiedättekö, jotenkin koko viikonlopun ajan odotin, että pääsisin blogiin purkamaan ajatuksia, tunteitani. Tätä kaikkea pelkoa ja pettymystä, joka velloo sisällä. En tiedä, milloin blogista tuli näin tärkeä osa elämääni, mutta kyllä tällä selkeä funktio on. Ajatusten jäsentäminen ja tunteiden purkaminen auttavat selviämään tästäkin väliaikaisesta ”kaikki muu on paskaa paitsi kusi” -mielentilasta.

En pysty sanasta sanaan kopioimaan pusupojan kanssa käytyä keskustelua, koska itseäni säästääkseni poistin keskustelun välittömästi aamulla. Jotain mieleni syövereihin kuitenkin painui. Ainakin se, miten hän kertoi ”tän loppuvuoden menneen niin vituiks kun voi” ja miten hän seuraavaan hengenvetoon kutsui minut luokseen jatkoille. Aamulla hän laittoi viestiä, jossa sanoi, ettei ollut mielestään tehnyt minulle mitään pahaa, eikä sellaista ollut halunnut, joten turhaan haistattelin vittua.

tumblr_inline_n6rygeCyFg1spsndg

Case closed.
Tähän ei todellakaan ole enää mitään lisättävää.
Mutta pusupoika, jos minulla jokin telepaattinen yhteys sinuun vielä on, niin kerronpa salaisuuden:
Aina ne eivät ole ne teot, mitä teet tai sanat, jotka sanot,
jotka jättävät ihmiseen syvimmät arvet,
vaan ne sanat ja teot, jotka jätät tekemättä ja sanomatta.

Olin kovasti suunnitellut ja toivonut, että pääsisin edes Niilon kainaloon potemaan krapulaani. Mutta herra olikin saanut flunssan, joka jatkuu edelleen. (Ja kyseessä taitaa ihan tosissaan olla flunssa, eikä mikään onneton tekosyy.)
Niinpä Tinderöin päämäärättömästi kolme päivää.
Lauantaina kävin kyllä kävelyllä yhden hauskan tyypin kanssa.
Mutta ei aineksia romanssiin, ei edes lyhyeen sellaiseen.

Monta kertaa mieleeni on hiipinyt kysymys:
Miten kauan joudun olemaan vielä yksin?

Miten kauan kestää, ennen kuin löydän sen minulle sopivan miehen?
Miten kauan kestää, ennen kuin voin sanoa olevani parisuhteessa jonkun kanssa?

Tällä hetkellä olisin todella onnellinen, jos voisin kristallipallosta katsoa, että 6 kuukauden 7 päivän ja 13 tunnin päästä tapaan seuraavan elämäni miehen. Sen, jonka kanssa minä haluan elämääni jakaa ja joka on valmis jakamaan omaansa minun kanssani.

Voisin elää kuusi kuukautta vailla huolen häivää.
Tavata miehiä miettimättä, meneekö tässä ohitseni se elämäni suuri rakkaus.
Miettiä, onko jokainen syystä taikka toisesta päättynyt Tinder-keskustelu ollut menetetty rakkaustarina.

Nyt kun muuten olen tuota Tinderiäkin näppäillyt melko ahkeraan tässä pari viikkoa, voin todeta, ettei meno ole muuksi muuttunut.
Esittelytekstini on karsinut matchien määrän minimiin ja surutta lyön 80 % vastaan tulevista profiileista vasemmalle.
En jaksa nähdä vaivaa keskusteluissa.
Jos juttu ei lähde heti luistamaan, annan asian olla.
Ja niin moni mieskin antaa.

MUTTA missä helvetissä minä voisin uusiin miehiin törmätä?
Baareissa olen nykyään neljän promillen humalassa silmät kierossa, joten on parempi, etten edes yritä bongata sieltä miehiä.
Ystäväpiireissäni ei valitettavasti juuri vapaita miehiä ole.
Töistä en niitä löydä.

ITKU.

Mutta lupaan tsempata tällä viikolla.
Ehkä (toivon mukaan) loppuviikolla saapuva uusi puhelin kohentaa mielialaa.#materialismionnellisuus

Ensi maanantaina yksi rakkaimmista ystävistäni lähtee vaihtoon puoleksi vuodeksi. Se ei varsinaisesti anna aihetta iloon.
Ja toinen rakkaimmista ystävistäni on ajautunut parisuhteen syviin vesiin, jossa kaikki pitää tehdä pariskuntana. VITTU.

 

Treffailun aikakausi jatkuu.

(Tinder)treffailun aikakausi on taas tosiaan alkanut.
Viikossa kolmet deitit kolmen eri miehen kanssa.

Kuulostaako siltä, että Sinkkis on palannut?
Oh yes.

Eilen näin Niilon.
Hauska heppu.
Ehkä vähän nuoren oloinen.
Vähän kunnianhimoton.

Mutta juttu luisti todella hyvin.
Ja nauroin.
Nauroin täydestä sydämestäni.
Niin monta kertaa.
Kerran purskahdin niin yllättäin nauramaan, että taisi lentää sylkeä kaaressa Niilon päälle.

Harrastimme seksiä.
(Milloin minusta tuli näin helppo vai olenko ollut aina?)
Niilo on selkeästi hieman kokematon, joskin alkuaristelun ja -kankeuden jälkeen hän rentoutui huomattavasti.

Jotenkin hänen kroppansa (huolimatta liki kahden metrin pituudesta) oli pikkupoikamainen. Melko hintelä. Sellaista äärimmäisen pehmeää ihoa. Ei tietoakaan lihasmassasta.

 

Näemmekö uudestaan?
En panisi pahakseni.
Viihdyin todella hyvin hänen seurassaan.
Sitä paitsi, oli todella piristävää vittuilla ja naljailla hyvässä hengessä.
Hän kyllä osoitti huumorintajunsa tason jo viesteillä, minkä vuoksi suostuin treffeille ilman, että itseasiassa tiesin hänestä mitään.

 

Vuosi 2015 on pian paketissa.
Nämä 12 kuukautta ovat menneet ohitse käsittämättömällä vauhdilla.
Olemme keränneet paljon ihania muistoja ystävieni kanssa ja olen pitänyt itseni hyvinkin kiireisenä miesten osalta.
Vuosi alkoi ja päättyy samoissa tunnelmissa – deittiviidakossa rämpien.

Mutta on jotain muutostakin tullut.
Olen onnellisempi.

Need+more+more+happiness+post+one+gif+_9f3fa7_5258789.gif

Upseeri.

Äh.
Siinä pöydän toisella puolen oli kolmen tunnin ajan nuori mies, jonka kanssa juttu luisti.
Keskustelimme rakentavasti esimerkiksi onnellisuudesta, ihmisyydestä, sitoutumisesta ja perheestä.
Selkeästi jaamme samanlaista ajattelumaailmaa.

Mutta.
Jotain silti ehkä puuttui.
Katselin hänen raamikasta vartaloaan, hyvin treenattuja käsivarsiaan, miltei jopa uljasta sivuprofiilia.
Mutta mikään ei nykinyt (paitsi kuukautiset vähän) alavatsassa.
En tuntenut polttavaa halua suudella,
en pitkittänyt halausta.

635399211348271642tumblrm8ha4ypask1qlh1s6o1500

Mutta aion antaa hänelle toisen mahdollisuuden.
Josko tässä olisi sellainen tarina, että tämä vetovoima syntyy vasta hieman myöhemmin.
En haluaisi päästää tällaista kultakimpaletta käsistäni..

Mietin jo, että pitäisikö minun alkaa täällä mainostamaan ja kauppaamaan näitä miehiä. Sillä kuitenkin esimerkiksi tässä kuluneen vuoden aikana olen tavannut paljon hyviä miehiä, mutta sellaisia, jotka eivät ole minulle klikanneet.

Kohta taitaa mennä 50 raja rikki Tindertreffien osalta.
Huomenna nimittäin näen Niiloa.
(Miehen nimi ei ole oikeasti Niilo).

5QgV2uS.gif

 

 

Mietin muuten tuossa eilen illalla yhtä entistä poikaystävääni.
Tiedättekö, olen päästänyt sormieni lävitse menemään miehen, jonka sydän oli sulaa kultaa.
Vain sen takia, että jokin ei natsannut.
Voi huoh…
Pitäisikö sitä välillä pelata myös järjellä?

 

Ja pari päivitystä:

Projekti etenee, joulumässäilystä huolimatta.
Tänään vaaka näytti 3,2 kiloa vähemmän kuin 25.11.
Ihan en omassa asettamassani tavoitevauhdissa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Pusupoika.
Noh.
Mitäpä siihen sanoisi.

Fuck+yo+shit+simba_f6e84b_4888586

Fuck this shit.
Kaikella on rajansa, myös minun sietokyvylläni.
Neljä päivää radiohiljaisuutta kertonee kaiken tarvittavan.
Viimeiseksi viestiksi jäi siis hyvän joulun toivotukset.
Tsemppiä jatkoon pusupoika.