Elämäni naisena.

Se tunne, kun kuukautiset eivät ala sinä taukopäivänä kuin yleensä…

tumblr_m4jcnoS2og1r573sro1_500.gif

Ja vaikka seksihistoria kuluneelta kuukaudelta on laskettavissa kahdella sormella ja olet syönyt säännöllisesti pillereitä, olet sitä mieltä että…

ilv6mdt

Ja kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ne vihdoin alkavat, olet jo autuaasti unohtanut jännityksen, pelon ja ahdistuksen ja mietit vain että…

mad-gif

 

Kaunis nainen.

Hox! Päivitin vähän blogin ulkoasua, kun löysin täältä valikosta tuon ”vimpaimet” (ihan tosi, sitä sanaa täällä on käytetty) osion, josta sai vaikka mitä kaikki kivoja ”vimpaimia” tuohon sivupalkkiin. Sieltä löytyy parikin vaihtoehtoa, miten tätä blogia voi seurata ja näin pysyä ajantasalla allekirjoittaneen uusimmista kuvioista !xoH

Olen tyyppi, jolla on usein aika paljon sanottavaa.

En kuitenkaan välttämättä tuo mielipiteitäni kovin kärkkäästi esille,
yleensä konfliktien välttämiseksi.

Mutta tykkään käydä pitkiäkin keskusteluja, joissa aiheet voivat vaihdella jalkasienestä maahanmuuttopolitiikkaan. Nyt haluaisin puhua naisten kauneudesta. Monelta osinhan ajatukset sopivat myös miehiin ja heille asetettaviin ulkonäköpaineisiin. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin omasta näkökulmastani, meistä naisista.

En siedä epäoikeudenmukaisuutta enkä ilkeyttä. Suhtaudun todella paheksuvasti ihmisiin, jotka tieten tahtoen loukkaavat toisia sanoillaan ja teoillaan. Ymmärrän monia asioita tässä maailmassa ja annan sijaa erilaisuudelle, mutta toisen satuttaminen henkisesti tai fyysisesti menee yli ymmärrykseni.

Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta on minua silti loukattu ja sivallettu ikävillä sanoilla. Joskus olen saattanut tyhmyyttäni alentua siihen itsekin.
Mieleeni tuli tapahtumaketju ala-asteelta: Olimme sukulaistytön ja hänen ystävänsä kanssa puistossa leikkimässä. Keinussa istui yksinäinen tyttö, joka ulkoiselta olemukseltaan muistutti poikaa. Jostain selittämättömästä syystä sukulaistyttö ja hänen kaverinsa alkoivat huutelemaan loukkaavia sanoja tytölle ja häneltä taidettiin muun muassa kysyä, että ”Miks sä näytät ihan pojalta, vaikka oot tyttö?”. En muista sorruinko itsekin moiseen tyhmyyteen, mutta en ainakaan asettunut hänen puolelleen, vaikka sisälläni voin pahoin. Onneksemme tapahtumat kantautuivat myös tytön isän korviin ja saimme häneltä aikamoisen saarnan.
Häpeän tunne oli valtava, mutta enemmän kuin ansaittu.

Tiedän, että oman ulkonäköni vuoksi olen joskus jäänyt ulkopuolelle tietyistä porukoista. En mahtunut niihin suosittujen tyttöjen muotteihin, koska rintavarustus kasvoi jo viidennellä luokalla ja muutenkin olin pikkupullukka koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Olisi hauska ajatella, että tällainen ajattelutapa loppuisi viimeistään yläasteen jälkeen, mutta aikuiset tuntuvat olevan jopa pahempia toisten arvostelemisessa.

Miksi arvioimme toisiamme ulkoisten piirteiden vuoksi?
Miksi joku jätetään pois porukasta siksi, että hän on muiden mielestä ruma?

Mietittekö te ihmiset ihan oikeasti tuolla ulkona kävellessänne, että joku vastaantuleva nainen olisi ruma? Toivottavasti ette.
Minä ihastelen sitä, miten kauniita naiset ovat.
Ihastelen sitä, miten jokainen on erilainen.
En ajattele, että ”hyi kamala kun tuollakin on läski perse” tai ”huh syököhän toi tyttö ikinä”. En mieti, että ”pitäs tonkin mennä tuon kyömynokan kanssa johonkin leikkaukseen” tai ”ottaisin kyllä noin pienten tissien tilalle ainaki kaks kokoa suuremmat silarit”.

Mitä edes tarkoittaa olla ruma?

Minun mielestäni rumaa on:

Ilkeys
Ilottomuus
Ylimielisyys
Alaspäin kääntyneet suunpielet
Negatiivinen suhtautuminen asioihin
Välinpitämättömyys
Epäoikeudenmukaisuus
Happamuus

Ja tiedättekö mitä? Näistä voi ihan jokaiseen vaikuttaa itse.

Uskotteko te siihen kuuluisaan sisäiseen kauneuteen? Minä uskon ja haluan uskoa.
En voi kuvitella, että olen saanut viime aikoina nauttia niin usean miehen seurasta pelkästään ulkoisten avujeni ansiosta. Onhan minulla vieläkin niin sanotusti ”jotain, mistä ottaa kiinni”. En millään mittapuulla ole kansikuvatyttö ainesta.

Mutta tiedättekö mitä minulla on?

Minulla on hymy. Minulla on nauru. Minulla on terve itsetunto.
Ja nyt puhun aidosta hymystä ja naurusta. En väkisin väännetystä ja teennäisestä.

Vaikka ajaudun toisinaan aatoksissani miettimään, miksi en voisi olla laihempi, pidempi tai miksi polveni ovat niin rumat, olen valmis riisumaan itseni alasti kaikin tavoin miehen edessä. Valmis näyttämään kaiken, mitä minussa on sisällä ja ulkona.

Ja uskokaa tai älkää, se saa miesten päät pyörälle.
Toiset se ehkä karkoittaa pois, mutta sitten he eivät ole olleet sen arvoisia.

Joten hoi te kaikki maailman tytöt ja naiset!
Olette kauniita sellaisina kuin olette.
Älkää peitelkö itseänne, varsinkaan sisältä.
Olkaa aitoja.

Tiedättekö muuten sen klassisen väittämän, että jos tarpeeksi kauan hokee itselleen peilin edessä ”olen kaunis”, itsensä alkaa nähdä kauniimpana? Tällehän on ihan ”tieteellinen” pohja siinä, että aivot eivät käytännössä osaa erottaa, mikä niille lähetetty viesti on kuvitelmaa ja mikä todellisuutta. Sitä voi testata ajattelemalla keskittyneesti, että jollekulle todella läheiselle ihmiselle on tapahtunut jotain pahaa ja yhtäkkiä huomaa olevansa ahdistunut tai liki itkun partaalla (näyttelijäthän hyödyntävät tätä ominaisuutta tietyllä tapaa).

Joten jos tarpeeksi kovasti hokee itselleen olevansa kaunis, aivot oppivat sen. En sitten tiedä, täytyykö se sanoa vähintään yhtä monta kertaa, kuin olette hokeneet itsellenne olevanne rumia. Toivottavasti se toimii vähän nopeammin!

Koska tästä kirjoituksesta tuli ällöttävän imelä ja hattarainen, niin vielä lopuksi, kirsikkana kakun päälle:

”Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran”