Ruuhkaa.

Tiedättekö sen ilmiön, kun on jonkun kiinnostavan miehen/naisen löytänyt ja sitten välit ovat lämpenemään päin ja yhtäkkiä moni muukin mies/nainen osoittaa kiinnostustaan?

En tiedä tuntuuko se vain siltä, mutta ainakin omasta mielestäni viime aikoina puhelimeni on kilahdellut mitä erikoisempien viestien merkeissä.

Eilen monen mutkan kautta päädyin juttusille kuumiksen kanssa.
Lopputulemana sain kutsun treffeille.Kuittasinkin hänelle, että eihän hän ollut kiinnostunut tapaamaan naisia vakavassa mielessä, johon herra vastasi, että ”asioilla on tapana muuttua”.

Eka on niinikään pommittanut viesteillä.
Pari viikkoa (?) sitten lupasin lähtä hänen kanssa leffaan – peruin.
Nyt en ole muutamaan päivään enää vastannut viesteihin.
Tämä slow motion -meininki ei allekirjoittaneeseen iske ja nyt on ehkä jotain joku muu mielessä.

Työpaikan virkistysreissulla tutuksi tulleesta Turkulaisesta on niin ikään kuulunut.
Miekkonen vihjaisi jo pari viikkoa sitten, että olisi halukas tulemaan tänne moikkaamaan minua. Toissapäivänä hän tiedusteli, mitä suunnitelmia minulla on ensi viikolle – en ole vieläkään vastannut.

Mitä tällaiseen pitää vastata?
Että ”moi tässä nyt on vähän tilanne muuttunut” vai?
Mitäs jos tilanne ei ole muuttunut kuin seuraavat pari päivää?
Turkulainenkin on sellainen, että mielelläni kyllä tapaisin.. mutta kun..

 

Maanantaina sain viestiä yhdeltä ei-niin-toivotulta taholta, joka muisti minua ihan perinteisellä tekstiviestillä, kun olin hänet whatsappissa estänyt. (Eikä miehellä siltikään kellot soineet?).

”Kiitos maailman parhaasta suihinotosta ;)”

Niin… se suihinottohan tapahtui vuosi sitten..

Niin ja tietysti runopoikakin kyseli pääsiäisen aikaan suunnitelmiani – en vastannut.
Ja hipsterikin muisti jokin aika sitten spontaanilla yhteydenotolla – en vastannut.

 

Näin paljon kun olen miehiä jättänyt huomioimatta, niin olen varmasti ansainnut jotain todella pahaa elämässäni tulevaisuudessa, koska karma is a bitch.

 

Mutta näissä on kyseessä kaikissa jo enemmän ja vähemmän vanhat jutut.
Joten eikö ole tavallaan ihan ok, jos jättää vastaamatta ja antaa toisen lukea rivien välistä, että nyt tuli vähän myöhään tämä(kin) yhteydenotto?

Kuka rauhallista elämää kaipaa?

Juuh elikkäs. Parin kuukauden melko rauhallinen jakso on todistetusti ohitse,
ja villit sinkkuajat voinevat taas alkaa. Kesä ja pörriäiset!

Perjantaina päädyin mutkien kautta jo melko alkuillasta yksin kotiin.
Kaikin puolin hyvä ratkaisu, säästyin darralta ja rahojen palamiselta!
(Miten sitä aina onkin tili nollilla viikkoa ennen palkkapäivää..?)

Lauantaina Gekko tuli minun luo katsomaan leffaa.
Ja ai jumpe, että oli tiukassa.
Yritin kello 15 eteenpäin vihjata hyvinkin suoraan, että hän olisi tervetullut viettämään iltaa meikäläisen kotiin. Kaikenlisäksi tästä oli jo alustavia suunnitelmiakin tehty jo torstaina, joten kyllä aikuisen miehen olisi olettanut osaavan lukea sen verta rivien välistä, että nyt on melekosen suuri tsäänssi päästä naisen pöksyihin!

MUTTA EI.

Ei meinannu millään mennä jakeluun. Herra venkoili ja kierteli ja jossain vaiheessa pisti ”sanoppa, että mitäs nyt tekisin”. Sitten sanoin suoraan, että kuule raahaappa ruhosi tänne. Ja niinhän hän teki.

Laitoin päälle kivan kesämekon, jonka helma saattaisi silloin tällöin vaikka paljastaa jotain enemmän. Ilta meni mukavasti hyvän elokuvan merkeissä. Ei kummempaa läheisyyttä, mutta pientä sähköä kuitenkin havaittavissa.

Leffa loppuu,
ilta hämärtyy,
ulkoa kuuluu lintujen sirkutusta,
syke vähän nousee ja hengitys muuttuu jännittyneeksi…

”Joo, lähtiskös sitä sitten kotia nukkumaan”.
 22

Ajattelin, että jotain meni nyt pahasti mönkään.
Että eiköhän juttu ollut sitten tässä, mikä ei nyt varsinaisesti olisi sydäntä murskannut.
Viitisen minuuttia ja kännykkä piippaa.
Kymmenen minuutin jälkeen tulee viesti

Ois kiva jäädä joskus yökylään”.

giphy2

Jahas. Edetään sitten etanavauhdilla ja katotaan yökyläilyä joskus ensi vuoden puolella.

Saa Gekko pyöriä tässä kuvioissa mukana, jos haluaa. Mutta sitten toimintaa pitää kyllä olla vähän enemmän tai tämän neidin kiinnostus loppuu hemmetin lyhyeen!

Sunnuntaina sitten Sunari soitteli aamusta ja kertoi ikävöivänsä. Surkuttelin hetken hänen krapulaansa. Olisi kuulemma pitänyt napata juna ja matkata 200 kilometrin päähän hänen oloaan parantamaan. Enpä lähtenyt…

Mutta sainkin muuta seuraa iltapäiväksi ja illaksi .. ja alkuyöksi.

Kuumis, jonka kanssa on Tinderissä vaihdettu joitain viestejä, kysyi haluanko nähdä ja milloin olisi moiseen aikaa. Vastasin, että nyt heti olisi aika sopiva hetki ja niin Kuumis jo pian parkkeerasi autoa talon pihaan.

Oli muuten helvetin kuuma. Ja vielä sitäkin mukavampi!

Mutta seurustelu ei kuulu Kuumiksen tulevaisuuden suunnitelmiin.
Vaikka seksi oli tajunnan räjäyttävää, en uskalla lähteä tästä seksisuhdetta vääntämään. Liian suuri riski siihen, että tunteet nousisi minulla pintaan ja sekoittamaan pakkaa.
Mutta pidetään Kuumis vielä mielessä, semmoista seksiä harrastaisi uudemmankin kerran, huh.

Ps. Sieltä suunnalta tulikin juuri viestiä… prkl