Tässäkö tämä nyt on?

Meillä oli treffiviikonloppu.
Skippasimme aikanaan ensitreffit ja kun suhde lähti omalla painollaan rullaamaan, niin varsinaista treffailuaikaa ei koskaan tullut.

Perjantaina koittivat ensitreffit.
Alkuperäinen ajatus sisälsi piknikiä ulkoilmassa, mutta kun taivaan täyttivät toinen toistaan tummemmat pilvet ”tyydyimme” Nepalilaiseen.

Oli mukavaa vaihtelua meikata ja pukeutua vain toisen tähden. Emme myöskään ole hirveästi käyneet yhdessä ulkona syömässä, joten sekin oli piristävää, että kummankaan ei tarvinnut vastata varsinaisesta ruoanlaitosta saatikka tiskeistä.

Kotimatkalla taivas repesi mahtavaan loistoon ja ajaessamme punertavaa valoa kohti laitoin Suurlähettiläiden biisin soimaan.

Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan

Yöllä naureskelin itsekseni tälle postaukselle ja mietin, miten pitkälle olemmekaan jo päässeet.

 

Ensitreffejä seurasi toiset deitit heti lauantaina, tähtitaivaan alla.

Sunnuntaina, jolloin itseasiassa tuli kuluneeksi puoli vuotta ensitapaamisestamme, lähdimme treffeille Repovedelle.

14100248_10154467363809777_5344722323387474942_n14117825_10154467877619777_4476899602806195862_n

Maisemat olivat jopa hienommat kuin mitä osasin toivoa.
Enkä olisi voinut kuvitella parempaa seuraa.
Eväshetken vuoren huipulla kaivan syvälle sydämeeni ja talletan sinne. Palaan siihen muistoon silloin, kun mieltä painaa tai puristaa.

 

Kun olimme palanneet kotiin, vaivuin hetkeksi omiin aatoksiini ja yhtäkkiä sydäntä rupesi puristamaan.

Tässäkö tämä nyt on?
Se elämäni suurin rakkaus.
Se ihminen, joka sopii minun kanssa yhteen kuin palapelin palanen.

Yhtäkkiä mieleni täytti hätätila.
Ahdistusta ja pelkoa, mitä jos tämä loppuukin?
Mitä jos elämä vetääkin taas yhtäkkiä maton alta ja tuhoaa kaiken.

Täysin typerää ja hölmöä ja tarpeetonta ajatusleikkiä.
Mutta joskus sitä vaan havahtuu ihmettelemään, mistä tämä kaikki eteeni putkahti? Mikä koira tähän on haudattuna, miten onnistuin saamaan elämääni sen ihmisen, joka lataa minuun niin uskomattoman paljon energiaa ja hyvää oloa? Keskustelut saavuttavat sellaisia tasoja, joihin en ole kenenkään muun kanssa päässyt. Hänen seurassaan minun ei tarvitse ikinä miettiä, onko jokin ajatus liian tyhmä ääneen sanottavaksi tai jokin teko tehtäväksi.

Olen seurassasi eheämpi
ja olen kiitollinen, että saan rakastaa sinua ja nauttia sinun rakkaudestasi.

Yksi pollybrownie kiitos.

Kaipaatko treffeille?
Käypä seuraavanlainen keskustelu.
S = Sinä
H = Hän

S = Tekis mieli leipoa jotain.
H = Leivo pullaa, voin tulla syömään.

Ja hän on koukussa.
Tietysti tätä edesauttaa se, jos olette käyneet jotain keskustelua aiemminkin ja hän sattuu asumaan alle kilometrin päässä sinusta. Mutta en näe mahdottomana, etteikö toimisi pidemmälläkin välimatkalla – jos olet etevä leipuri.

Olipa mukavaa istuskella kotisohvalla, syödä herkullisia  pollybrownieita ja juoda kahvia, kun sohvan toisessa päässä istui erittäin mukava mies, jossa silmäkin lepäsi.

Ilta pimeni ja parvekkeen uudet koristevalot kirkastuivat. Neljä tuntia kului arvaamattoman nopeasti. Pian hän jo sulki oven perrässään.
Ja laittoi jo viestiä hetken päästä – VOITTO!

Kotitreffeissä on omat hyvät ja huonot puolensa.
Pauliina oli juuri osuvasti aihetta käsitellytkin.
Kesällä en tainnut kutsua ketään kotiini ensitreffeille tai toisillekaan,
mutta vuoden alussa ja keväällä se oli minulle hyvin normaalia – ystävieni kauhistelusta huolimatta.

On kiva jutella toisen kanssa kaikessa rauhassa. Oma tuttu ympäristö luo tietynlaista turvallisuutta ja rentoa fiilistä. Ei tarvitse pistää ykkösiä päälle, voi katsella telkkarista samalla hömppää tai laittaa leffan pyörimään. Ja aina elää mahdollisuus läheisyydestä, jos sellaista kaipaa välittömästi.

Varjopuolena mainittakoon, että mieshän toki saattaa olla kaikilla mahdollisilla tavoilla suuri pettymys ja minun on todella vaikea tällaisia tapauksia häätää ulos.
Onneksi niitä on ollut harvassa!

Toivottavasti tästä eilisestä herrasta vielä kuullaan.
En ole ennättänyt keksiä mitään (muka)hauskaa taikka osuvaa nimeä hänelle, eiköhän se mielen sopukoista vielä putkahda.

Aamun herkistelyt Tomin kanssa. Voi Tom. Minäkin olen itkuni itkenyt ja iskuni ottanut, mennään naimisiin.

Ps. Jos Tinder tuntuu miesten osalta kylmentyneen, poimikaa joku vanha keskustelu ja lämmittäkää se uudelleen. Toimii!