Elossa ollaan.

Hey guys!
Siltä varalta, että joku on murehtinut:

giphy

No okei, okei. Tuo sopi ehkä maanantain tunnelmaan, nyt eloa on kropassa jo sentään vähän enemmän. Sen verta riehakkaaksi vappu kuitenkin eskaloitui, että pidän tätä suoranaisena ihmeenä.

Mutta mitään en kadu.
Niin paljon mahtavia juttuja tuli taas koetuksi, niin uskomattoman paljon naurua ja iloa, että vieläkin naurattaa, kun miettii parhaita hetkiä.

Varaslähtö otettiin yhdessä Kukkiksen kanssa. Pariisin Kevät oli mahtava, mutta Kukkis sitäkin mahtavampi. Oli tavallaan hassua tavata joku, jonka on jo yli vuoden tuntenut blogin kautta. On ”tirkistellyt” toisen elämään tekstien kautta, nyökytellyt ruudun takana niskat sijoiltaan. Kuitenkin aina tiennyt, ettei blogissa ole se kaikki. Heräsi sama ajatus kuin aina Tinder-treffeille mennessä:
Vastaisiko oma mielikuva todellisuutta?

Ja jokainen tällainen hairahdus osottautui turhaksi.
Ei tuntunut lainkaan siltä, että toisen olisi tavannut ensimmäisen kerran.
Ja ilta oli niin mahtava, että jatkoa on aivan taatusti luvassa.
On melko hieno ajatus, että olen saanut blogini kautta elämääni mahtavan uuden ihmisen.

Vappuaattoa juhlittiin oikein pitkän kaavan kautta ystävien kera.
Oma käynnistymiseni vei hetken, koska edellisen illan shampanjat, valkkarit, siiderit, longkyröt ja GT:t vähän painoivat.
Mutta niin sitä silti vaan joutui hämmästymään, miten nopeasti aika kuluu, kun on hauskaa. Ilta sisälsi myös vähän perinteisiä avautumisiakin, kun yhden kaverin kanssa hoimme ”oon kyl niin onnellinen, että oot mun elämässä, sun kanssa on niin helppo olla vaan” mantraa.

Lähdin yksin kotiin, mutta yksin en kuitenkaan yötä viettänyt.
Junamies kutsui itsensä luokseni. Tämä oli vähintäänkin hämmentävää, jos huomioi, että olin haistattanut hänelle kahtena yönä peräkkäin vittua.
Mutta kiva kun tuli, koska maanantaina todellakin tarvitsin sitä, että joku nukkuu sohvalla vieressä. En usko, että törmäämme ainakaan ihan heti uudestaan (edellisestä kerrastahan on liki kaksi vuotta), ja vaikka heikkoina hetkinä maanantaina sitä ehkä toivoin, niin näin selväjärkisenä on hankala nähdä hänessä mitään poikaystävämateriaalia.

Taikurin osalta luovutin jo ainakin viidennen kerran vappuna.
Tuntui niin hankalalta ja vaikealta ja hitaalta koko homma.
Olin jo varma, että häntä ei myöskään kiinnosta aidosti,
kunnes hän kysyi maanantaina voisimmeko ”törmäillä” tällä viikolla.

Myös pusupoika roikkuu kuvioissa mukana.
Kutsuin hänet syömään maanantaina, kun junamies oli lähtenyt.
Hän ei vastannut siihen, mutta hetken päästä kertoi, miten tarvitsisi nyt päänsilittäjää. Toistin kutsuni, mutta en saanut vastausta edelleenkään.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä ihmeen touhua tämä hänen puoleltaan on. Enkä koe oikeastaan kovin suurta paloa sitä ruveta selvittämäänkään.
Satunnaiset viestittelyt ovat viihdyttäviä, koska kaverihan on hauska tyyppi.
Mutta selkeästi hän on vähän turhan ongelmallinen ihminen, jotta haluaisin lusikoida samasta sopasta.

Hämmentäviä yhteydenottojakin tuli vapun aikana.
Mm. Koomikko laittoi vapputoivotuksen, johon en vastannut mitään.
Minua jotenkin hämmentää, miten jotkut viitsivät laittaa viestiä vuoden-kahden jälkeen? Varsinkin sen jälkeen, kun ovat itse käyttäytyneet melko tökerösti?

Krapulat ovat nykyään kyllä pääosin henkistä pahoinvointia.
Olen unissani ollut tutussa kainalossa ja herännyt ikävöiden.
Olen hapuillut unen rajamailla sängyn toista puolta ja odottanut koskettavani häntä.
Olen tuijottanut pitkiä aikoja kuvia hänestä, kuin lisätäkseni kärsimystäni.
Osittain tämän vuoksi on hetki pidettävä taukoa juhlimisesta.
Tai juhliahan voi aina, mutta ilman alkoholia nyt hetken.

Mainokset

Prinsessa jää.

Miehet menneisyydestäni ovat taas palanneet.
Koomikko tuskin yllättää enää ketään.
Näytin rentullekin koomikon laittamia viestejä ja ihmettelimme yhdessä hänen ajatusmaailmaansa.

Hipsteri päätti myös muistaa viestillä muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen.
”Moikka! Mitäs sulle kuuluu pitkästä aikaa?”

En ole vastannut, enkä tiedä aionko vastatakaan.

 

Ja sitten.
Junamies.
Laittoi äskettäin liipalaapaa ja hetken jutustelun jälkeen pääsimme asian ytimeen.
Siihen, kuinka hänen viime visiittinsä (josta olen kertonut täällä) jälkeen olin muuttunut.
Osasyy muuttumiselle taisi olla insinööri.
Ainakin jos oikein koitan muistiani pinnistää, niin junamiehen ”hotellivierailu” luonani ajoittui runopojan ja insinöörin väliin.

Muistan itse olleeni aavistuksen pihalla junamiehen kuvioista.
Mies tuntui yhtäaikaa haluavan jotain vakavampaa ja toisaalta taas vain seksiä.

Mut oot sillain aika cool
et mietin et toi kuvio olis sulle kait sopiva mut en mä tiiä

”Aika cool?”

No sellane kylmä

Prinsessa jää täällä hyvää päivää!

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin

Päätinpä alkaa vähentämään cooliuttani.
Laitoin rentulle viestin, jossa kerroin, ettei kukaan ole vähään aikaan saanut aikaiseksi niin kokonaisvaltaista hyvän olon tunnetta minussa kuin hän.
En saanut vastausta, vaikka viesti on kyllä luettu.

 

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Suu on vieläkin rutikuiva ja silmät näyttää siltä, kun luomien sisään olisi ruiskutettu jotain botoxia. Kaipa tämä kankkunen huomiseen mennessä helpottaa?

Viikonloppu tuli ja meni.
Lauantaina sain kuin sainkin seksiä! Olisi ollut oikein kaksi ottajaa, mutta toiselta ei löytynytkään kumia ja taisin sitten nukahtaa (sammua) kesken kaiken. Ensimmäisestä tyypistä saatetaan vaikka vielä kuullakin jotain. En tiedä edes hänen oikeaa nimeään, sillä puhelimeen olin tallentanut puhelinummeron Mamuna. Kyseessä on siis tosiaan alkujaan Iranilainen (?) miekkonen. Erittäin komea ja taisi olla ihan mukavakin.

Seuraava aamu oli kyllä kummallinen.
Hän oli laittanut yöllä viestiä, kun oli jo lähtenyt majapaikastani. Aamulla laitoin hänelle jotain kysymystä paluukyytien aikatauluihin liittyen ja hän vastasikin. Kun näimme aamupalalla hän hädintuskin tervehti ja vastasi myöhemminkin todella tylysti minulle.

Ja voitte varmaan uskoa, että allekirjoittanut ei kuulu niihin ihmisiin, jotka jo seuraavana päivänä tunnustavat rakkauttaan ja antavat vähintäänkin psykopaatin kuvan itsestään. Mamu sanoi, että ”laitetaan viestiä, kun ollaan kotona”. Meinasin näyttää keskisormea, mutta hillitsin itseni ja mutisin jotain epäselvää.
Suureksi yllätyksekseni hän laittoi viestiä iltapäivällä, kun olin tunnin ehtinyt röhnöttää sohvalla.
Ehkä tässä on jotain kulttuurieroja..

Sunarille laitoin viestiä, tulisiko hän luokseni, kun oli tiedettävästi samalla paikkakunnalla sunnuntaina. Hän jo lupautui tulemaan, mutta ei koskaan ilmestynyt. Haukuin hänet illalla petturiksi ja palasinkin alkuperäiseen suunnitelmaan laittamalla browniepojalle viestiä. Hän ei kuitenkaan myöskään päässyt tulemaan luokseni, koska kärsi mojovasta päänsärystä.

Karma is a bitch. Vietin sitten sunnuntaikrapulapäivän ilman seuralaista, karmivassa puutteessa. Täytyy tosissaan alkaa miettimään, että mistä saisi tähän hätään hyvää seksiä.. Ehkä junamies saa minulta viestiä tänään tai huomenna.

Syksyn tuulet.

Mieletön postaustahti. Huh. Arvanette, että on h-i-e-m-a-n tylsää töissä.

Tekisi muuten mieli avata sana-arkkua poliitikan ja pakolaisten suhteen.
Siitä, miten lopen kyllästynyt olen lukemaan oman elämänsä poliitikkojen tilitystä facebookista ja kuinka samat aallot ovat rantautuneet jo työpaikalleni. Myös isäni luona käytiin erittäin rakentavaa keskustelua aiheesta viime viikolla.
Sen sijaan olen vain hiljaa, kuten olen ollut facebookissa ja kahvipöydässä.
Tai sitten räjähdän, mutta en kuitenkaan ihan vielä.

Keskitynkin tähän omaan elämääni. Omaan napaani. Ja näihin tuhansiin miehiin.
HEH HEH.

Vaikka Tinder tuntuukin olevan jo vanha ja unohdettu juttu, on kuitenkin kännykkä piippaillut tasaiseen tahtiin viestiä.

Tässä pientä tilannetsekkiä. Saatan monen kohdalla jo unohtaa, mitä nimeä heistä olen puoli vuotta sitten käyttänyt – annettakoon anteeksi.

Runopoika on jatkanut viestittelyä, että olisi kiva, jos voisin laittaa viestiä, kun hänen lähistöllä liikun.
Olen nyt rautalangasta hänelle vääntänyt, että

55875503

Sunari ilmoitti olevansa tulossa viikonloppuna tänne suunnalle. En valitettavasti itse ole maisemissa, vaan toivon mukaan  petipuuhissa pitämässä hauskaa toisessa kaupungissa, työpaikan virkistysjuhlan merkeissä.

”Miks seksin pitääkin olla niin ainutlaatuista sun kans… Vituttaa”

giphy
Vanha tuttu on laitellut todella aktiivisesti viestiä viime aikoina.
Hän pari viikkoa taaksepäin pyysi minua kanssaan risteilylle, mutta en tarttunut tarjoukseen.

”Mieti, että ollaan nähty vuos sitte ja oon edelleen näin hulluna suhun”
sorry-about-that


Junamies
oli kesällä pari päivää minun luonani. Siitä en ole tainnutkaan sen enempää kirjoitella, mutta mitenkään suunnittelematta hän tosiaan vietti 48 tuntia asunnossani. Poistumatta kertaakaan. Tuolta reissulta häneltä jäi jälkeensä toilettilaukku (onko sille jotain miehisempää nimitystä?).

Nyt herra on kummasti alkanut kaipailemaan sen perään. Olen ollut suoraan sanottuna ehkä hieman tyly, mutta…

”Mulla on ainaki ollu kivaa ku meillä on ollu tää juttu”. Excuse me – mikä ”juttu”?

”Ekkä sää mitään käyttötavaraa oo koskaan ollut”.

frabz-Are-You-Serious-d289b9

Niin ja sitten tietysti koomikko ja söpöli laittelevat toisinaan viestejä. Söpöliä kiinnostaisi tietää, milloin menemme toisille treffeille ja koomikolta sai niin ikään kutsun uudestaan kahville.

Paljon lankoja käsissä, mutta mitään ei tee oikein mieli kiristää.
Nämä on nähtyjä juttuja tai sitten niissä on muutoin sellaisia seikkoja (kuten välimatka), mitkä jäähdyttävät fiiliksiä.

Nyt lähden katsomaan onko joku jo ystävällisesti käynyt kiinnittämässä tiskikaapin oven paikoilleen!

Fiilisten vuoristorataa.

Viestittely runopojan kanssa on ollut alkuviikosta todella nihkeää. Satunnaisia viestejä, joissa minä olen ollut aloitteentekijä 95 %:sti. Olen heittänyt jotain hauskoja juttuja ja vastaukset ovat olleet tulkittavissa monella tapaa..

Fiilis olikin jo oikeastaan aikalailla tällainen

200

Kyllä, juuri näin dramaattinen.

MUTTA

Salamana kirkkaalta taivaalta välähti viesti ”Mitä kaunis puuhaa?”.

Olisittepa nähneet meikäläisen ilmeen.
Yhdistäkää mielikuva lapsesta suuressa karkkikaupassa,
koirasta, joka on koko pitkän päivän odottanut omistajaa kotiin
ja miehestä, joka on juuri saanut todella hyvän suihinoton.
Näytin (vähintään) siltä.

Tästä riemastuneena otin sitten härkää sarvista ja kysyin, että koska näemme.
Puhuimme viikonlopusta ja lopulta sainkin kutsun liittyä hänen ja hänen ystäviensä seuraan perjantaina.

10DfNV79muK3TO

Ei tarvinnut kauaa miettiä.

Mukavaa nähdä isommassa porukassa.
Itse asiassa vähän epäilen, että runopoika saattaa ujostella kahdenkeskeistä kohtaamista. Ainut miinus on se, että tuossa porukassa on pari tyyppiä, jotka tiedän entuudestaan ja olemme hyvin hyvin eri maailmoista.
Mukavaa silti.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”

Pientä tilannepäivitystä muiden ”vireillä olleiden” jutujen osalta:

Gekko on poissa kuvioista. Laittoi eilen jotain viestiä, mutten jaksanut vaivautua vastaamaan. Sieltä suunnalta tuli melkoisen ihmeellistä tekstiä juhannuksena. That’s it.

Late laittoi eilen viestiä ja toivoi saavansa darraseksiä tänään. En oikein lämmennyt ajatukselle. Hauska heppu, ei siinä mitään, mutta ei nyt oikeastaan ole tarvetta merkityksettömälle seksille.

Koiramies niin ikään laittoi viestiä, mutta sekin oli melko seksipainotteista. Eikä seksi ollut niin päätä huimaavaa, että olisin lähtenyt viestittelyyn mukaan. Sitä paitsi minua aidosti ällöttää anaalijutut.. Suhtautuvatko kaikki muut peppuseksiin jotenkin avoimesti??

Junamiehestä olen kai joskus kirjoitellut. Häneltä on tullut paljonkin viestiä viime aikoina, liipalaapaa, joka aina lopulta päätyy siihen kysymykseen, että koska pannaan? Hmm, noh, pidän tätä tulta vielä vähän yllä.

Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että runopoika on nyt kyllä sekoittanut meikäläisen päätä! Metka tunne.

Ken on heistä kaikkein sopivin?

Takana on kaikin puolin mahtava viikonloppu. Rentoutumista hyvässä seurassa ja omassa (eli parhaassa) seurassa. Kyllä tämmöisten viikonloppujen jälkeen on valmis hylkäämään alkoholin käytön kokonaan. Turhaa itsensä kiduttamista tuo viinalla läträäminen.

Viikonloppu sisälsi paljon kamppailuja oman mielen kanssa. Vietin perjantaita ja lauantaita Jonkun kanssa. Nautin joka hetkestä, mutta aika ajoin sisällä vellova ahdistus kuristi kurkkua. Astuin monta kertaa tilanteen ulkopuolelle ja yritin miettiä onko tämä nyt sitä, mitä haluan ja mitä etsin? Jostain syystä Joku on alkanut tuntua liian erilaiselta ihmiseltä. Toisaalta samaan aikaan syytän itseäni kapeakatseisuudesta ja pinnallisuudesta.

Jaamme monilta osin samanlaisen ajatusmaailman ja arvopohjan elämässä. Kuitenkin arkisissa aherruksissa toimimme eri tavalla. Joku on myös vahvasti oman tiensä kulkijan, vähät välittää siitä, mitä muut ajattelevat, eikä varmasti taipuisi kenenkään tahdon alle. Uskon, että hän saattaa toisinaan jopa aiheuttaa pahaa mieltä ympärillään oleville ihmisille ajattelemattomuuttaan. Itse taas olen ihminen, joka joustaa tilanteessa kuin tilanteessa. Mielipahan tuottaminen toiselle ihmiselle on kamalinta mitä tiedän. (Olen myös jostain syystä melko huono pyytämään anteeksi. Sisällä painaa järkyttävä määrä häpeää, jos onnistun pahoittamaan toisen mielen. Tästä syystä yritän toimia niin, ettei minun tarvitsisi pyydellä tekojani anteeksi.)

Viikonlopun jälkeen käsitykseni siitä, että Joku on tässä jutussa aivan tosissaan mukana, vahvistui. Ehkä se lisäsi ahdistukseni määrää. Nyt täytyy ottaa pieni aikalisä tämän suhteen osalta.

Sunarin kanssa laiteltiin viestiä lauantai-iltana. Miestä väkevämpää ottaneena hän näki tilaisuuden pienelle avautumiselle. Viestittelyn lopuksi painoin pään tyynyyn ja tuijotin seinää hetken silmät lautasina. Hän antoi varsin ristiriitaisia signaaleja:

Ensiksi hän kertoi pelkäävänsä, että hän tykkää minusta myös ihmisenä (SCORE!). Pelkotilaa hän ei osannut sen paremmin selittää, mutta kertoi olevansa ihminen, joka keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, jos jostain tykkää. Sitten muutama epämääräinen viesti, joiden jälkeen totesin, että eiköhän tämä leikki kannata lopettaa tähän. Olen päättänyt pysytellä poissa ihmissuhteista, jotka monimutkaisuudellaan aiheuttavat turhaa suonen tykytystä ohimolla. Sunarin mielestä tämä ei kuitenkaan ollut ratkaisu, mutta hän ei vain haluaisi satuttaa minua (?), koska olen ihminen, jolla on sydän paikallaan ja oikeasti hyvä tyyppi.

Jos joku osaa tulkita, mikä Sunarin lopullinen pointti oli, saa puhua. Itse en vieläkään löytänyt viestien keskeistä sanomaa. Sunnuntaina hän laitteli joitain viestejä, joihin vastasin hymiöillä ”:D” ”:P”… Puolustuksekseni mainittakoon, että vietin sillä hetkellä aikaa ystävieni kanssa ja kiinnostus alkaa viestittelemään pikkutuhmia kuvia oli nollassa.

Sunnuntaina pikainen palaveri ystävien kanssa aiheesta Joku lisäsi tunnetta siitä, että pieni tilannecheck olisi paikallaan. Sattumalta, kun makoilin kotisohvalla hyvän kirjan kerä, Junamies laittoi viestiä. Hän on ”vanha” Tindertuttu, jonka kanssa on tavattu kahdesti (tai nyt kolmesti) parin kuukauden aikana. Junamies sai itse asiassa ensimmäisellä kerralla sydämeni läpättämään. Vietimme todella mukavan ja naurun täyteisen vuorokauden, jota loistava seksi ei ainakaan huonontanut. Petyin hieman, kun yhteydenpito ei lähtenyt pyörimään ja seuraavan kerran taisimme tavata muutaman viikon jälkeen.

Suhde on siis toistaiseksi ollut aika pitkälti seksipainotteinen. Ja tämä sunnuntai ei ollut poikkeus. Kutsuinhan hänet luokseni sen jälkeen, kun hän oli esittänyt kysymyksen ”koska pannaan?”. Nyt?

Niinpä sain sunnuntai-illaksi kainalokaverin, joka yölläkin kaappasi tiukasti kainaloonsa. Miten kiva onkaan nukkua jonkun vieressä.

Viikonloppu jätti jälkeensä monta kysymystä. Nämä kolme kaveria ovat jo kauemmin aikaa tavalla tai toisella pyörineet kuvioissa. Mutta onko jatkoa luvassa..?

Mukavaa ja energistä alkuviikkoa tyypit!