Tinder is back.

Olen tässä muutaman päivän ahdistunut siitä, että mitä Jonkun kanssa nyt tekisin ja miten jutussa etenisin. Toisaalta en ymmärrä miksi edes painin tämän asian kanssa. Pitäisi osoittaa taas vain suoraselkäisyyttä ja ilmoittaa suoraan, että tämä juttu ei nyt tunnu toimivan. Mutta haluaisin esittää perusteluita, miksi ei toimi? Mikä mättää? Miksi nyt yhtäkkiä?
Huomaan taas myös ajautuneeni käyttämään lapsellista taktiikkaani: jos olen tyly ja etäinen, ehkä Joku tajuaa itse, ettei homma toimi.
Nyt loppui, kasvan aikuiseksi ja hoidan jutun pois alta.
Heti kun saan tilaisuuden.
Heti…

Mutta kun tässä olen taas tuota Tinderiä lämmitellyt, tein aikanikuluksi vähän yhteenvetoa aiemmista Tinder kokemuksista. Ikään kuin muistutukseksi itselleni, minkälaista puuhaa se tosiasiassa on, koska paskaahan saa lapioida aika paljon ennen kuin sieltä niitä helmiä löytää.

UviwbbA

Juu ei ole muuten allekirjoittaneen Tinderistä tämä viesti..

Nopean laskutoimituksen perusteella olen tavannut 18 miestä Tinderin kautta. Todennäköisesti listasta on saattanut jäädä puuttumaan parikin, koska mitään varsinaista kirjaa en heistä ole pitänyt.

18 sisältää:

1 hullun.

Hän suuteli väkisin ensimmäisillä (ja viimeisillä) treffeillä ja myös vaikutti kaikin puolin epätasapainoiselta ihmiseltä, joka päätyi aika nopeasti estettyjen listalle whatsappissa.

1 todella epämukavan treffikokemuksen.

Ed. mainitun hullun tavoin treffikumppani oli selkeästi kiinnostuneempi kuin minä. Treffit päättyivät epämukavan pitkään halaukseen, jonka aikainen ilmeeni olisi pitänyt saada taltioitua!

13 uutta seksikumppania – 11 yhdyntää 2 suihinottoa.

Seksikokemuksista oikeastaan vain yksi oli pettymys. Mutta 10/11 hyvää on jo melko hieno suoritus! Ja mukaan on kuitenkin mahtunut ainakin neljä erittäin hyvää kokemusta.

3 tapausta, joiden kanssa seksi olisi ollut toivottavaa.

Näiden kanssa treffit jäivät joko yhteen kertaan tai sitten eivät vain johtaneet siihen.

Yksi näistä oli spessu. Hänen kanssaan muuten ilmaantui yllättäin parikin mahdollisuutta päästä petipuuhiin, kun hän tarjosi itseään halikaveriksi (?). Ensimmäisellä kerralla menkat (TAAS) sotkivat kuvioita ja seuraavalla kerralla oli aikataulullisia ongelmia. Too bad. Jäi sekin kortti katsomatta.. toistaiseksi 😉

10 useammat treffit poikinutta tapausta.

Näiden kymmenen lisäksi joidenkin kanssa oli selkeästi kiinnostusta nähdä uudestaan, mutta näin ei tapahtunut. Esimerkiksi parin viikon takaisen avautumisen jälkeen yhdestä jutusta on turha odottaa koskaan mitään jatkoa.

Olen ehkä ollut onnekas, koska totaalisia katastrofeja 18 pottiin sisältyy vain kaksi. Pääosin treffit ovat olleet miellyttäviä, miesten kanssa on ollut helppo jutella eikä ole syntynyt epämiellyttäviä tai vaivaannuttavia hiljaisuuksia.

Yhden kanssa treffit olivat ehkä aavistuksen vaivaannuttavat. Hän ilmoitti heti kärkeen olevansa lähdössä useamman kuukauden kestoiselle reissulle viikon päästä. En osannut peitellä hämmästyneisyyttä kasvoiltani. Kyseessä olivat toiset Tinder-treffini ja olin melko sinisilmäinen vielä. Jälkeenpäin mietittynä tajusin, että ko. tyyppi taisi etsiä vain seksiseuraa, mutta oli sen verta herrasmies, että ajatteli tarjoavansa lämmittelynä kahvit. Sori, en tajunnut, oisin kyllä antanu sulle!

nimetön

Mutta huomenna olisi luvassa treffit ja lauantaina panotreffit.
Uskallan väittää, että kuumien miesten määrä Tinderissä on tuplaantunut viime kerrasta!

imagesCAJOCFT6

Tindernousuhumala on alkanut.

Apua, olenko ihastunut?

Sieltä se tunne yhtäkkiä hiipi sisimpään. Salakavalasti ja varoittamatta. Vahvana.

Pettymys ja suru. Sunari ei vastannut mitään, kun ilmoitin kuukautisista. Ei edes harmitellut. Eikä varsinkaan sanonut sitä, mitä hartaasti sisälläni toivoin. ”No voisin tulla silti käymään.”

Tiedä vaikka tämä olisi jäänyt viimeiseksi mahdollisuudeksi. Huomaan vaipuvani uudestaan ja uudestaan aatoksiin, kuinka mukava päivästä olisi tullut ja kuinka paljon harmittaa, ettei se toteutunut.

Toisaalta, ehkä hyvä näin. Todelliset tunteeni paljastuivat minulle. Enkä nää, että tässä jutussa olisi ollut tulevaisuutta vakavampana suhteena, eikä Sunarikaan ilmeisesti sitä nähnyt.

Tajusin myös, etten ole samanlaisia tunteita vielä tunnistanut Jonkun kanssa. Ehkä se juttu täytyy nyt lopettaa ennen kuin jätän jälkeeni taas särkyneitä sydämiä.

Vaikka tämä kurkkua kuristava pettymyksen tunne ei ole miellyttävä, olen siitä vähän jopa iloinen. Pystyn vielä tuntemaan ja sain pitkästä aikaa kokea pettymystä ja surua, tunteita, joita olen itse aiheuttanut muille niin paljon viime vuosina.

Ps. Latasin tänään Tinderin takaisin.

Ken on heistä kaikkein sopivin?

Takana on kaikin puolin mahtava viikonloppu. Rentoutumista hyvässä seurassa ja omassa (eli parhaassa) seurassa. Kyllä tämmöisten viikonloppujen jälkeen on valmis hylkäämään alkoholin käytön kokonaan. Turhaa itsensä kiduttamista tuo viinalla läträäminen.

Viikonloppu sisälsi paljon kamppailuja oman mielen kanssa. Vietin perjantaita ja lauantaita Jonkun kanssa. Nautin joka hetkestä, mutta aika ajoin sisällä vellova ahdistus kuristi kurkkua. Astuin monta kertaa tilanteen ulkopuolelle ja yritin miettiä onko tämä nyt sitä, mitä haluan ja mitä etsin? Jostain syystä Joku on alkanut tuntua liian erilaiselta ihmiseltä. Toisaalta samaan aikaan syytän itseäni kapeakatseisuudesta ja pinnallisuudesta.

Jaamme monilta osin samanlaisen ajatusmaailman ja arvopohjan elämässä. Kuitenkin arkisissa aherruksissa toimimme eri tavalla. Joku on myös vahvasti oman tiensä kulkijan, vähät välittää siitä, mitä muut ajattelevat, eikä varmasti taipuisi kenenkään tahdon alle. Uskon, että hän saattaa toisinaan jopa aiheuttaa pahaa mieltä ympärillään oleville ihmisille ajattelemattomuuttaan. Itse taas olen ihminen, joka joustaa tilanteessa kuin tilanteessa. Mielipahan tuottaminen toiselle ihmiselle on kamalinta mitä tiedän. (Olen myös jostain syystä melko huono pyytämään anteeksi. Sisällä painaa järkyttävä määrä häpeää, jos onnistun pahoittamaan toisen mielen. Tästä syystä yritän toimia niin, ettei minun tarvitsisi pyydellä tekojani anteeksi.)

Viikonlopun jälkeen käsitykseni siitä, että Joku on tässä jutussa aivan tosissaan mukana, vahvistui. Ehkä se lisäsi ahdistukseni määrää. Nyt täytyy ottaa pieni aikalisä tämän suhteen osalta.

Sunarin kanssa laiteltiin viestiä lauantai-iltana. Miestä väkevämpää ottaneena hän näki tilaisuuden pienelle avautumiselle. Viestittelyn lopuksi painoin pään tyynyyn ja tuijotin seinää hetken silmät lautasina. Hän antoi varsin ristiriitaisia signaaleja:

Ensiksi hän kertoi pelkäävänsä, että hän tykkää minusta myös ihmisenä (SCORE!). Pelkotilaa hän ei osannut sen paremmin selittää, mutta kertoi olevansa ihminen, joka keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, jos jostain tykkää. Sitten muutama epämääräinen viesti, joiden jälkeen totesin, että eiköhän tämä leikki kannata lopettaa tähän. Olen päättänyt pysytellä poissa ihmissuhteista, jotka monimutkaisuudellaan aiheuttavat turhaa suonen tykytystä ohimolla. Sunarin mielestä tämä ei kuitenkaan ollut ratkaisu, mutta hän ei vain haluaisi satuttaa minua (?), koska olen ihminen, jolla on sydän paikallaan ja oikeasti hyvä tyyppi.

Jos joku osaa tulkita, mikä Sunarin lopullinen pointti oli, saa puhua. Itse en vieläkään löytänyt viestien keskeistä sanomaa. Sunnuntaina hän laitteli joitain viestejä, joihin vastasin hymiöillä ”:D” ”:P”… Puolustuksekseni mainittakoon, että vietin sillä hetkellä aikaa ystävieni kanssa ja kiinnostus alkaa viestittelemään pikkutuhmia kuvia oli nollassa.

Sunnuntaina pikainen palaveri ystävien kanssa aiheesta Joku lisäsi tunnetta siitä, että pieni tilannecheck olisi paikallaan. Sattumalta, kun makoilin kotisohvalla hyvän kirjan kerä, Junamies laittoi viestiä. Hän on ”vanha” Tindertuttu, jonka kanssa on tavattu kahdesti (tai nyt kolmesti) parin kuukauden aikana. Junamies sai itse asiassa ensimmäisellä kerralla sydämeni läpättämään. Vietimme todella mukavan ja naurun täyteisen vuorokauden, jota loistava seksi ei ainakaan huonontanut. Petyin hieman, kun yhteydenpito ei lähtenyt pyörimään ja seuraavan kerran taisimme tavata muutaman viikon jälkeen.

Suhde on siis toistaiseksi ollut aika pitkälti seksipainotteinen. Ja tämä sunnuntai ei ollut poikkeus. Kutsuinhan hänet luokseni sen jälkeen, kun hän oli esittänyt kysymyksen ”koska pannaan?”. Nyt?

Niinpä sain sunnuntai-illaksi kainalokaverin, joka yölläkin kaappasi tiukasti kainaloonsa. Miten kiva onkaan nukkua jonkun vieressä.

Viikonloppu jätti jälkeensä monta kysymystä. Nämä kolme kaveria ovat jo kauemmin aikaa tavalla tai toisella pyörineet kuvioissa. Mutta onko jatkoa luvassa..?

Mukavaa ja energistä alkuviikkoa tyypit!

Lauantaimorkkis?

Nyt on korkki kiinni hetken aikaa. Keholle ja mielelle on turhan rankkaa tämmöinen viikoittainen humputtelu. Seuraavat pari viikonloppua takamus kiinni kirkonpenkissä, niin saa sielunsa puhtaaksi.

Ei nyt ehkä sentään. Eikä tässä mitään morkkistakaan onneksi ole hankittu, vaikka otsikko näin uhkaakin. Olin lauantai-illan humussa vaihtanut puhelinnumeroita jonkun pojankoltiaisen kanssa. Aamulla pikainen numero- ja facebook-haku aiheuttivat vatsakramppeja naurun vuoksi, joten tämä tapaus ei nyt ihan jatkoon päässyt. Koko sunnuntain hän jaksoi kuitenkin pommittaa viesteillä ja vielä tänään tiedusteli, että haluaisinko vielä tavata, vai oliko morkkis iskenyt lauantaista?

Morkkiksesta olisi voitu puhua siinä tapauksessa, että olisin herännyt hänen vierestään. Onnekseni, toistaiseksi itselleni tuntemattomasta syystä, olin kuitenkin päätynyt omaan kotiini.

Pientä vihaa itseäni kohtaan sain kuitenkin aikaan yön whatsapp-keskusteluja selattuani. Olin tuhdissa humalatilassa päättänyt avautua yhdelle Tinder-deitille, jonka kanssa taannoin harrastettiin mahtavaa seksiä. Viestittelyn lopuksi olin ilmoittanut, ettei tästä mitään tule. Score. Smooth. Well done. Mitänäitänyton. (Ja vielä infona, itsehän oli avannut keskustelun ja melko vahvasti kertonut, jos omia viestejäni siis osasin tulkita, että haluaisin häntä tässä ja nyt.)

Noh, näitähän sattuu. Ihan kaikille.
Eipä varmaan tarvitte sieltä suunnalta odotella enää viestejä.

Sain kuitenkin mukavan yllätysvieraan, joka vei pienetkin morkkiksen rippeet mennessään. Herra, joka asuu liki 200 kilometrin päässä, kutsui itsensä kylään. Olin tästä alkuun hieman hämmentynyt. Näimme ensimmäisen kerran joskus tammikuussa ja seuraavan kerran helmikuussa (?).
Tämän jälkeen yhteydenpitoa, tuhmia viestejä ja videoita, on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti, mutta ei tapaamisia. Viimeisimmät viestitkin laitettiin joskus huhtikuun puolen välin tienoilla, jolloin kerroin kerroin suoraan löytäneeni Jonkun. Sanoin myös, että siitä jutusta saattaisi kehkeytyä jotain.
Näinpä hieman yllätyin hänen laittaessa viestiä. Mutta en voi kieltää ettenkö olisi ollut todella iloinen kyläilystä. Annetaanpa herralle nimeksi vaikka Sunari.

Sunarin kanssa seksi on aivan mahtavaa.
Nyt mukana oli myös ehkä ripaus muutakin; läheisyyttä, tutustumista, toisen seurasta nauttimista. Hän lähti aamulla, auringonnousun aikaan. Tunsin pitkästä aikaa hieman ikäväksi ja kaipuuksi tunnistettavaa tunnetta sisälläni, kun hän huikkasi eteisestä heipat ja paukautti oven perässään kiinni. Edellisestä kerrasta on todella kauan aikaa, en äkkiseltään muista edes koska olisin jotakuta ikävöinyt?

Pienestä toisen päivän kankkusesta johtuen olisin saattanut aamunhaikeudessa vieräyttää yhden kyyneleenkin, mutta ennen sitä nukahdin. Näin unta, jossa harrastimme seksiä useamman kerran, kunnes siskoni saapui yhtäkkiä kotiini (?). Sen jälkeen selkäni oli täynnä peukalonpään kokoisia finnejä (???). Finnien sisällön mukana taisi sielusta pusertua tuo kaipuudenkin tunne pois, koska herättyäni en sitä enää havainnut. Laitoin kyllä Sunarille viestin: ”niin paskaaaaaa”.

Halipula ja hellyydenkaipuu on kuitenkin iskenyt tässä päivän aikana. Onneksi Joku tarjosi kainaloa käyttööni. Kiitos.

Voi ahdistus.

Edellisen ”mistä tietää milloin seurustellaan?”-postauksen kirjoittaminen oli virhe.
Se sai mielessäni aikaan valtaisan tunneryöpyn.
Tai vähän viiveellähän se tunneryöppy tuli.
Juuri sinä hetkenä, kun istuttiin Jonkun kanssa ruokapöydän ääressä.

”Onkohan tää nyt jo vähän liikaa?”
”Haluaakohan se seurustella mun kanssa?”
..
”Mitä se tarkotti, kun sanoi, että on ihanaa, kun oon taas täällä?
Ei kai se nyt vaan tarkottanu, että ois kiva, jos olisin useammin..
sehän tarkottais, että olis kiva, jos seurusteltaisiin”
”Apua, en taida olla vielä valmis tähän”
..
”Vai oonko? Onhan se nyt niin hyvännäkönen tossa vastapäätä istuessaan.
Vaikka se pitääkin tota haarukkaa ihan väärin,
ei kukaan pidä haarukkaa noin”
..
”En tiedä pystynkö seurustelemaan ihmisen kanssa, joka pitää haarukkaa noin”
..
”Voi jessus, nyt on taas sisäinen pakokauhu päästetty irti”

Havahduin yhtäkkiä siihen, että Joku katsoi minua toinen kulma koholla ja selkeästi odottaen vastausta esitettyyn kysymykseen. Mikä kysymys? Apua!
Hieman nolostuneena pyysin anteeksi ja sanoin uponneeni ajatuksiini. Loppuruokailun ajan vallitsi melko epämukava hiljaisuus ja huomasin hänen katseessaan tiettyä tarkkailevaisuutta.

Toisen kerran sisäinen ahdistus ryöpsähti pelatessamme sanapeliä kännykällä. Siinä hän oli vieressä, kylki kyljessä kiinni. Sormet viilettivät kännykän näytöllä, välillä minun sormieni välissä, välillä niskassa, poskissa, rintakehällä.

”Täähän on ihan parisuhdemenoa jo nyt..”
”Apua, se selkeesti nauttii tästä”
..
”Mutta nautinhan minäki”
”Äh, nyt se taas kattoo pitkään, skarppaa nyt vähän hei”
..
”Mitä jos me seurusteltaisiin ja muutettaisiin yhteen,
miten sanoisin sille, että nää sen kalusteet on ihan kamalia?”

VOI URPO MINÄ!!!

Ajautuuko muutkin naiset miettimään tämmöisiä?
Kalustatteko mielessänne jo yhteistä kotia, mietittekö mikä jää ja mikä lähtee?
Mietittekö jo, minkälaiset teidän häät olisivat, miltä hän näyttäisi alttarilla seistessään?

En ihmettele yhtään, että saan itseni paniikkitilaan ruokapöydän ääressä,
kun samaan aikaan mietin häämarssin kappalevalintaa.

Onneksi huomenna on luvassa illanviettoa ystävien seurassa, ilman häntä.
Saa höyryt pihalle.