Kun masentaa.

blog-0285876001410302053

Kärsin tällä hetkellä jostain sinkun syysmasennuksesta.
Viikonloppu verottaa vieläkin (huolimatta yli yhdeksän tunnin yöunista parina viime yönä) ja lisäksi flunssaa pukkaa päälle.
Tinder keskustelut ovat olleet viime päivinä luokattoman huonoja.

”Missä sä asut”
”Asun XX:ssä”
”Ok”
”Ei yhtäkään kysymystä sulta”
”Fakin nice! Kertoo miten paljon sua kiinnostaa”

”No mutta.. Siinäpä vasta turn off”

Oh lord.. Mitä pahaa oon tehnyt ansaitakseni kaikki ihmisperseet eteeni?

Kaiken tämän lisäksi taitaa olla ovulaatio käsillä ja joka ikinen solu kehossani huutaa päästä parittelemaan. Tarvitsen läheisyyttä, intiimiä sellaista. Tai vaikka edes yhden todella suuren halauksen.

Mutta!
Klamydia-/tippuritestin tulos oli negatiivinen, kuten osasin arvellakin.
Silti tuloksen katsominen hieman jännitti.
Kyllä siitä kuitenkin suuri helpotuksen tunne levisi kehoon!

Loppuviikkoon energisemmällä ilmeellä.
Torstai ja perjantai vietetäänkin työpaikan koulutuspäivillä.
Muistatteko sen  yhden ahdistavan kollegan? Kyllä, hänkin on siellä.

VxDUsq5

I just want to cuddle.

Tänään tuntui todella siltä, että syksy saapuu.
Maa oli musta ja märkä. Ja niin oli kyllä koko tyttö sateenvarjosta huolimatta.

Siinä bussin ikkunaan sadepisaroiden muodostamia puroja katsellessa ajattelin, miten kiva tällaisena päivänä olisi vain käpertyä jonkun kanssa saman peiton alle, tuntea lämmin iho omaa vasten, nauraa, kutittaa toista ja ottaa päiväunet yhdessä, lähekkäin.
Tällaista mahdollisuutta ei ole näköpiirissä toistaiseksi, mikä saa mielen vähän matalaksi.

images
Voi miten kovasti haluaisinkin.

Lauantaimorkkis?

Nyt on korkki kiinni hetken aikaa. Keholle ja mielelle on turhan rankkaa tämmöinen viikoittainen humputtelu. Seuraavat pari viikonloppua takamus kiinni kirkonpenkissä, niin saa sielunsa puhtaaksi.

Ei nyt ehkä sentään. Eikä tässä mitään morkkistakaan onneksi ole hankittu, vaikka otsikko näin uhkaakin. Olin lauantai-illan humussa vaihtanut puhelinnumeroita jonkun pojankoltiaisen kanssa. Aamulla pikainen numero- ja facebook-haku aiheuttivat vatsakramppeja naurun vuoksi, joten tämä tapaus ei nyt ihan jatkoon päässyt. Koko sunnuntain hän jaksoi kuitenkin pommittaa viesteillä ja vielä tänään tiedusteli, että haluaisinko vielä tavata, vai oliko morkkis iskenyt lauantaista?

Morkkiksesta olisi voitu puhua siinä tapauksessa, että olisin herännyt hänen vierestään. Onnekseni, toistaiseksi itselleni tuntemattomasta syystä, olin kuitenkin päätynyt omaan kotiini.

Pientä vihaa itseäni kohtaan sain kuitenkin aikaan yön whatsapp-keskusteluja selattuani. Olin tuhdissa humalatilassa päättänyt avautua yhdelle Tinder-deitille, jonka kanssa taannoin harrastettiin mahtavaa seksiä. Viestittelyn lopuksi olin ilmoittanut, ettei tästä mitään tule. Score. Smooth. Well done. Mitänäitänyton. (Ja vielä infona, itsehän oli avannut keskustelun ja melko vahvasti kertonut, jos omia viestejäni siis osasin tulkita, että haluaisin häntä tässä ja nyt.)

Noh, näitähän sattuu. Ihan kaikille.
Eipä varmaan tarvitte sieltä suunnalta odotella enää viestejä.

Sain kuitenkin mukavan yllätysvieraan, joka vei pienetkin morkkiksen rippeet mennessään. Herra, joka asuu liki 200 kilometrin päässä, kutsui itsensä kylään. Olin tästä alkuun hieman hämmentynyt. Näimme ensimmäisen kerran joskus tammikuussa ja seuraavan kerran helmikuussa (?).
Tämän jälkeen yhteydenpitoa, tuhmia viestejä ja videoita, on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti, mutta ei tapaamisia. Viimeisimmät viestitkin laitettiin joskus huhtikuun puolen välin tienoilla, jolloin kerroin kerroin suoraan löytäneeni Jonkun. Sanoin myös, että siitä jutusta saattaisi kehkeytyä jotain.
Näinpä hieman yllätyin hänen laittaessa viestiä. Mutta en voi kieltää ettenkö olisi ollut todella iloinen kyläilystä. Annetaanpa herralle nimeksi vaikka Sunari.

Sunarin kanssa seksi on aivan mahtavaa.
Nyt mukana oli myös ehkä ripaus muutakin; läheisyyttä, tutustumista, toisen seurasta nauttimista. Hän lähti aamulla, auringonnousun aikaan. Tunsin pitkästä aikaa hieman ikäväksi ja kaipuuksi tunnistettavaa tunnetta sisälläni, kun hän huikkasi eteisestä heipat ja paukautti oven perässään kiinni. Edellisestä kerrasta on todella kauan aikaa, en äkkiseltään muista edes koska olisin jotakuta ikävöinyt?

Pienestä toisen päivän kankkusesta johtuen olisin saattanut aamunhaikeudessa vieräyttää yhden kyyneleenkin, mutta ennen sitä nukahdin. Näin unta, jossa harrastimme seksiä useamman kerran, kunnes siskoni saapui yhtäkkiä kotiini (?). Sen jälkeen selkäni oli täynnä peukalonpään kokoisia finnejä (???). Finnien sisällön mukana taisi sielusta pusertua tuo kaipuudenkin tunne pois, koska herättyäni en sitä enää havainnut. Laitoin kyllä Sunarille viestin: ”niin paskaaaaaa”.

Halipula ja hellyydenkaipuu on kuitenkin iskenyt tässä päivän aikana. Onneksi Joku tarjosi kainaloa käyttööni. Kiitos.