Uusi vuosi – vanhat kujeet.

Hyvää alkanutta vuotta kullekin säädylle!
Toivottavasti vuosi vaihtui kaikilla mukavissa merkeissä.

Minun tapauksessani…
Noh.
Pusupoika sai osansa mittavasta humalastani.
Samalla voimalla kuin polveni ja kännykän näyttöni ottivat osumaa.
Morkkis käsitteenä vietiin (taas) aivan uudelle tasolle.

giphy

Nyt muuten loppuvat nämä surullisen kuuluisat känniseikkailut.
Ei tätä ihminen kestä.

 

Pusupoika, alkoholi ja yleinen miestilanne yhdessä ovat taanneet sen, että olen riutunut vuoden ensimmäiset päivät jonkinsortin masennuksessa.
Tunnin kahvittelu ystävän kanssa lauantaina oli suurin saavutus viikonlopulta.

Tiedättekö, jotenkin koko viikonlopun ajan odotin, että pääsisin blogiin purkamaan ajatuksia, tunteitani. Tätä kaikkea pelkoa ja pettymystä, joka velloo sisällä. En tiedä, milloin blogista tuli näin tärkeä osa elämääni, mutta kyllä tällä selkeä funktio on. Ajatusten jäsentäminen ja tunteiden purkaminen auttavat selviämään tästäkin väliaikaisesta ”kaikki muu on paskaa paitsi kusi” -mielentilasta.

En pysty sanasta sanaan kopioimaan pusupojan kanssa käytyä keskustelua, koska itseäni säästääkseni poistin keskustelun välittömästi aamulla. Jotain mieleni syövereihin kuitenkin painui. Ainakin se, miten hän kertoi ”tän loppuvuoden menneen niin vituiks kun voi” ja miten hän seuraavaan hengenvetoon kutsui minut luokseen jatkoille. Aamulla hän laittoi viestiä, jossa sanoi, ettei ollut mielestään tehnyt minulle mitään pahaa, eikä sellaista ollut halunnut, joten turhaan haistattelin vittua.

tumblr_inline_n6rygeCyFg1spsndg

Case closed.
Tähän ei todellakaan ole enää mitään lisättävää.
Mutta pusupoika, jos minulla jokin telepaattinen yhteys sinuun vielä on, niin kerronpa salaisuuden:
Aina ne eivät ole ne teot, mitä teet tai sanat, jotka sanot,
jotka jättävät ihmiseen syvimmät arvet,
vaan ne sanat ja teot, jotka jätät tekemättä ja sanomatta.

Olin kovasti suunnitellut ja toivonut, että pääsisin edes Niilon kainaloon potemaan krapulaani. Mutta herra olikin saanut flunssan, joka jatkuu edelleen. (Ja kyseessä taitaa ihan tosissaan olla flunssa, eikä mikään onneton tekosyy.)
Niinpä Tinderöin päämäärättömästi kolme päivää.
Lauantaina kävin kyllä kävelyllä yhden hauskan tyypin kanssa.
Mutta ei aineksia romanssiin, ei edes lyhyeen sellaiseen.

Monta kertaa mieleeni on hiipinyt kysymys:
Miten kauan joudun olemaan vielä yksin?

Miten kauan kestää, ennen kuin löydän sen minulle sopivan miehen?
Miten kauan kestää, ennen kuin voin sanoa olevani parisuhteessa jonkun kanssa?

Tällä hetkellä olisin todella onnellinen, jos voisin kristallipallosta katsoa, että 6 kuukauden 7 päivän ja 13 tunnin päästä tapaan seuraavan elämäni miehen. Sen, jonka kanssa minä haluan elämääni jakaa ja joka on valmis jakamaan omaansa minun kanssani.

Voisin elää kuusi kuukautta vailla huolen häivää.
Tavata miehiä miettimättä, meneekö tässä ohitseni se elämäni suuri rakkaus.
Miettiä, onko jokainen syystä taikka toisesta päättynyt Tinder-keskustelu ollut menetetty rakkaustarina.

Nyt kun muuten olen tuota Tinderiäkin näppäillyt melko ahkeraan tässä pari viikkoa, voin todeta, ettei meno ole muuksi muuttunut.
Esittelytekstini on karsinut matchien määrän minimiin ja surutta lyön 80 % vastaan tulevista profiileista vasemmalle.
En jaksa nähdä vaivaa keskusteluissa.
Jos juttu ei lähde heti luistamaan, annan asian olla.
Ja niin moni mieskin antaa.

MUTTA missä helvetissä minä voisin uusiin miehiin törmätä?
Baareissa olen nykyään neljän promillen humalassa silmät kierossa, joten on parempi, etten edes yritä bongata sieltä miehiä.
Ystäväpiireissäni ei valitettavasti juuri vapaita miehiä ole.
Töistä en niitä löydä.

ITKU.

Mutta lupaan tsempata tällä viikolla.
Ehkä (toivon mukaan) loppuviikolla saapuva uusi puhelin kohentaa mielialaa.#materialismionnellisuus

Ensi maanantaina yksi rakkaimmista ystävistäni lähtee vaihtoon puoleksi vuodeksi. Se ei varsinaisesti anna aihetta iloon.
Ja toinen rakkaimmista ystävistäni on ajautunut parisuhteen syviin vesiin, jossa kaikki pitää tehdä pariskuntana. VITTU.

 

Mainokset

Viestien määrä: 257.

Happy Pancake on totisesti käynyt kuumana.
Sivusto on jossain määrin sekoitus Tinderiä ja Suomi24:ä.
Yhteydenotto hoituu viestein, mutta niiden määrää ei ole Suomi24:n tavoin rajoitettu, vaan viestejä saa paukuttaa vaikka jokaiselle paikalla olevalle käyttäjälle.

Miehiä sivustolla tuntuu riittävän aina Utsjoelta Hankoon asti. Hakukriteereissä pystyy tietysti rajaamaan miehet omaan lähiympäristöönsä, mutta mitä ilmeisimmin viestejä on tapana laitella vähän pidemmälläkin säteellä.

Olen siis alta kahdessa vuorokaudessa saanut 257 viestiä.
Tämähän on aivan uskomaton määrä!
Sen lisäksi kuvista ja/tai esittelytekstistä on tykännyt moni, joka ei ole viestiä laittanut ja flirttejäkin on tullut tällaisilta.
Sivustolla tapahtuu niin paljon, että jopa mietin, että onkohan nyt mennyt jotain hyvää ohitse?

Monenlaista seikkailijaa tuonne mahtuu. Pari sellaista potentiaalista, ketä voisi vaikka kahvin merkeissä nähdä, on tullut vastaan. Muutoin suuri osa saapuneista viesteistä on lähinnä sarjaa:

4uw5

On tässä jo kahden päivän aikana kerennyt läkähtyä kaikkien viestien määrään. Jotkut ovat aloittaneet toisen tai kolmannenkin kierroksen ”no mitä oot mieltä?”. No olenpa nyt sitä mieltä, että en jaksa edes noin urpoon viestiin vastata. Ja ei, seksiä et ole nyt etkä lauantaina saamassa.

Kävipäs tässä kirjoituksessa hassusti.
Aloitin jotenkin positiivisella tai ainakin neutraalilla fiiliksellä ja päädyin tähän samaan lopputulemaan ihmissuhteista/deittailusta/nettideittailusta

1475991519

Mutta teille jotka mietitte Happy Pancakeen profiilin perustamista, niin vinkiksi: koittakaa erottua profiilitekstillä. Omani aloitin:

”Ootko sinä se, jonka kanssa haluan arkeni jakaa?
Jos kaikki tai edes useat seuraavista kohdista mätsäävät, laita viestiä:”

Listasin ominaisuuksia, joita tulevaisuuden mieheltäni odotan ja toivon.
Lähinnä kyse oli luonteenpiirteistä, en ranskalaisilla viivoilla luetellut optimipituutta ja -painoa tai muuta konkreettista. Sain tästä paljon kommenttia, että profiilini erottui edukseen ja poikkesi valtavirrasta. Tuolla ainakin miehillä on myös todella paljon profiileja kokonaan ilman esittelyä, joten luulisi naisillakin olevan – erottuminen ei vaadi paljoa.

Loppuun vielä tämän hetken fiilikset Pistepisteen sanoin:

Mä muutun
Oon tässä vaan tän hetken muutun
Etsin sisältöä muualta
Löydän uutta joka suunnalta
Jonka unohdan
En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa
Saako ihmissuhteis saikuttaa
Ja näyttää sairastodistusta
Töihin palatessa