Ruuhkaa.

Tiedättekö sen ilmiön, kun on jonkun kiinnostavan miehen/naisen löytänyt ja sitten välit ovat lämpenemään päin ja yhtäkkiä moni muukin mies/nainen osoittaa kiinnostustaan?

En tiedä tuntuuko se vain siltä, mutta ainakin omasta mielestäni viime aikoina puhelimeni on kilahdellut mitä erikoisempien viestien merkeissä.

Eilen monen mutkan kautta päädyin juttusille kuumiksen kanssa.
Lopputulemana sain kutsun treffeille.Kuittasinkin hänelle, että eihän hän ollut kiinnostunut tapaamaan naisia vakavassa mielessä, johon herra vastasi, että ”asioilla on tapana muuttua”.

Eka on niinikään pommittanut viesteillä.
Pari viikkoa (?) sitten lupasin lähtä hänen kanssa leffaan – peruin.
Nyt en ole muutamaan päivään enää vastannut viesteihin.
Tämä slow motion -meininki ei allekirjoittaneeseen iske ja nyt on ehkä jotain joku muu mielessä.

Työpaikan virkistysreissulla tutuksi tulleesta Turkulaisesta on niin ikään kuulunut.
Miekkonen vihjaisi jo pari viikkoa sitten, että olisi halukas tulemaan tänne moikkaamaan minua. Toissapäivänä hän tiedusteli, mitä suunnitelmia minulla on ensi viikolle – en ole vieläkään vastannut.

Mitä tällaiseen pitää vastata?
Että ”moi tässä nyt on vähän tilanne muuttunut” vai?
Mitäs jos tilanne ei ole muuttunut kuin seuraavat pari päivää?
Turkulainenkin on sellainen, että mielelläni kyllä tapaisin.. mutta kun..

 

Maanantaina sain viestiä yhdeltä ei-niin-toivotulta taholta, joka muisti minua ihan perinteisellä tekstiviestillä, kun olin hänet whatsappissa estänyt. (Eikä miehellä siltikään kellot soineet?).

”Kiitos maailman parhaasta suihinotosta ;)”

Niin… se suihinottohan tapahtui vuosi sitten..

Niin ja tietysti runopoikakin kyseli pääsiäisen aikaan suunnitelmiani – en vastannut.
Ja hipsterikin muisti jokin aika sitten spontaanilla yhteydenotolla – en vastannut.

 

Näin paljon kun olen miehiä jättänyt huomioimatta, niin olen varmasti ansainnut jotain todella pahaa elämässäni tulevaisuudessa, koska karma is a bitch.

 

Mutta näissä on kyseessä kaikissa jo enemmän ja vähemmän vanhat jutut.
Joten eikö ole tavallaan ihan ok, jos jättää vastaamatta ja antaa toisen lukea rivien välistä, että nyt tuli vähän myöhään tämä(kin) yhteydenotto?

Treffailusta.

Vaikka tietysti oli kiva nähdä eka silläkin intressillä, että halusin selvittää olisiko hänessä potentiaalia pysyvämmäksi seuralaiseksi, täytyy myöntää, että suhtauduin tapaamiseen myös ihmiskokeena.

Miten treffit sujuisivat, kun välissä oli aikaa 15 kuukautta ja 50 + treffikumppania?

Mietin olisiko tilanne awkward?
Olisiko muistikuvieni avulla luomani mielikuva hänestä aivan erilainen kuin mitä hän tosiasiassa on?

Noh, tilanne ei todellakaan ollut vaivaannuttava.
Päinvastoin!
Minusta tapaaminen sujui todella rennolla fiiliksellä.
Vaikka en voikaan sanoa tuntevani ekaa mitenkään perusteellisesti, tuntui silti vähän siltä, kun olisi tavannut vanhan kaverin.

Eikä mielikuvani tällä kertaa pettänyt.
Päinvastoin!
Hänhän oli komeampi ja mukavampi, mitä olin muistanutkaan.

 

Oli mukava huomata, että oma itsevarmuuteni on selkeästi kasvanut ja vaikka etukäteen jännitinkin (pitkästä aikaa) todella paljon ekan tapaamista, sain tilanteessa hillittyä itseni.

Ja tiedättekö mitä.
Juuri tätä sinkkuajalta toivoin!
Että saisin itsevarmuutta tavata uusia ihmisiä, että oppisin toimimaan näissä tilanteissa ja osaisin olla oma itseni.

Joku aika sitten juttelin yhden uuden tuttavani kanssa deittailusta ja Tinderistä.
Hän oli kerrassaan hämmentynyt kertoessani, että olen tavannut yli 50 miestä Tinderin kautta. Itse en pidä lukua mitenkään poikkeuksellisen korkeana, ainakin omassa tuttavapiirissäni on monia naisia, jotka ovat tavanneet (ainakin lähes) yhtä monta matchia.

Tämä tuttava myös sanoi, että hänen mielestään treffeillä käyminen on jotenkin vaivaannuttavaa, nimenomaan awkwardia.

Niinpä annankin kokemuksen syvällä rintaäänellä yhden neuvon kaikille:
(Toki voitte suhtautua tähän kriittisesti, sillä olenhan itse vieläkin sinkku)

Älkää ottako deittailua niin vakavasti.

 

En nyt tietenkään kannusta ketään niin sanotusti pelaamaan.
Se on eri juttu, sillä siinä helposti satutetaan ihmisiä.
Deittailussa tavataan uusia ihmisiä, pidetään hauskaa yhdessä uusien tuttavien kanssa.
Opitaan lisää itsestä ja muista ihmisistä.
Deittailu voi ihan oikeasti olla rentoa ja tärkeintä on olla oma itsensä eikä pyrkiä vain tekemään vaikutus toiseen.
Ja jos kohdalle sattuukin sitten sellainen ihminen, kenen kanssa klikkaa vahvasti, niin sehän on aivan mahtavaa.

Toki meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että ei tällainen tyyli kaikille sovi.
Toiset ovat niitä harkitsevampia tyyppejä ja haluavat tavata vain sellaisia ihmisiä, jotka täyttävät 11 kohtaa kymmenestä vaatimuslistalla.

0d185fefba8d288c8dc65bfedc3cfd288a37afcf4e9315b1f9b552b918cf5729

Mutta älkää olko creepyjä!

Eka.

tumblr_m3jot0ZcP61r8058ko1_500

 

Siinä tiivistetysti fiilikseni minun ja ekan jälleenkohtaamisesta.
Nähdessäni hänet päästin sisälläni äänettömän kiljahduksen, joka purkautui ulos naurettavana virnistyksenä.
Muistin toki, että hän oli komea reilu vuosi sitten, mutta että noin komea.

Välillä jouduin herättelemään itseäni, että nyt oli aika keskittyä keskusteluun, eikä noihin ihanan ruskeisiin nappisilmiin
miehekkääseen leukaan
täydellisen kaareviin huuliin
juuri sopivan mittaiseen sänkeen
paitaan, joka kiristi sopivasti oikeista paikoista

Olin ja olen edelleen kertakaikkisen sanaton.
Meidät itseasiassa häädettiin ulos kahvilasta, joten treffit loppuivat hieman kesken. Erotessamme hän kuitenkin sanoi, että ”vedetään ens kerralla vähän pidemmällä kaavalla”.

OMG.

Toivottavasti ensi kertaa ei tarvitse odotella vuotta.

Jännitystä ilmassa.

Apua.

Nään tänään Ekan.

En ole pitkään aikaa jännittänyt näin paljon kenenkään näkemistä!
Hassua, hullua, tyhmää, hölmöä…

Kaverit piirtelivät jo toivekuvia deittailukaaren sulkeutumisesta,
voisiko se olla mahdollista?

 

Ah, kukapa tietää.
Kunhan nyt treffit edes menisivät kivasti.
Pitäkää peukkuja!

Miehet menneisyydestäni.

Olen saanut taas melko yllättäviä yhteydenottoja.
Viime vuoden puolella menneisyyden miesten viestejä on käsitelty  täällä ja täällä.

Nro 1

Sunnuntaina puhelin ilmoitti saapuneesta viestistä.
Koomikko kertoi nähneensä minusta unta.
Tämä info olisi ollut jo enemmän kuin tarpeeksi tältä avioliiton satamaan uudelleen itsensä ankkuroineelta mieheltä, mutta sen lisäksi hän halusi vielä täsmentää nähneensä eroottista unta.
Ja läväytti sitten Harlequin-tasoisen pehmoporno-kertomuksen minulle luettavaksi.

giphy.gif
Reaktioni ei ehkä ollut ihan näin hillitty.
Lopulta koomikko päätyi pyytelemään anteeksi tahdittomuuttaan ja sanoi ”ei tätä ollu tarkotus ottaa niin vakavasti”.

Kevin-Hart-What-GIF

Anteeksi tyhmyyteni, mutta en nyt ihan ymmärtänyt hauskuutta.

Anyhow, kuittasin tämän whatsappin idioottinauru-hymiöllä.
(Tiedättekö sen leveän virnenaaman, jolla on pienet pisteet silminä, kolmas vasemmalta  ylärivissä. Siltä näyttää allekirjoittaneen ”oops, you said something stupid” -hymy.)

 

Nro 2

Sitten iltana eräänä näppäilin Tinderiä ja vastaan tuli yksi syksyllä treffattu mies.
Bongasin hänet silloin aikanaan Happy Pancakesta ja vaikka tyyppi oli ihan mukava myös irl, ei mikään viisari sisälläni värähtänyt. Ilmoitin siitä hänelle ja mies oli sujut asian kanssa.

Profiilin tupsahtaessa kännykän ruudulle varmistin h i t a a l l a painalluksella, että vedän kuvan vasemmalle. Tunnin päästä whatsapp ilmoittaa uudesta ”Moi, mitä kuuluu?” -viestistä.

Vieläkö seikkailet deittiviidakossa?”

Really? Mitä todennäköisimmin profiilini tuli juuri sinun Tinderissä vastaan, joten mitäpä lottoat?

Mä tässä tapailen yhtä naista, it’s getting serious

Really???  En tiedä, mikä vaikutus tällä on minun elämääni tai pitäisikö sillä olla?

Mutta se pitää mua jostain syystä pelurina”

878c9be99462a86062e5814fc3f5f4bc.jpg.gif

 

Nro 3

Kaikkien aikojen ensimmäinen Tinderdeittini muisti minua jouluna viestillä.

Vaihdoimme muutama viestit, mutta yhtäkkiä viestittelyn sävy muuttui. Ikäänkuin minä olisin ottanut yhteyttä häneen ja vienyt hänen kallisarvoista aikaansa.
Noh, naureskelimme ystäväni kanssa tilanteelle ja minä (jälleen) unohdin koko tyypin.

Mutta sama toistui pari viikkoa sitten.
Moi mitäs sun viikonloppuun”.
Vaihdoimma taas muutamat viestit, kunnes linja kylmeni.
Kokeilin kepillä jäätä ja laitoin seuraavana päivänä viestiä – tylyjä vastauksia, ihan kuin olisin vaivannut häntä suunnattoman paljon:

Really-GIF

Jollain ihmeen keinolla sain itseni hillittyä, enkä päätynyt laittamaan mitään viestiä ”maan pinnalle palautus” -teemalla.

MUTTA.
Keskiviikkona puhelin pilisi, pari päivää sitten siis.
Eka laittoi taas viestiä.

Moi miten on viikko sujunu”.
Vaihdoimme taas muutamat viestit,
mutta vihdoin eka sai kakaistua ulos ”mentäiskö kahville vaikka joku päivä”.
AMEN.

Saas nähdä toteutuvatko nämä kahvit tämän vuoden puolella.
Ja en siis tiedä olisinko kovinkaan monelta mieheltä sietänyt tällaista.
Mutta eka on oikeasti ihan cool ja fiksu tyyppi.
Plus AIVAN JÄRISYTTÄVÄN komea – Sinkkistä viedään.

Olisi myös hauska nähdä uudestaan ihan koemielessä.
Miten homma toimisi nyt, kun minulla on pikkiriikkisen enemmän tuota treffailukokemusta?

 

 

Ihanaa kun on perjantai!
Tätä on totisesti odotettu!
Sain luvan tulla huomenna töihin, mutta vaikka tehtäviä varmasti riittäisi, taidan kuitenkin viettää ansaittua vapaapäivää.
Pitäkäähän lysti viikonloppu,
peace and love ❤