Suomi24.

En vielä ole poistanut profiiliani Suomi24:sta.
Käyn kuitenkin vain kerran päivässä katsomassa, onko uusia viestejä napsahtanut postilaatikkoon.
Eihän sitä tiedä vaikka joku potentiaalinen olisi eksynyt profiiliini ja päättänyt lähestyä!

Mutta jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin yhtäkään aidosti kiinnostavaa viestiä ei ole tullut.
En tykkää kuvattomista profiileista. Jos ei voi esiintyä omalla naamallaan, niin hälytyskellot soivat välittömästi – vaikka siihen ei välttämättä olisikaan syytä.

Tässä muutama sellainen wtf-reaktion herättänyt viesti.
Jos siellä langoilla on joku mies, niin ottakaapa seuraavista kommenteista opiksenne.

 

Sieppaa2

En kiellä, etteikö tuntuisi hyvältä saada positiivista kommentia profiilistaan.
Mutta…
Jos tällainen kommentti tulee kuvattomalta profiililta, jossa ei ole sen kummempaa sisältöä, eikä mies vaivaudu laittamaan muuta viestiä, niin valitettavasti tämän tytön mielenkiintoa ei herätetä.

Näitä viestejä tuskin laittelevatkaan miehet, joilla olisi parisuhde mielessä. En kuitenkaan usko kovin monen naisen lämpenevän tällaiselle, oli heillä sitten itsellään pelkkä seksi tai parisuhde mielessä.
Vähän edes yritystä kehiin!

Samaan kategoriaan kuuluvat ylipäätään viestit, joiden sisältö on pelkästään ”moi!” tai jotain muuta hyvin lyhyttä ja mielenkiinnotonta.
Muistakaahan miehet, että teidänkin keskuudessanne on oikeasti niitä, joilla on sana hallussa ja jotka osaavat ilmaista itseään tekstin kautta.
Kaikilta ei kirjoittaminen luonnistu vaivattomasti, mutta ilmoittakaa se älkääkä vain yrittäkö tikun kärjellä vähän tökkiä jäätä.

 

Sieppaa

Ei liene yllätys, että tämä mies ei saanut vastausta minulta.
Hänhän nyt ei varmasti toivottavasti ollut hakemassa minusta uutta tyttöystävää, mutta eipä hän tällä kommentilla mitään muutakaan saavuttanut.

Kyllä. Tissini ovat jossain määrin ehkä sellaiset, että niihin kiinnitetään huomiota.
Jos haluan laittaa kuvan, jossa näkyy muutakin kuin pelkästään kasvot, siinä lähes väistämättä on mukana tissit. Niin kuin kaikilla muillakin naisella, koosta riippumatta, jos niitä ei syystä taikka toisesta ole esimerkiksi poistettu.
Luonnollinen juttu.

En kuitenkaan halua, että niistä laukaistaan ensimmäiset kommentit, oli miehen intressit sitten mitkä tahansa. Jos haluaisin, julkaisisin kuviani varmaankin Alaston suomi -sivustolle.

Olen valinnut profiiliini yhden kuvan, jossa olen Olavi Uusivirran keikalla (<3).
Kuva ei ole esillä sen takia, että haluaisin esitellä sillä tissejäni (ne eivät sitä paitsi ole edes edustavimmillaan bikineissä) vaan sen takia, että minulla on siinä ehkä levein hymy ikinä. Ja sen haluan näyttää itsestäni.

Päätinpä julkaista kuvan, jotta voitte tehdän omat päätelmänne siitä, kerjäänkö sillä huomiota tisseilleni:

Sieppaa

 

Ja sitten.
Tämä seuraava kuva on jopa vähän surullinen.
Sieppaa3

En voi olla ihmettelemättä, miksi 50-vuotias mies laittaa tällaista viestiä 25-vuotiaalle tytölle.
Ja painotan nyt sanaa tyttö, koska koen olevani aivan lapsi 50-vuotiaan miehen rinnalla.

”Ikä on vain numeroita” pitänee joidenkin kohdalla paikkansa, mutta minä nyt en valitettavasti etsi itselleni kolmatta isää, vaan kumppania, jonka kanssa voisin rakentaa yhteistä elämää. Ei minulla olisi mitään annettavaa tällaiseen suhteeseen tuplasti minun ikäisen miehen kanssa.

En tiedä, mikä saa 40-55 -vuotiaan miehen lähestymään minun ikäisiäni (tai vielä nuorempia?).
Jos jollakulla on sisäpiiritietoa niin hit me!

Mainokset

Deittailun lyhyt oppimäärä.

Vastasin eilen Väestöliiton ylläpitämällä Sinkkulinja -Facebook-sivulla kyselyyn deittailusta.

Tai eihän tuo kysely ollut, vaan enemmänkin ”sana on vapaa” tyyppinen avoin kysymys.

Vastausta rustatessani kauhistuin hieman. Internet on pullollaan deittailua käsitteleviä blogeja. Minunkin sivuilleni päädytään ilmeisesti monesti etsimään neuvoja ja vinkkejä. Mutta blogien sisältöhän on aina subjektiivista. Minunkin kirjoitukseni perustuvat vain minuun näkemyksiini, kokemuksiini ja mielipiteisiini.

 

Siispä haluaisin sanoa muutaman sanan kaikille teille, jotka koette olevanne hieman pihalla tai koette tarvitsevanne neuvoja deittailuun.

Tehkää niin kuin teistä tuntuu hyvältä,
toista ihmistä kunnioittaen.

Olen mm. kritisoinut Tinder-profiileja, keskustelutyylejä, käyttäytymistä treffeillä ja ties mitä deittailuun liittyvää. Mutta toimikaa ja tehkää asioita niin kuin teistä hyvältä tuntuu, älkääkä yrittäkö olla jotain muuta kuin mitä olette.
Osasyy tämän ajatuksen syntymiselle oli myös muun muassa Tindermeisterin kirjoitus hyvästä keskustelunavauksesta. (Jos jollekulle Tindermeister nimi on vielä tuntematon, niin kyseessä on herra, joka teki gradun Tinderistä ja sen vaikutuksista ihmiseen (ja deittailukulttuuriin). Gradu on luettavissa täältä).

Tuota postausta lukiessani mietin, että kuinka moni jättää avauksen tekemättä sen takia, että pelkää avauksen olevan tylsä tai muista erottumaton.
Älkää astuko tähän kuoppaan armaat Tinderin käyttäjät.
Älkää ottako stressiä siitä, että pitää keksiä se kaikista tajunnan räjäyttävin aloitus. Jos ”Moikka, mitä kuuluu?” edustaa parhaiten teitä itseänne, aloittakaa sillä.

 

Kuten Juusokin tekstissä toteaa

Toisaalta tuhoisinta keskustelulle on passiivisuus puolin ja toisin, jolloin nimenomaan kysymykset pitävät keskustelun hengissä.

Kiinnittäkää enemmän huomiota tähän.

 

 

En tiedä oliko tässä kirjoituksessa päätä taikka häntää.
Mutta älkää lukeko minun tekstejäni sillä ajatuksella, että näin on oikein tehdä.
Eiköhän se tosiasia, että olen vieläkin sinkku ole jo riittävä todiste siitä, etten oikeasti tiedä mitään 😉

Treffailusta.

Vaikka tietysti oli kiva nähdä eka silläkin intressillä, että halusin selvittää olisiko hänessä potentiaalia pysyvämmäksi seuralaiseksi, täytyy myöntää, että suhtauduin tapaamiseen myös ihmiskokeena.

Miten treffit sujuisivat, kun välissä oli aikaa 15 kuukautta ja 50 + treffikumppania?

Mietin olisiko tilanne awkward?
Olisiko muistikuvieni avulla luomani mielikuva hänestä aivan erilainen kuin mitä hän tosiasiassa on?

Noh, tilanne ei todellakaan ollut vaivaannuttava.
Päinvastoin!
Minusta tapaaminen sujui todella rennolla fiiliksellä.
Vaikka en voikaan sanoa tuntevani ekaa mitenkään perusteellisesti, tuntui silti vähän siltä, kun olisi tavannut vanhan kaverin.

Eikä mielikuvani tällä kertaa pettänyt.
Päinvastoin!
Hänhän oli komeampi ja mukavampi, mitä olin muistanutkaan.

 

Oli mukava huomata, että oma itsevarmuuteni on selkeästi kasvanut ja vaikka etukäteen jännitinkin (pitkästä aikaa) todella paljon ekan tapaamista, sain tilanteessa hillittyä itseni.

Ja tiedättekö mitä.
Juuri tätä sinkkuajalta toivoin!
Että saisin itsevarmuutta tavata uusia ihmisiä, että oppisin toimimaan näissä tilanteissa ja osaisin olla oma itseni.

Joku aika sitten juttelin yhden uuden tuttavani kanssa deittailusta ja Tinderistä.
Hän oli kerrassaan hämmentynyt kertoessani, että olen tavannut yli 50 miestä Tinderin kautta. Itse en pidä lukua mitenkään poikkeuksellisen korkeana, ainakin omassa tuttavapiirissäni on monia naisia, jotka ovat tavanneet (ainakin lähes) yhtä monta matchia.

Tämä tuttava myös sanoi, että hänen mielestään treffeillä käyminen on jotenkin vaivaannuttavaa, nimenomaan awkwardia.

Niinpä annankin kokemuksen syvällä rintaäänellä yhden neuvon kaikille:
(Toki voitte suhtautua tähän kriittisesti, sillä olenhan itse vieläkin sinkku)

Älkää ottako deittailua niin vakavasti.

 

En nyt tietenkään kannusta ketään niin sanotusti pelaamaan.
Se on eri juttu, sillä siinä helposti satutetaan ihmisiä.
Deittailussa tavataan uusia ihmisiä, pidetään hauskaa yhdessä uusien tuttavien kanssa.
Opitaan lisää itsestä ja muista ihmisistä.
Deittailu voi ihan oikeasti olla rentoa ja tärkeintä on olla oma itsensä eikä pyrkiä vain tekemään vaikutus toiseen.
Ja jos kohdalle sattuukin sitten sellainen ihminen, kenen kanssa klikkaa vahvasti, niin sehän on aivan mahtavaa.

Toki meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että ei tällainen tyyli kaikille sovi.
Toiset ovat niitä harkitsevampia tyyppejä ja haluavat tavata vain sellaisia ihmisiä, jotka täyttävät 11 kohtaa kymmenestä vaatimuslistalla.

0d185fefba8d288c8dc65bfedc3cfd288a37afcf4e9315b1f9b552b918cf5729

Mutta älkää olko creepyjä!

Mikä Happn?

Tinder on kohdannut todellisen haastajan.
Kuinka moni on kuullut Happn-sovelluksesta?
Olen joskus ”kauan aikaa” sitten kokeillut sitä, mutta silloin se ei vielä tainnut olla kovin yleinen, joten vastaan tulevia profiileja oli verrattain vähän.
Nyt sovelluksen suosio näyttäisi kasvaneen ja matchejakin pukkaa.

happn

 

Happn:ssa vastaan tulevat profiilit ovat miehiä/naisia, jotka ovat todennäköisesti tulleet sinua vastaan todellisessakin maailmassa.
En tiedä, miksi joidenkin käyttäjien kohdalla näkyy jatkuvasti kuinka etäällä he sinusta ovat tällä hetkellä, mutta pääasiassa sovellus siis näyttää, missä kohdin puhelimienne gps:sät ovat menneet ristiin.

Jostain syystä samat profiilit tulevat virtaan useamman kerran.
Olen miettinyt tähän kolme syytä:

– Profiili tulee aina kun tiet kohtaavat
– Sovelluksessa on bugi
– Käyttäjässä on vika..

Toivoisin ensimmäistä, mutta veikkaan kuitenkin viimeistä.
Jos jollakulla on tästä faktatietoa, iskekää tiskiin!

 

Ihan kaikkiin sovelluksen ominaisuuksiin en ole vielä tutustunut.
Pääperiaate on sama kuin Tinderissä: Klikataan miehen/naisen kohdalla joko ruksia tai sydäntä, eikä hän saa koskaan tietää kumpaa olet painanut, ellette saa matchia. Tai Happn:ssa kyse on crushista.

Kun olet jonkun kuvasta kovasti tykännyt, voit vielä charmin avulla ilmaista hänelle kiinnostuksesi niin, että hän saa sen tietää.
Vähän niinkuin rajaton superlike.
Tai en tiedä onko se rajaton, kun en ole vielä kyseistä ominaisuutta testannut.

 

Happn ja miehet.
Voi pojat!

giphy
Iloinen yllätys!
Samoja naamoja, joille Tinderissä on painanut ruksia miettimättä, on toki tullut vastaan, mutta myös paljon potentiaalisia uusia tuttavuuksia.
(Hassua muuten, miten hyvin voi jäädä nopealla vilkaisulla jonkun kasvot mieleen?).
Nyt vireillä on kolme keskustelua kolmen melko kiinnostavan miehen kanssa.
Kaksi ainakin vaikuttaa aidosti fiksuilta ja ovat jopa hämmentävän komeita!
Yksi taas on toistaiseksi osoittanut olevansa vain erittäin hyvännäköinen, mutta annan hänelle vielä mahdollisuuden osoittaa myös jonkin tasoista älykkyyttä.

 

Ajattelin tässä vähän testailla sovellusta enemmän ja jakaa sitten kokemuksia teille.
Toistaiseksi olen melko positiivisesti yllättynyt.
Sovelluksessa sai myös kivasti omaan profiiliinsa valikoitua Spotifystä omia kappaleita.
Minulle musiikki kun on kaikki kaikessa, vaikken välttämättä halua profiilissa tekstin muodossa sitä ”julistaakaan”. Ja toisaalta kappalevalinnoilla saattaa onnistua antamaan vinkkiä omasta persoonastaan, jos yhteyden toisella puolen on tulkintakyvyllä varustettu mies.

Upseeri.

Äh.
Siinä pöydän toisella puolen oli kolmen tunnin ajan nuori mies, jonka kanssa juttu luisti.
Keskustelimme rakentavasti esimerkiksi onnellisuudesta, ihmisyydestä, sitoutumisesta ja perheestä.
Selkeästi jaamme samanlaista ajattelumaailmaa.

Mutta.
Jotain silti ehkä puuttui.
Katselin hänen raamikasta vartaloaan, hyvin treenattuja käsivarsiaan, miltei jopa uljasta sivuprofiilia.
Mutta mikään ei nykinyt (paitsi kuukautiset vähän) alavatsassa.
En tuntenut polttavaa halua suudella,
en pitkittänyt halausta.

635399211348271642tumblrm8ha4ypask1qlh1s6o1500

Mutta aion antaa hänelle toisen mahdollisuuden.
Josko tässä olisi sellainen tarina, että tämä vetovoima syntyy vasta hieman myöhemmin.
En haluaisi päästää tällaista kultakimpaletta käsistäni..

Mietin jo, että pitäisikö minun alkaa täällä mainostamaan ja kauppaamaan näitä miehiä. Sillä kuitenkin esimerkiksi tässä kuluneen vuoden aikana olen tavannut paljon hyviä miehiä, mutta sellaisia, jotka eivät ole minulle klikanneet.

Kohta taitaa mennä 50 raja rikki Tindertreffien osalta.
Huomenna nimittäin näen Niiloa.
(Miehen nimi ei ole oikeasti Niilo).

5QgV2uS.gif

 

 

Mietin muuten tuossa eilen illalla yhtä entistä poikaystävääni.
Tiedättekö, olen päästänyt sormieni lävitse menemään miehen, jonka sydän oli sulaa kultaa.
Vain sen takia, että jokin ei natsannut.
Voi huoh…
Pitäisikö sitä välillä pelata myös järjellä?

 

Ja pari päivitystä:

Projekti etenee, joulumässäilystä huolimatta.
Tänään vaaka näytti 3,2 kiloa vähemmän kuin 25.11.
Ihan en omassa asettamassani tavoitevauhdissa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Pusupoika.
Noh.
Mitäpä siihen sanoisi.

Fuck+yo+shit+simba_f6e84b_4888586

Fuck this shit.
Kaikella on rajansa, myös minun sietokyvylläni.
Neljä päivää radiohiljaisuutta kertonee kaiken tarvittavan.
Viimeiseksi viestiksi jäi siis hyvän joulun toivotukset.
Tsemppiä jatkoon pusupoika.

Selibaatti jatkuu.

Ei seksiä lauantaina.
Pusupojan ystävä (jota vihaan jo, vaikken tapausta ole tavannutkaan) sotki lauantaille tekemäni suunnitelmat.
Pusupoika itse sotki sunnuntaille tekemäni suunnitelmat.

Mutta toivoa on vielä näkyvissä!

Ja toisaalta, on poikkeuksellisen virkistävää, että yhteydenpito jatkuu siitä huolimatta, ettei petipuuhiin ole vielä päästy.
Lauantaina käytyjen keskustelujen (en voi lakata fiilistelemästä sitä, miten hienoja keskusteluja me yhdessä käymme) pohjalta olen tehnyt seuraavia päätelmiä:

Pusupoika ei ole varsinaisesti etsimällä etsinyt tyttöystävää,
mutta ei jaksa myöskään niin sanotusti pelata,
vaan taitaa olla ihan tosissaan tässä jutussa mukana.

”Meen nyt saunaan ja olisin maailman onnellisin jäppinen, jos pääsisin saunan jälkeen lämpimän peiton alle halailee sua”.

f_e62d47899e

Ps. Poistin Tinderin puhelimesta (en koko tiliä, vaan sovelluksen).
Enkä ole itseasiassa käyttänyt sitä sen jälkeen, kun pusupojan tapasin.

Vuosi sinkkuna.

On muuten täysin epäonnistunut huijausyritys ottaa maanantai vapaaksi rankan viikonlopun jälkeen.
Tosiasiassa se vain siirtää monday moodin tiistaille. Noh, elävien kirjoissa ollaan, vaikka pakki on niin sekaisin, että vessassa täytyy rampata vartin välein ja hirveä närästys korventaa välillä nenänpää – varpaat. Siis edelleen, vaikka ollaan jo keskiviikossa.

Viikonloppu oli sen verta vauhdikas, etten tuota yksivuotispäivääkään ennättänyt sen kummemmin mietiskellä.
Tai ei se tuntunut kovin ajankohtaiselta siinä pusupojan kainalossa makoillessa.

Pusupojan kanssa on muuten viestitelty tässä puolin ja toisin. Sovimme näkevämme lauantaina. Limpparikutsun lukiessani yritin pitää naaman peruslukemilla, mutta en oikein onnistunut siinä. Riemunkiljahduksen äänenvaimennuskaan ei ollut ihan 5/5. Kanssamatkustajat bussissa varmaan miettivät edelleen minkä kohtauksen sain.
Siinä pojassa on kuulkaa jotain niin perustavanlaatuisesti minulle sopivaa, etten ole vielä onnistunut löytämään tarpeeksi kuvaavia sanoja.
Se on vaan maaginen tunne, kun kehot ovat toisiinsa kietoutuneina ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Puhutaan lastenohjelmista,
siitä pitäisikö elämässä valinnat ja päätökset tehdä järjen vai tunteiden perusteella,
siitä, mitä yhteisöllisyys merkitsee nykyihmisille,
siitä onko vielä sopiva aika alkaa fiilistelemään joulua.
Ja kaikessa puheessa vallitsee vankka yhteisymmärrys. Vaikka olisi eriävä mielipide, toista kuunnellaan ja toisen mielipidettä arvostetaan.
Joidenkin ihmisten kanssa vain tällaisissa asioissa klikkaa ja vahvasti. Nyt se todella tapahtui. En halua päästää tätä käsistäni.

Skoolasin aika moneen otteeseen lauantai-iltana sinkkuudelle. Oli hienoa tehdä se ystävien ympäröimänä.
Ensimmäisessä blogipostauksessani olen listannut asioita, joista nautin sinkkuudessa.
Ja osittain varoitellut itseäni siitä, että kyse saattaisi olla vain sinkkuuden alkuhuumasta.

Täytyy kyllä sanoa, että olen tässä vuoden aikana keksinyt monia muitakin syitä sinkkuudesta nauttimiseen. Blogin kantava teema on viimeaikoina sinkkuseikkailujen ohessa ollut onnellisuus ja itsensä löytäminen.
Oman onnellisuuden lähtökohtien hoksaaminen ja oman identiteettikäsityksen vahvistuminen ovat olleet tämän kuluneen vuoden parhaita paloja.

Jos mietin kulunutta vuotta, on siinä ollut mukana pieniä alamäkiä.
Kun orastava suhde insinöörin kanssa loppui, olin pettynyt. Hetkellisesti olin murtunut ja klassiset ajatukset siitä ”löytäisinkö ikinä miestä” pyörivät mielessä.
Myös runopojan kanssa koin pientä surua ja murhetta.
Olen kärsinyt toisinaan deittimasennuksesta.
Onhan se myönnettävä, että deittailu on helvetin rankkaa. Neljän paskan deitin suorassa ei ole montaa syytä juhlaan.

On myös ollut hetkiä, kun olen oikeasti tarvinnut miestä käytännön asioihin.

Olen kahlannut läpi Tinderin, Happy PanCaken ja Suomi24:n.
Olen käynyt treffeillä ainakin 44 miehen kanssa.
Aika varmasti tästä luvusta puuttuu pari, joita en onnistu muistamaan. Kaikista ei ole bloginkaan puolella ollut puhetta, joten olen joutunut kasaamaan muistinpalasia muun muassa puhelimen yhteystietoja hyödyntäen.

Mutta tässä kuluneelle vuodelle, sinkkuudelle, miehille, teille lukijoille ja itselleni:

giphy

Kyllä se niin on, että ELÄMÄ ON LAIFFII!