Piiri pieni pyörii…

… Sinkkiksen Tindermatchit siinä hyörii.

Tiedättekö kun Tinderissä ennätti kerätä 400 matchia ja yli 40 miestä tuli treffattuakin, niin alkaa tämän kaupungin (ja miksei Suomenkin) rajat tuntumaan pieniltä.

Joitakin yllättäviä kohtaamisia on tullut vastaan, enemmän ja vähemmän hämmentäviä tai nolostuttavia. Ja näitä ”hei meillä on näköjään yks yhteinen tuttava… jota oon pannut” -äksidenttejä.

 

Nyt kuitenkin eteen on tullut ensimmäinen spontaanin

tumblr_n9qzt4c3TT1rbc9h1o1_500

reaktion aiheuttanut.

Muistatteko browniepojan?
Näimme ne pari hassua kertaa, jotka eivät johtaneet kuin vahinkohipaisuihin ja sen jälkeen viestittely (hänen puoleltaan) yllättäen kylmeni. Noh, eihän tuo poika täysin minun tyyppiäni ollutkaan, että en moisesta kaunaa kanna, joten ollutta ja mennyttä.

Rakas ystäväni on käynyt tapailemaan poikaa ja suhde on jo melko vakava.
Kun hän osallistui ”poikaystävänsä” tupareihin (joihin kutsui myös minut, mutta en päässyt paikalle), häneltä tuli yllättäin print screen yhdestä Facebook-profiilista.
Kyseinen herra osottautui yhdeksi rakkaan ystäväni ”poikaystävän” parhaista kamuista, jonka profiili oli tullut ystävälleni vastaan Facebookin eventissä.

Arvaattekos kuka tämä mysteerinen ”Miks tää on niin tutun näkönen, onko tää joku sun Tindermatch” -herra on?

Kyllä vain, onnittelut oikein vastanneille, browniepoikahan se.

Jos kuuna päivänä ystäväni edes ajattelee ehdottavansa jonkinsortin kimppatreffejä vastaus on:

oh-heeeell-to-the-no

 

Onneksi pusupoika on vielä kuvioissa niin minun ei tarvitse keksiä tekosyitä.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Suu on vieläkin rutikuiva ja silmät näyttää siltä, kun luomien sisään olisi ruiskutettu jotain botoxia. Kaipa tämä kankkunen huomiseen mennessä helpottaa?

Viikonloppu tuli ja meni.
Lauantaina sain kuin sainkin seksiä! Olisi ollut oikein kaksi ottajaa, mutta toiselta ei löytynytkään kumia ja taisin sitten nukahtaa (sammua) kesken kaiken. Ensimmäisestä tyypistä saatetaan vaikka vielä kuullakin jotain. En tiedä edes hänen oikeaa nimeään, sillä puhelimeen olin tallentanut puhelinummeron Mamuna. Kyseessä on siis tosiaan alkujaan Iranilainen (?) miekkonen. Erittäin komea ja taisi olla ihan mukavakin.

Seuraava aamu oli kyllä kummallinen.
Hän oli laittanut yöllä viestiä, kun oli jo lähtenyt majapaikastani. Aamulla laitoin hänelle jotain kysymystä paluukyytien aikatauluihin liittyen ja hän vastasikin. Kun näimme aamupalalla hän hädintuskin tervehti ja vastasi myöhemminkin todella tylysti minulle.

Ja voitte varmaan uskoa, että allekirjoittanut ei kuulu niihin ihmisiin, jotka jo seuraavana päivänä tunnustavat rakkauttaan ja antavat vähintäänkin psykopaatin kuvan itsestään. Mamu sanoi, että ”laitetaan viestiä, kun ollaan kotona”. Meinasin näyttää keskisormea, mutta hillitsin itseni ja mutisin jotain epäselvää.
Suureksi yllätyksekseni hän laittoi viestiä iltapäivällä, kun olin tunnin ehtinyt röhnöttää sohvalla.
Ehkä tässä on jotain kulttuurieroja..

Sunarille laitoin viestiä, tulisiko hän luokseni, kun oli tiedettävästi samalla paikkakunnalla sunnuntaina. Hän jo lupautui tulemaan, mutta ei koskaan ilmestynyt. Haukuin hänet illalla petturiksi ja palasinkin alkuperäiseen suunnitelmaan laittamalla browniepojalle viestiä. Hän ei kuitenkaan myöskään päässyt tulemaan luokseni, koska kärsi mojovasta päänsärystä.

Karma is a bitch. Vietin sitten sunnuntaikrapulapäivän ilman seuralaista, karmivassa puutteessa. Täytyy tosissaan alkaa miettimään, että mistä saisi tähän hätään hyvää seksiä.. Ehkä junamies saa minulta viestiä tänään tai huomenna.

Ihan kiva – is it enough?

Browniepoika tuli eilen katsomaan leffaa. Hänen saapumisensa venyi melko myöhään ja niin myös lähteminen. Mutta mitään ei (valitettavasti) tapahtunut. Ei edes halausta saatika suukkoa. Muutama kevyt kosketus ”vahingossa”.

Hän on mukava, komea, erittäin hauska. Sellainen ihan kiva.
Mutta mietin, että onko se riittävästi?
En halua ujoa poikaa, joka ei uskalla lähestyä.
Haluan sen, joka ottaa kädestä kiinni, vetää itseensä kiinni ja painaa pehmeät huulensa omiani vasten, äkkiä, arvaamatta.

Suunnitelmissa on pyytää browniepoika sunnuntaina viettämään darrapäivää/-iltaa luokseni. Jos suunnitelma onnistuu, ilta päättyy seksiin. Jos suunnitelma epäonnistuu, hän sulkee oven taas ilman halausta, ilman suukkoa. Tai jos suunnitelma ihan totaalisesti epäonnistuu, vietän darrasunnuntaini yksin.

Muutaman tunnin päästä hyppään bussiin, joka vie muutaman sadan kilometrin päähän kohti työpaikan virkistyspäiviä. Siellä on toivon mukaan muita seksinjanoisia ihmisiä!

Tänne heti nyt.

Haluan seksiä.

Haluan niin paljon, että ajatukseni karkailee siihenvähintään minuutin välein.
Tajusin saaneeni seksiä kuukauden aikana kahdesti jalkapalloilijan kanssa.
Tätä voisi minun kohdallani kutsua jo miltei selibaatiksi.

Haluaisin, että joku ottaisi ja kovasti. a27b2ec0-458b-0132-414a-0ebc4eccb42fTarttuisi kiinni, painaisi seinää vasten ja kertoisi ottavansa minut tässä ja nyt.
Repisi kiihkossa vaatteet puoliksi pois päältä, suutelisi, näykkisi ja purisi.

687303_grey-anastasia-christian-grey-ana-50-shades-of-grey-fifty-shades-of-grey-fifty-shades-cinquanta-sfumature
Ottaisi yhtä aikaa hellästi ja kovasti. Täynnä luottamusta, silti hieman alistaen.
Pitäisi kiinni itsevarmoin ottein.
Puhuisi tuhmasti korvaan, käskisi ottamaan suihin, pakottaisi kertomaan kuinka hyvältä kaikki tuntuu.
Suihkussa, sängyssä, sohvalla, seinää vasten. Lattialla. Siellä, minne kiihko johdattaisi. 1Ue8xTq

Sovin browniepojan kanssa leffaillan täksi päiväksi. (Keksin vihdoinkin nimen hänelle!)
Vaikea uskoa, että hänen kanssaan olisi tällaista seksiä tiedossa, en haluaisi lähtä edes vielä koittamaan.

Mutta voi miten palavasti haluaisinkaan nyt sunaria tai junamiestä. Tai runopoikaa tai yhtä venemiestä, jonka kanssa harrastimme tajuttoman hyvää seksiä keväällä.

Ei auttanut muu kuin laittaa sunarille viestiä.
”Haluan sua just nyt niin paljon, että pää räjähtää hetkenä minä hyvänsä”.