Syksyn soittolista.

Kyllä, tämä blogi käsittelee sinkkuutta, parisuhteita, seksiä, miehiä, naisia ja kaikkea siltä väliltä. Ja tulee käsittelemään tämänkin postauksen jälkeen, mutta ajattelinpa jakaa teille tämän hetken TOP 10 -soittolistan. (Eikä ole muuten tehty edes kieli poskella).

Ehkä näitä biisejä kuuntelemalla pääsette lähemmäksi allekirjoittaneen sielunmaisemaa. Ehkä. Takuuta ei ole.

1. Grace Mitchell – Your Design
Valitettavasti tämä kipale tuo mieleen aina insinöörin, mutta on silti jatkuvassa kulutuksessa.

2. London Grammar – Nightcall
Viimeisin löytö. Ah, sulaa rakkautta!

3. Gabrielle Aplin & Bastille – Dreams
Voiko joku vastustaa Danin ääntä? Jos joku mies laulaisi mulle tuolla äänellä, olisin sulaa vahaa!

4. M83 & HAIM – Holes In The Sky
Tuossa Outolinnun kakkososassa ei ollut mitään muuta hyvää ku tämä kappale.

5. William Fitzsimmons – I Don’t Feel It Anymore
Tämä mies kelpaisi, vaikka partansa kanssa, kuhan joka ilta laulaisi tuutulaulun.

6. Ludovico Einaudi & Greta Svabo Beach – Circles
No words needed. Kylmät väreet tulee jokaisella kuuntelukerralla.

7. Laleh – Speaking Of Truth
Jotain niin syksyistä tässä biisissä. Ja mikä ääni!

8. Choir Of Young Believers – Hollow Talk
Tässäkin niin ihana syksyinen, unettava tunnelma. Tätä kuunnellessa nukahdin eilen ensimmäistä kertaa viikkoihin alle parissa minuutissa. Kiitos.

9. AURORA – Runaway
Syksy. Piste.

10. Tom Odell – Another Love
No ei se olisi soittolista eikä mikään ilman Tomppaa. Voi Tom.

Olipas vaikea valita kymmenen parasta. Ehkä ne ei parasta olekaan, mutta ainakin todella hyviä. Ikään kuin muka huonoa musiikkia kuuntelisin.

Ja on muuten sen verta masentavaa musiikkia, että huomaa syksyn tulleen.
Madafakin darrat ja bandanat on jo unohdettuja juttuja. 11147075_10153318532157430_7734325435145470995_n

Lauantaimorkkis?

Nyt on korkki kiinni hetken aikaa. Keholle ja mielelle on turhan rankkaa tämmöinen viikoittainen humputtelu. Seuraavat pari viikonloppua takamus kiinni kirkonpenkissä, niin saa sielunsa puhtaaksi.

Ei nyt ehkä sentään. Eikä tässä mitään morkkistakaan onneksi ole hankittu, vaikka otsikko näin uhkaakin. Olin lauantai-illan humussa vaihtanut puhelinnumeroita jonkun pojankoltiaisen kanssa. Aamulla pikainen numero- ja facebook-haku aiheuttivat vatsakramppeja naurun vuoksi, joten tämä tapaus ei nyt ihan jatkoon päässyt. Koko sunnuntain hän jaksoi kuitenkin pommittaa viesteillä ja vielä tänään tiedusteli, että haluaisinko vielä tavata, vai oliko morkkis iskenyt lauantaista?

Morkkiksesta olisi voitu puhua siinä tapauksessa, että olisin herännyt hänen vierestään. Onnekseni, toistaiseksi itselleni tuntemattomasta syystä, olin kuitenkin päätynyt omaan kotiini.

Pientä vihaa itseäni kohtaan sain kuitenkin aikaan yön whatsapp-keskusteluja selattuani. Olin tuhdissa humalatilassa päättänyt avautua yhdelle Tinder-deitille, jonka kanssa taannoin harrastettiin mahtavaa seksiä. Viestittelyn lopuksi olin ilmoittanut, ettei tästä mitään tule. Score. Smooth. Well done. Mitänäitänyton. (Ja vielä infona, itsehän oli avannut keskustelun ja melko vahvasti kertonut, jos omia viestejäni siis osasin tulkita, että haluaisin häntä tässä ja nyt.)

Noh, näitähän sattuu. Ihan kaikille.
Eipä varmaan tarvitte sieltä suunnalta odotella enää viestejä.

Sain kuitenkin mukavan yllätysvieraan, joka vei pienetkin morkkiksen rippeet mennessään. Herra, joka asuu liki 200 kilometrin päässä, kutsui itsensä kylään. Olin tästä alkuun hieman hämmentynyt. Näimme ensimmäisen kerran joskus tammikuussa ja seuraavan kerran helmikuussa (?).
Tämän jälkeen yhteydenpitoa, tuhmia viestejä ja videoita, on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti, mutta ei tapaamisia. Viimeisimmät viestitkin laitettiin joskus huhtikuun puolen välin tienoilla, jolloin kerroin kerroin suoraan löytäneeni Jonkun. Sanoin myös, että siitä jutusta saattaisi kehkeytyä jotain.
Näinpä hieman yllätyin hänen laittaessa viestiä. Mutta en voi kieltää ettenkö olisi ollut todella iloinen kyläilystä. Annetaanpa herralle nimeksi vaikka Sunari.

Sunarin kanssa seksi on aivan mahtavaa.
Nyt mukana oli myös ehkä ripaus muutakin; läheisyyttä, tutustumista, toisen seurasta nauttimista. Hän lähti aamulla, auringonnousun aikaan. Tunsin pitkästä aikaa hieman ikäväksi ja kaipuuksi tunnistettavaa tunnetta sisälläni, kun hän huikkasi eteisestä heipat ja paukautti oven perässään kiinni. Edellisestä kerrasta on todella kauan aikaa, en äkkiseltään muista edes koska olisin jotakuta ikävöinyt?

Pienestä toisen päivän kankkusesta johtuen olisin saattanut aamunhaikeudessa vieräyttää yhden kyyneleenkin, mutta ennen sitä nukahdin. Näin unta, jossa harrastimme seksiä useamman kerran, kunnes siskoni saapui yhtäkkiä kotiini (?). Sen jälkeen selkäni oli täynnä peukalonpään kokoisia finnejä (???). Finnien sisällön mukana taisi sielusta pusertua tuo kaipuudenkin tunne pois, koska herättyäni en sitä enää havainnut. Laitoin kyllä Sunarille viestin: ”niin paskaaaaaa”.

Halipula ja hellyydenkaipuu on kuitenkin iskenyt tässä päivän aikana. Onneksi Joku tarjosi kainaloa käyttööni. Kiitos.

Täysi kymppi

Herranen aika, miten nopeasti aika kuluu.
Sinkkuelämää on kohta takana jo puoli vuotta!
Kuusi niin kovin lyhyttä ja toisaalta kovin pitkää kuukautta.

Mitä kuuden kuukauden aikana on tapahtunut? Paljon. Todella paljon.
Olen haastanut itseni astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen saanut tutustua moneen hienoon ihmiseen ja päässyt tapaamisten myötä testaamaan sosiaalisia taitojani. Lisäksi olen tehnyt tutkimusmatkan itseeni. Kuka olen ja kenen kanssa haluan elämäni jakaa?
Olen oppinut itsestäni muun muassa sen, että rakastan rakastumista ja ihastumista.

Rakastan sitä niin paljon, että se jopa sumentaa harkintakykyäni.
Olen puolen vuoden aikana pakottanut itseni tarkastelemaan tilanteita ulkopuolelta, olenko nyt ihastunut ihmiseen, hetkeen vai siihen, että hän on ihastunut minuun?

Olen myös pysähtynyt miettimään sitä, mitä omalta unelmieni mieheltä, siltä täydeltä kympiltä, odotan. En ole muuttunut nirsoksi, mutta uusia ihmisiä tavatessani olen huomannut, mitkä piirteet heissä herättävät todellisen mielenkiintoni.

Unelmieni miehen ulkonäöllisiä ominaisuuksia en pysty tarkasti nimeämään.
Vaikka tummat piirteet yleensä vetoavatkin minuun, ei hiusten tai silmien värillä ole pitkällä juoksulla merkitystä.

Pidän pitkistä miehistä, vaikka oma pituuteni jää tilastoissa keskiarvoa matalammaksi. En myöskään syystä taikka toisesta syty kiiltäviin päälakiin. Hiuksiin on kiva upottaa sormet tai tarrata niistä kiinni vähän kovempaakin.

En kuitenkaan ole naiivi ja väitä, että ”ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä”. Rakastan kauniita silmiä miehillä, sopusuhtaisia kasvonpiirteitä ja miehekästä leukaa. Yhden päivän tasaista sänkeä, joka aamulla tuntuu karhealta kaulallani. Rakastan huulia, joiden voi kokoajan olettaa viestivän ”suutele minua”.

En muodosta ihmisistä mielipidettä pelkästään heidän ulkonäkönsä suhteen. Tinderin heikkoushan on nimenomaan se, että ensivaikutelma tehdään pelkkien huonojen selfieiden avulla. Niistä ei (välttämättä/useimmiten) välity ihmisen eleet, olemus, käytöstavat, iloisuus taikka puhetyyli. Näillä piirteillä on todella paljon painoarvoa sen suhteen, onko joku ihminen viehättävä, komea tai kiinnostava minun mielestäni.

Minun täysi kymppini:

  • On luonteeltaan avoin.

Hänen seurassaan ei tarvitse valikoida puheenaiheita, kaikesta voi keskustella ja hän

  • Osaa keskustella

aiheesta kuin aiheesta. Kaikesta ei tarvitse olla järkkymätöntä mielipidettä, mutta ajatuksenvaihdon kevyemmistä ja vakavimmistakin aiheista täytyy olla sujuvaa.

  • Ottaa muut ihmiset huomioon

pienissä arjenaskareissa ja suuremmissakin asioissa. Oman napansa kaivelijoita tähän maailmaan mahtuu liian monta.

  • On iloinen.

Kuvailisin itseäni melko iloiseksi ja positiiviseksi ihmiseksi. Nauran ja hymyilen paljon ja yritän nauttia pienen pienistä arjen tarjoamista ilonhetkistä ja suurempia fiilistelen kauan aikaa. Negatiivisuus on tarttuvaa ja huomaan negatiivisessa seurassa oman elämäniloni sammuvan. Täyden kympin kanssa jaamme toisillemme positiivista energiaa.

  • On seurallinen.

Hän ei ole se, jolta täytyy juhlissa käydä 10 minuutin välein varmistamassa, että kaikki on hyvin ja hänellä on hauskaa. Hän osaa omatoimisesti tutustua ihmisiin ja ymmärtää sen, ettei meidän tarvitse liikkua paikasta toiseen kuin siamilaiset kaksoset.

  •  Ei takerru.

Täysi kymppi ymmärtää, että kaksi itsenäistä, aikuista ihmistä voi jakaa elämänsä keskenään ilman, että kaikkia asioita tarvitsee tehdä kahdestaan. Me time on silloin tällöin tarpeellista ja ystävien kanssa on tärkeää viettää aikaa myös ilman siippaa.

  •  Osaa kertoa tunteistaan ja näyttää ne.

Täyden kympin kanssa ei tarvitse arvuutella, mitä hänen pään sisällä pyörii. Hän tunnustaa rakkautensa muulloinkin kuin humalassa seksin jälkeen ja osoittaa hellyyttään.

Voisinpa lyhyesti kertoa, minkälainen olisi aamu (koska aamut ovat parhaita hetkiä yhdessä) täyden kympin kanssa, kertojana minä itse:

”Herään makuuhuoneen viileyteen. Olen jälleen potkinut peittoni jalkopäähän yön aikana. Havahdut pyörimiseeni ja vedät minut lämpimän peittosi alle silmiä avaamatta. Painat huulesi niskaani sanattomaksi huomenen toivotukseksi. Tunnen karhean leukasi olkapäälläni ja tasaisen hengityksen tahdissa nousevan rintakehäsi kylmää selkääni vasten. Torkahdan peiton ja sinun lämmössäsi vielä hetkeksi.

Nousen ylös, käyn kylpyhuoneessa ja kaivaudun takaisin peiton alle. Napsautan television päälle ja lisään volyymia piirrettyihin. Käännät mielenosoituksellisesti kylkeäsi ja nappaat toisen tyynyn korviesi suojaksi. Yrität nauttia vielä viimeisistä unen rippeistä tietäen, että kymmenen minuutin sisällä alan höpöttämään turhia asioita. Annan sinun herätä rauhassa, kunnes aloitan kiusoittelun ja kutittelun. Esität vastalauseita, vaikka tiedän sinun hymyilevän. Otat minut tiukkaan syleilyyn, jotten voi liikuttaa käsiäni. Hetken päästä hölläät otettasi ja toivotat hyvää huomenta.

Vietämme helposti aamun ensimmäiset tunnit sängyssä. Annamme käsien vaeltaa toistemme keholla samalla kun varpaat pussailevat peiton alla. Olet lähellä ja kerrot rakastavasi minua. Näen kirkkaista silmistäsi, että puhut totta. Toisinaan nautimme aamupalankin sängyssä, joskus katan pöydän kauniiksi. Välillä sinä tarjoilet minulle aamupalan.”

Hitaat aamut on parhaita asioita elämässä. Aamuisin ihmisistä huokuu heidän syvin olemuksensa. Enkä tarkoita nyt niitä arkiaamuja, jolloin sinkoillaan vuorotellen kahvinkeittimen ja wc:n lavuaarin äärellä. Vaan niitä aamuja, kun herätään ilman herätyskelloa, ilman kiirettä.

Minun täysi kymppi siis rakastaa aamuja vähintään yhtä paljon kuin minä.