Mikä siinä nyt sitten muka on niin noloa?

Olen täällä blogin puolella viimeisen kahden viikon ajan hehkuttanut Herra X:ää kohtuullisen  melko  aika  paljon. Ja ihan vaan siitä syystä, että olen lähes sanaton sen ilon ja onnen edessä, jota tällä hetkellä sisältäni pursuaa. Olen ollut epäuskoinenkin. Voiko tämä olla totta? Voiko yhtäkkiä edessäni seistä se Mr Wonderful. Ihminen, joka onnistuu hämmästyttämään aina vain uudelleen. Joka puhuu asioista kuin minun suullani ja sanoillani. Joka on niin nokkela, nauraa jutuilleni empimättä, ihastuu kaikesta siitä, millä yritän tehdä vaikutuksen ja siitäkin, millä en edes yritä.

Olen blogin puolella julistanut tätä ilosanomaani osittain sen takia, että en ole siitä kauheasti muille huudellut. Ystävieni kysellessä Herra X:stä olen koittanut toppuutella itseäni. En sen takia, että pelkäisin puheideni muuttavan tilanteen jonkin pahan karman kautta. Vaan sen takia, että minua hieman nolottaa. Kaikessa ihanuudessaan tuntuu vähän hölmöltä olla näin ihastunut, miltei rakastunut jo tässä vaiheessa.

Eilen näin yhtä ystävääni, jolle en ollut ennättänyt Herra X:stä vielä mitään mainita. Hän kuunteli kuuliaisesti tarinointiani, vaikka itse nuoleekin tällä hetkellä kesäisten sotkujensa jättämiä haavoja ja on muutenkin monella tapaa erilailla rakkauteen suhtautuva kuin minä. Päätettyäni muutaman minuutin kestäneen taustoituksen ja hehkutuksen ystäväni kysyi: ”No onks tää nyt sit niinku erilaista, tuntuuks tää nyt erilaiselta ku muut”.

”Joo.. tai no ei… tai siis niinku joo, mutta onhan se nyt siis tietenkin tuntunu muidenkin kanssa.. tai no en mä tiedä”

En saanut haluamiani sanoja sanotuksi, koska minua hävetti.
Ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, minua hävetti olla sanomassa taas, että kyllä, tämä tuntuu erilaiselta. Koska olen niin vakuutellut itselleni ja muille aiemminkin. Ja sitten sen pieni olkapäälläni istuva pikkupiru vielä rupesi ivaamaan, että noinkohan viitsit kahden viikon tuntemisen jälkeen sanoa, että tuntuu erilaiselta, sehän taas nähdään kun homma kusee kohta.

Mutta nyt sanon sen.
Kyllä, tämä tuntuu ihan oikeasti erilaiselta.

Olen ollut Sk8er boin, Rentun, pusupojan, insinöörin ja ties kenen edessä varmana, että tässä on jotain erilaista. Mutta kaikkien kohdalla olen joutunut joustamaan tavattomasti tai olen alusta asti seissyt varpaillani. Eikä lopputulos kenenkään kohdalla ole jälkikäteen ihmetyttänyt. Jos vaikka mietin kuinka paljon joustin Rentun osalta lyhyen suhteemme aikana – niin ei se loppu peleissä ole se tapa, jolla minä haluan suhteessa elää. Eikä Renttu sitä arvostanut, ja lopputuloksen te tiedättekin.

Herra X:n kanssa olemme jotenkin täysin samalla viivalla.
Ajattelemme samalla tavalla siitä, miten toinen ihminen täytyy huomioida. Oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon, ystävä, perheenjäsen, rakastettu.
Ja se on yksi merkittävimmistä syistä, miksi tunnen hänen kanssaan vahvaa sielunkumppanuutta.

Tähän asti olen voinut seistä Herra X:n kanssa jalat tukevasti maassa. Ei ole tarvinnut varvistella, ei ole tarvinnut epäillä tai arvailla hänen ajatuksiaan, pohtia tunteita. Se, jos mikä todellakin tuntuu uudelta ja erilaiselta. Ja ihanalta.

Mainokset

Se tunne, kun…

Herra X siirtää hiukset silmieni edestä korvan taa, painaa huulet kevyesti otsalle ja sen jälkeen sanoo katse intensiivisesti silmissäni: ”Mulla on jotenki tosi hyvä fiilis tästä”.

Päässäni tuntui jotakuinkin tältä:

giphy1

Happy-GIF-Image-Download-27

giphy

”….niin mullakin.

Aivan sama mulle mä oon onnellinen.

Varmaan rupeaa aiheuttamaan jo yökkimisreaktioita nämä minun ällösöpöilyni, mutta kuten Herra X:kin eilen sanoi, ei tällaista tapahdu joka päivä ihan kaikille. Että eteen pölähtää sattumalta ihminen, jonka kanssa oleminen on niin helppoa, vaivaton ja ihanaa.

”Siis sä et kyllä edes tiedä, miten onnelliseksi mut teet”

Voi Herra X, jos teen sinut edes osaksi niin onnelliseksi kuin sinä minut, niin kyllä minä tiedän.

Olen koukussa Herra X:n katseeseen, joka on niin täynnä lämpöä ja energiaa.
Voisin viettää ikuisuuden hänen käsivarsiensa tiukassa syleilyssä, ja upottaa sormet uudelleen ja uudelleen hänen vahvojen hiustensa sekaan. Pakahdun siitä nautinnosta, kun saan tuntea hänen vaeltelevat sormensa ihollani vielä juuri ennen nukahtamista.

Vietimme eilen seksin jälkeen taas pitkän kiireettömän tovin sängyssä.
Olin Herra X:n päällä ja hän puristi minua itseään vasten voimakkaasti, aivan kuin olisi pelännyt jonkin taian raukeavan ja minun häviävän yhdessä pöläyksessä. Suutelimme ja suukottelimme, hyväilimme ja koitimme päästä toistemme ihon alle, muotoutua yhdeksi.

Tarrauduin hetkeksi Herra X:ään kuin pelastusrenkaaseen ja melkein huusin

Musta tuntuu, että varmaan kohta räjähdän tästä kaikesta ilosta ja hyvän olon tunteesta

Herra X nosti päätäni kaksin käsin niin, että hukuin taas hetkeksi tuikkiviin silmiin:
”Ihanaa, että sustakin tuntuu siltä”

 

Rakkauskuplassa kaikki hyvin.

Herra X valloittaa päivä päivältä enemmän sydäntäni, enkä minä edes yritä taistella vastaan. Vaikka kuulostanee kliseiseltä ja naiivilta, on välillämme jotain sellaista kemiaa, mitä ei kaikkien kanssa vastaan tule. Eilen Herra X makasi sängyssä päälläni Madventuresin Japani-jakson ajan. Emme puhuneet koko 40 minuutin aikana mitään, katselimme toisiamme silmiin, suutelimme ja hyväilimme alastomia vartaloita. Herra X rikkoi hiljaisuuden: ”Ei mennä töihin ens viikolla, maataan vaan tässä”.

Perjantaina kävin maltillisesti juhlistamassa ystävän syntymäpäiviä, ja Herra X oli yksi suosituimmista puheenaiheista porukkamme keskuudessa. Siinä missä toiset olivat innoissaan ja sitä mieltä, että minä todellakin olin ansainnut tämän, yksi kaverini sanoi: ”No miehet nyt vaan sanoo tollasia asioita, vaikkei ne oikeesti tarkota sitä”. Puhuimme kymmenen minuutin ajan, ja hän sai hetkessä kaivettua esiin sen kyynisen Sinkkiksen, joka pitää kaikkia miehiä mulkkuina, kunnes toisin todistetaan.

Yhtäkkiä huomasin puolustelevani itseäni ja tunteitani jollekin ulkopuoliselle ihmiselle, joka ei ollut edes tavannut Herra X:ää. Tiedän, että kyseinen tuttava on ottanut siipeensä tämän vuoden aikana kahdesti rakkausasioissa. Mutta olen tavannut nämä siipien rikkojat, ja kummankin kohdalla oma intuitioni olisi kehottanut juoksemaan henkeni edestä. Lähin ystäväni oli kuullut sivusta minun ja kyynikon keskustelut, ja tuli hetken päästä pelastamaan minut ahdingosta: ”Hei, älä murehi. Tiedän, että voit luottaa sun intuitioon. Ei se pettäny sua esim. Sk8er boin kohallakaan.”

Herra X odotti minua kotini lähellä. Kun pääsimme sisään, katsoin hänen silmiinsä tavallista tutkivammin. Ne katsoivat takaisin avoimesti, niiden taakse pystyi näkemään. Niissä sinkoilivat kaikki ne samat ajatukset, jotka minunkin mielessäni. Niissä välkkyi ihastus, aitous ja lempeys. Herra X nappasi minut syliinsä tutun tiukalla ja vaativalla otteellaan. ”Kerroin just pojille, että oon tavannut nyt kyllä aika mielettömän tytön”.

Vaikka Herra X:n kanssa on alusta asti ollut todella luonteva ja helppo olla, on silti ihana vapautua vielä entisestään. Eilen hämmästyin tajutessani, ettemme ole tunteneet vielä edes kahta viikkoa??

Voisin kuunnella loputtomiin hänen pieniä lausahduksia.

”Mulla kävi kyllä aivan mieletön säkä, että löysin sut.”

”Siis mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä, että oisin sun kaiken huolenpidon arvoinen.”

Kato, tää mun peukalo on tällanen. Tää on joku sellanen geenimutaatio, että nää jää tällasiks pätkiks.
”No joku mutaatio sussa kyllä on, koska oot niin erityinen.”

”Tuu siihen lähelle. Älä mee mihinkään. Älä koskaan mee mihinkään.”

”Oot paljon enemmän, kun osasin edes toivoa.”

 

Herra X, minä olin jo ennättänyt luopua toivosta ennen sinua.

Sydämiä siis kaikkien maanantaihin vaan.
giphy

Sydämeeni osuman sain.

Olen myöntänyt olevani salamarakastuja.
Asia pitää edelleen paikkansa, vaikka monesti yritänkin itseäni hillitä ja toppuutella.
Silloin kun tapaan ihmisen, jonka kanssa minulla kolahtaa sillä tavalla oikein kunnolla, se on menoa ja räjähtelyä välittömästi. Asiat etenevät nopeasti, varsinkin tunteiden osalta.

Herra X ei ole poikkeus. Vaivainen viikko on kulunut ensimmäisestä tapaamisesta, mutta silti tuntuu, että tässä ollaan isojen asioiden äärellä. Asiat tuntuvat niin yksinkertaisilta ja niin hyvältä. Ja tunne taitaa olla molemminpuolinen, koska eilen katsoessamme Ensitreffit alttarilla -jaksoa, Herra X sanoi, ettei hän voisi kuvitella osallistuvansa ohjelmaan. Hän kuulema tietää välittömästi natsaako toisen kanssa vai ei, ja jos alttarilla tulisi jotain muuta vastaan, niin se olisi vähän menetetty peli. Lisäksi hänen mielestään suhteissa edetään tiettyjen ”periaatteiden” mukaan, tutustutaan vähitellen toiseen eikä olla suinpäin säntäämässä avioliittoon.

Sellaisen osuman olen nyt sydämeeni saanut, että jos tämä höttöinen hattarapilvi puhkeaa, niin sieltä tullaan muuten alas korkealta ja kovaa. Aina silloin kun yritän jotenkin jarruttaa ajatuksiani ja tunteitani, Herra X sanoo jotain, joka saa sydämeni hetkeksi pysähtymään tai laittaa whatsappissa täysin odottamatta pusuhymiöitä.

Hän puhuu tulevasta, mitä ruokaa meidän täytyy tehdä yhdessä tai heittää ”sitä sun täytyy kyllä kysyä mun äidiltä”-kommentteja. Hän puhuu ystävistään nimillä ja aina muistuttaa esimerkiksi ”niin Mikko on se, joka asuu siinä mun lähellä”. Hän ei ole antanut minulle mitään syytä epäillä, etteikö olisi tosissaan tässä. Mutta hän ei ole myöskään antanut syytä ahdistua tai pitää häntä friikkinä.

Hauskaa myös kuulla hänen suustaan niitä samoja ajatuksia, joita itse olen pyöritellyt.
”Siis mä kyllä mietin, että jos sun kanssa tulee mätsi, ni sit se on menoa”
”Mä meinasin jo kysyä sillon, että tarviit sä jotain suojelijaa yöks, mut en sit viittiny ku se tais olla toka ilta kun juteltiin”

Kun eilen illalla sain painaa taas pääni hänen rintaansa vasten käydessäni nukkumaan, huokaisin hiljaa

Ihanaa, kun oot siinä

”Tää on kyllä ihan paras paikka olla”

 

Tänään aamulla Herra X lähti töihin vähän ennen minua, halasi pitkään ja kuiskutti korvaan
”Nähdään… toivottavasti pian”

Maanantai.

tenor2

giphy1

tenor1

giphy

tenor

Heittämällä paras maanantai hetkeen.

Miten hyvältä tuntuukaan, kun toinen kertoo olevansa otettu siitä, että olet tehnyt ruokaa? Tai kun patistat ottamaan aamupalan vähintään mukaan, sanoo sinua uskomattomaksi, kietoo kädet ympärille ja suutelee kuin ei olisi koskaan saanut koskettaa huuliasi?

Oli ihana herätä toisen vierestä, keittää kahvia ja juoda sitä yhdessä. Vaikka se juotiinkin seisten, samalla kun hypittiin yhdellä jalalla kiskoen farkkuja jalkaan.

Voisin hukuttaa Herra X:n suudelmiin ja voisin pakahtua siitä hyvän olon tunteesta, jonka synnyttävät hänen vaeltelevat sormenpäänsä. Niiden paino vaihtelee ympäri kehoa, välillä ne koittavat vetää niin liki, että miltei sulaudumme yhdeksi ja seuraavassa hetkessä ne hädin tuskin hipaisevat. Silmäni muuttuvat sydämiksi, kun Herra X kuiskaa korvaani ”tässä on tosi hyvä olla”. Ja niin totisesti on. Tässä on todella hyvä olla.