Lääkettä.

Pidemmän aikaa blogini matkassa kulkeneet lukijat ovat ehkä oppineet luonteestani sen, että jos minua jokin vaivaa, jokin tuntuu epämiellyttävältä tai olen johonkin tyytymätön, siedän sitä olotilaa hyvin vähän aikaa. (Töiden osalta olen pitkäjänteisempi ja kestin pitkähköäkin ahdinkoa alkukeväällä – ja siitähän on hienosti päästy jo yli.)

Kun eilen tänne avauduin siitä tunteesta, että tarvitsisin vähän aitoa omaa aikaa, ryhdyin toimiin. Ilmoitin parille ystävälle, että en ole tavoitettavissa klo 16-21 välillä ja lähdin metsään. Ilmoitin kahdesta syystä: etteivät huolestu ja että osaavat tarvittaessa huolestua.

Kävin viime viikolla tutustumassa ensimmäistä kertaa Sipoonkorven kansallispuistoon mustikoiden perässä ja lähdin nyt heittämään uuden kiekan Kalkkiruukin luontopolulla. Tuo kierros ei anna paljoa maisemien puolesta ihailtavaa, mutta kyllä siellä sielu ja mieli lepää. Retkeäni edeltävä 1,5 vuorokauden sadejakso takasi sen, että metsä oli raikas ja happirikas – ja maasto paikoittain upottavan löllöä.

Luontopolusta löysin vähän kuvaavamman kirjoituksen täältä.
Vuosi sitten kävimme pariin otteeseen Repovedellä, joka teki suuren vaikutuksen ja Sipoonkorpi oli siihen nähden hyvinkin lattea. Mutta tästä ei nyt haettukaan välttämättä merkittäviä kokemuksia, vaan pään tuuletusta ja tyhjennystä. Laavulla pysähdyttyäni mietiskelin, miten kiva olisi siinä jonkun kanssa oleilla. Grillata makkaraa – ehkä jopa yöpyä.

En lähtisi muuten luontopolkua kovin haastavaksi määrittelemään. Paria tiukempaa nousua/laskua lukuunottamatta kulku on hyvinkin tasaista metsään tehdyillä sorateillä. Vaihtoehtoisia reittejä bongailin tällä kertaa, mutta ehkä ensi kerralla uskaltaudun testailemaan niitä. Jostain luin, että arviokesto reitille on noin 3 tuntia, mutta minulla aikaa tuhrautui 1 h 45 min kaikkine pysähdyksineen ja levähdyksineen.

Mutta voi pojat, että teki hyvää.
En koe olevani mitenkään totaalisen addiktoitunut puhelimen käyttöön. Se saa toisinaan levätä pitkiäkin aikoja kotona pöydällä (tai kadoksissa). Mutta kyllä pieni tiedostettu tauko oli nyt paikoillaan, jotta sain aidosti aikaa itselleni.

Suosittelen.
Todella lämpimästi.

Mainokset

One thought on “Lääkettä.

  1. Minäkin suosittelen! En ole nyt pariin vuoteen ollut mökillä, mutta tapana aina siellä ollessani oli, että heitin kännykän matkalaukkuun tulopäivänä ja ongin sen sieltä vasta lähtöä edeltävänä iltana (latautumaan).

    Tämä oli tosin aikaa kun kamera oli erikseen ja e-kirjojen sijaan oli paperiversiot, mutta kannattaa pistää luuri muutamaksi päiväksi lentotilaan, jos kaipaa sometaukoa. 🙂

    Metsä on muuten ehkä terapeuttisin paikka ikinä pään tuulettamiseen. ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s