BOOM!

Sieltä se tuli.
Yllättäin, vaikka niin vahvasti ennakoinkin sen saapumista.
Kaikki merkit kielivät sen läsnäolosta
ja kaikki lietsoi omaa epävarmuuttani, kauhukuviani, pelkojani.
Silti se tuntui iskulta sydämeen.
Tai pelkkä yksi isku ei riitä.
Kymmenen, sata, tuhat…

Niin pahalta tuntui, että puhelun päätyttyä kyyneleet kuivuivat.
Vain palatakseen hetken päästä uudestaan ja kadotakseen taas.
Jos asian sulki pois tästä todellisuudesta, pystyi hengittämään.
Ystävän istuessa vastapäätä pystyi valehtelemaan.
Sanomaan, että kaikki on ihan hyvin.
Totuus repisi riekaleiksi siinä hetkessä,
sattuisi liikaa.
Hävettäisi.

Mutta yön pimeydessä oli vaikea valehdella itselleen.
Oli helpompi antautua surulle, antaa kyynelmeren keinuttaa.
Velloa epätoivossa, vihassa, pettymyksessä.
Antaa kuohujen käydä kehon lävitse.

Eikö minulla ole siihen oikeus?
Enkö saakin olla vihainen?
Enkö saakin olla pettynyt?
Enkö saakin olla kauhuissani?

Uuden aamun koitteessa saattoi istua peilin edessä ja tuijottaa turvonneita silmiä.
Koittaa epätoivoisesti löytää jotain merkkejä, että tämä olisi vain unta,
pala epätodellisuutta.

Hetken tunsi katumusta, kunne viha taas läikähti.
Yhtäkkiä viha vaihtui syyllisyyteen, haluun korjata kaiken.
Aloittaa alusta.
Haluun muuttua.
Kunnes viha taas otti valtaansa.

Mulkku.
Petturi.
MINÄ ansaitsen jotain parempaa.
MINUN ei tarvitse sietää tätä.
Vai olinko minä kuitenkin syypää?
Heikko?
Joustamaton ja itsekäs?

Minä en pelkää jäädä yksin,
minä pelkään jäädä ilman häntä.

Miten taas aloittaa alusta?
Miten koota itsensä?

Miten kohdata
todellisuus, joka ei ole romanttinen elokuva?
tulevaisuudet, jotka eroavat liikaa?

Mainokset

9 thoughts on “BOOM!

  1. Erika sanoo:

    Voi ei, olen niin pahoillani puolestasi 😞 Onko tilanne niin mahdoton, ettei mitään toivoa enää ole? Iso halaus ❤

    Tykkää

  2. Kukkis sanoo:

    No vittu mitä paskaa. En mä osaa vielä edes pahoitella koska tuo on ihan paskaa. Mutta sen sanon että hävetä sun ei tarvitse, ei missään nimessä ❤ Sure, ryve, itke, ole surullinen, mutta älä häpeä. Nyt ei vielä tarvitse miettiä että miten aloittaa alusta tai miten koota itsensä. Tärkeintä just nyt on muistaa hengittää ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s