Mitä sinä olisit tehnyt?

Periaatteen nainen muisti minua blogissaan hienolla tunnustuksella.
Täytyy laittaa hyvä kiertämään, mutta ennen kuin ennätän mm. miettiä kymmenen blogia, joille haluaisin antaa itse tunnustusta (hankala tehtävä mm. siksi, että PeNa nimesi öpaut 5 samaa blogia jo), kirjoitan muusta aiheesta.

Tämä on ajatusleikki:

Kuvittele, että lähijunaliikenne on lähes pysähtynyt pahimman iltapäiväruuhkan aikaan. Olet kotimatkalla ja olet seissyt ikuisuudelta tuntuvan tovin junalaiturilla kymmenien, jopa satojen muiden ihmisten kanssa. Reagoit tilanteeseen omalla tavallasi, joko hoet vittuperkelettä pääsi sisällä niin kauan että juna vihdoin saapuu tai sitten otat lungisti ja hyväksyt tilanteen.

Kuvittele, että silmäsi osuvat noin 10-vuotiaaseen tyttöön, joka seisoo laiturin reunalla itkien. Tytön kädet ovat paljaat, vaikka hän muuten onkin pukeutunut säähän sopivalla tavalla. Kädet ovat kirkuvan punaiset ja hän nostaa niitä välillä tärisevien huulten eteen puhaltaakseen niihin lämpöä.

Mitä sinä tekisit tilanteessa?

 

Voin kertoa, mitä 99,5 % prosenttia ihmisistä laiturilla ja/tai junassa eivät tehneet mitään.
Minä hetken koitin hahmottaa tilannetta. Mietin oliko tyttö yksin vai oliko hän jonkun seurassa? Samassa juna saapui laituirille ja kadotin näköyhteyden tyttöön muiden ihmisten ahtautuessa junan kyytiin. Junassa näin hänet ihmismassan takana, toisessa vaunussa, edelleen yksin. Tungin joukon läpi, annoin omat hanskat kylmettyneisiin käsiin ja kysyin mikä oli hätänä.

Onneksi mitään konkreettista hätää ei ollut. Tyttö oli myöhästymässä harjoituksista, koska junia ei ollut tullut. Lisäksi hän oli siinä hitaimmassa, joka pysäkillä pysähtyvässä junassa, joten matkaan menisi tovi.

Rauhoittelin ja kerroin, että myöhästymiselle oli nyt hyvä syy ja varmasti moni muukin tällä hetkellä myöhästyi harjoituksista, tapaamisista ja sovituista jutuista, koska junaliikenne oli sekaisin.
Kun jäin itse pois junasta, kehotin tyttöä pyytämään tarvittaessa joltain muulta aikuiselta rohkeasti apua.

 

Minkä piittamattomuuden vallassa ihmiset nykyään ovat?
Jos jonkin asian luulisi pysäyttävän ja herättävän, niin kylmässä hyperventiloivan lapsen.
Lasten ajatusmaailmassa hätä voi syntyä tällaisesta aikuisen mielestä turhasta asiasta, mutta minä tunnistin itseni 20 vuoden takaa, joten hätä ei ollut silmissäni vähäpätöinen.

Olin tilanteen jälkeen todella vihainen. Jouduin pidättelemään kyyneliä puhuessani tytölle, koska hänen itkuiset silmänsä ja paniikki korostivat ihmisten piittamattomuutta. Miksi muut eivät reagoineet lapseen?
Kauan hän oli laiturilla poukkoillut muiden ihmisten edessä hädissään?

Pyydän. Ihmiset. Välitetään enemmän muista.
Jos elämääni siunaantuu jonain päivänä omia lapsia, haluan että heitä autetaan vastaavassa tilanteessa. Kyse olisi voinut olla paljon pahemmasta hädästä.

Haluan, että minua autetaan, jos joudun hätätilanteeseen.
Ettei ylitseni kävellä, jos saan sairauskohtauksen rautatieasemalla.

Nyt perkele ihmiset herätkää.

Mainokset

2 thoughts on “Mitä sinä olisit tehnyt?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s