Hupparikansan puolella!

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa.
Some on täyttynyt kuvilla, joita on koristettu hashtageilla #syrjinnästävapaa ja #hupparikansanpuolella.
Kannoin itsekin korteni kekoon eilen jakamalla Instagramissa kuvan moisella tunnisteella.

Minä olen ollut ehkä vähän erikoinen nuori.
Ystävä- ja kaveripiirini oli laaja ja siinä sekottui paljon ihmisiä, jotka eivät olisi koskaan olleet tekemisissä toistensa kanssa. Niitä luokan hiljaisia hiirulaisia ja niitä välitunnilla röökiä kiskovia koviksia. Minä kävin perjantaina konsertissa soittamassa viulua, lauantaina puistossa vetämässä kännit ja sunnuntaina kirkossa messussa muiden isosten kanssa.
Olin koulussa tunnollinen opiskelija ja luulen, ettei kukaan opettaja olisi uskonut, että vedän viikonloppuisin Leijona-pullosta raakana huikkaa.
Olen viettänyt aikaa yläasteikäisenä sellaisissa piireissä, että niskavillat nousevat välillä ajatuksestakin pystyyn. Niiden aikojen vuoksi suhtaudun esimerkiksi huumeisiin hyvin kielteisesti.

Jos mietin syitä siihen miksi en ole elämäni risteyskohdissa päätynyt huonommille poluille, ovat elämäni varrella vaikuttaneet aikuiset merkittävässä roolissa. Siinä missä omat vanhemmat ovat tietysti vaikuttaneet tehtyihin valintoihin, on mukana ollut muitakin tärkeitä aikuisia viulunsoitonopettajasta aina seurakunnan nuorisotyönohjaajaan.
Olen saanut elää ja kasvaa tukevassa ympäristössä, jossa ei ole tuomittu taikka vähätelty. Kotona on vallinut välittämisen ilmapiiri. On asetettu rajoja, mutta on myös annettu kokeilla.

Nykyajan nuoret ovat aikuisten kasvattamia.
Nuoret ovat ympäristön vaikutuksille hyvin alttiita ja näyttävät monesti toteen, miten joukossa tyhmyys tiivistyy. He kokeilevat, uhmaavat, rikkovat rajoja, törttöilevät ja hutiloivat. Se kuuluu nuoruuteen ja kasvamiseen. Nuoret ovat raakileita, he etsivät itseään ja paikkaansa, ja yrittävät hahmottaa maailmaa ympärillään.
On kamala ajatus, että tällaiset keskeneräiset ihmiset tuomitaan toivottomiksi vätyksiksi.

Aikuisilla on vastuu nuorten kasvattamisesta ja tukemisesta.

Olen montaa mieltä siitä Opettaja sekoaa-videosta.
Siinä ylittyy raja niin opettajalla kuin nuorillakin.

Aina sanotaan, että nuorten pitäisi kunnioittaa vanhempia.
Mutta mitä se on se sellainen kunnioitus, jota ei ansaita?
Minun mielestäni kunnioitusta täytyy osoittaa molemminpuolin ja täytyy myös osoittaa olevansa sen arvoinen.
Nuoret ovat fiksuja ja osaavat kyseenalaistaa sääntöjä ja normeja.
Heille ei riitä vastaukseksi pelkkä ”no koska näin pitää tehdä”.

Nuorten kanssa toimiessa avainasemassa on luottamus ja ymmärrys.
Maailma, jossa nuoret elävät nykyään on hyvin erilainen kuin mitä se oli 10, 20 tai peräti 30 vuotta sitten.
Se on hyvin paljon raadollisempi.
Ympäristö, eli me aikuiset asetamme heille hirveästi paineita ja odotuksia.
Nuorilta vaaditaan aikuistumista hyvin aikaisessa vaiheessa. Siinä iässä, kun minun mielestäni olisi vielä terveellistä leikkiä.
Sosiaalisen median vaikutuksesta en viitsi edes aloittaa, mutta sanottakoon, että: PAINEITA.

Nuorten kanssa tekemisissä olevien aikuisten pitäisi olla valveutuneita. Heiltä pitäisi löytyä ymmärrystä, tuntemusta ja aitoa kiinnostusta nuoria ja heidän maailmaansa kohtaan. Ei voida vedota pelkästään niihin ”silloin kun minä olin nuori” -väittämiin.

Se mikä opettaja sekoaa -videosta tuli myös mieleen, on tietysti kasvatus.
Ja nimenomaan kotoa tuleva kasvatus.
Minä en olisi koskaan ikinä milloinkaan puhunut vastaavasti kenellekään opettajalle nuorena. En ylipäänsä kenellekään aikuiselle.  Olisin saanut ikuisen arestin, tukkapöllyn ja varmaan joutunut johonkin kidutuskammioon loppuelämäkseni, jos asia olisi kantaunut kotona äidin korviin.

 

 

Mutta hatunnosto kaikille, jotka tekevät töitä nuorten hyvinvoinnin eteen ja tekevät työtään ansioituneesti. Teillä on arvaamattoman suuri rooli siinä, minkälaisia nuoria aikuisia Suomessa tavataan 5-15 vuoden kuluttua.

Jokainen aikuinen voi ottaa vastuun nuorten kasvattamisesta ja tukemisesta, vaikkei työkseen sitä tekisikään.

Ollaan yhdessä hupparikansan puolella!

Mainokset

9 thoughts on “Hupparikansan puolella!

  1. 18is9 sanoo:

    ”Nuorilta vaaditaan aikuistumista hyvin aikaisessa vaiheessa.” Niinkuin miltä osin? Aiemmin lapset tehtiin alle kaksikymppisinä ja työelämään siirryttiin myös samoihin aikoihin. Nykyään vastuu toisista ihmisistä alkaa joskus neljän kympin korvilla jos sittenkään, ja töihin ei luultavasti pääse koskaan.

    Tykkää

    • Vastuuta voidaan ottaa mielestäni muullakin tapaa (myös toisista) kuin vasta lapsen kautta.
      ”Aiemmin lapset tehtiin alle kaksikymppisinä ja työelämään siirryttiin myös samoihin aikoihin” on kulahtanut perustelu sille, että nuoret eivät aikuistuisi.

      Nykymaailmassa harvalla nuorella on mahdollista työllistyä vakituisesti ”alle kaksikymppisinä”, koska mm. koulutuksen päätökseen saattaminen venyy ”yli kaksikymppiseksi”. Sen lisäksi edellytetään kattavaa työkokemusta, jotta joku vakituinen paikka irtoaa.

      Nuori joutuu jo peruskoulun päättyessä tekemään tulevaisuutensa kannalta suuriakin päätöksiä. He ottavat sitä _vastuuta_ omasta elämästään pitkälläkin tähtäimellä. Vielä jos korkeakoulujen pääsykokeista luovutaan ja päädytään valitsemaan parhaat yksilöt pelkkien ylioppilaskirjoitusten perusteella, niin en voi kun kauhistella, miten suuria päätöksiä nuoret joutuvat tekemään.

      Ja minusta on kertakaikkisen hyvä, että nuoret elävät elämää, opiskelevat ja työllistyvät. Niitä lapsia kerkee tehdä ennen sitäkin ja vastuuta toisista ihmisistä voi ottaa muillakin keinoin.

      Tykkää

  2. AnLe sanoo:

    Mietin kirjoitanko tähän vai en, yleensä kun pidän teksteistäsi (mutta en kommentoi – loogistako?). En myöskään halua kommentoida Opettaja sekoaa -videoon tai sen ympärillä olevaan keskusteluun. Postauksesi sai kuitenkin otsalleni niin monta kurttua, että avaan sana-arkkuni. Moneen asiaan tuli kotisohvalla kommentoitua, nyt valitsen kuitenkin vain kaksi virkettä, joihin paneudun.

    ”Nuoret ovat fiksuja ja osaavat kyseenalaistaa sääntöjä ja normeja.
    Heille ei riitä vastaukseksi pelkkä ”no koska näin pitää tehdä”.”

    Yhä useammalle lapselle ja nuorelle ei ole opetettu yhteiskunnan sääntöjä eikä normeja. On vaikea toimia yhdessä, jos kaikille ei ole opetetty elämän pelisääntöjä. Jos sitten tietää säännöt ja normit ja haluaa niitää kyseenalaistaa, tulee se kuitenkin tehdä fiksusti. Esim. koko ajan ei voi kaikkea kyseenalaistaa hinnalla millä hyvänsä.

    En tiedä, saitko ajatuksestani kiinni näin lyhyellä sepostuksella..:) Ymmärrän kyllä ajatuksen kirjoituksesi takana. Olen kuitenkin nähnyt myös sen nurjan puolen. Ei opettajienkaan (eikä muiden sen puoleen) kuulu kestää mitä vaan.

    Liked by 1 henkilö

    • Siis tietenkin ymmärrän tuon kannan. Koitan tässä elää Rentun kanssa, joka on vähän tätä ”ei sääntöjä tarvitse noudattaa” -kansaa ja se sotii omaa ajatustani vastaan, koska itse olen kovinkin auktoriteetteja kunnioittava ja lakeja/normeja/hyviä tapoja noudattava.

      Mutta tässäkin näkisin, että aikuisilla on se vastuu osoittaa ja näyttää nuorelle, että milloin raja siinä kyseenalaistamisessa ja uhkaamisessa on ylitetty.

      En ehkä itsekään nyt oikein osannut kirjoituksessa tuoda esiin ajatuksia, joita mielessä pyöri. Lähinnä halusin vain herättää ajattelemaan nuorten tavalla ja heidän näkökulmastaan, kun heitä niin kovasti mollataan.

      Tykkää

  3. keskustellaantainnoksiin sanoo:

    ”Heille ei riitä vastaukseksi pelkkä ”no koska näin pitää tehdä”.”

    kiteytit ongelma. ”heille ei riitä…”, mutta odottavat muiden tekevän kuin haluavat. Valitettavasti yhteiskunnassa on sääntöjä, joita noudatetaan, vaikka niitä ei perusteltaisi.

    käännetään tämä niin päin, että miksi yteiskunnan pitäisi antaa tukia henkilölle? kutsutaan henkilö ensin keskustelmaan ja pyydetään häntä perustelemaan, miksi hän on hakemassa tukea x. ei riitä pelkkä hakmeus ja selvitys, vaan keskustelu perusteluineen?

    Nykyaikana ymmärretään omat oikeudet, mutta samalla unohdettu omat velvollisuudet: velvollisuus opiskella ja noudattaa koulun sääntöjä. Ei näitä tarvitse perustella eikä käyttää aikaa keskusteluun. Kummallista että näitä tarvitsee perustella ja keskustella suomalaisnuoreten kanssa, kun ulkomaalaisille ei tuota mitään ongelmaa sääntöjen noudattaminen.

    Kun lapsi käsketään nukkumaan, perustellaanko nukkuminen? Kun lapsi käsketään syömään, perustellaanko syöminen? ei, ne on selkeitä asioita, joita on turha perustella. säännöt ovat selkeitä, joita on turha perustella.

    jos ei kykene noudattamaan sääntöjä, oikea ratkaisu ei ole perustelu. Suurin osa kuitenkin kykenee noudattamaan sääntöjä ja haluaa niitä noudattaa. jos tommi pitää kuraista takkia ruokalassa ja hänelle on jo kerran sanottu, ettei se ole hygienistä, niin tarvitseeko sama keskustelu käydä seuraavana päivänä tommin kanssa vai pitäisikö tommi vain saattaa kansliaan ja pyytää isi ja äiti hakemaan loppupäiväksi kotiin perustelemaan käytöstä?

    Minusta keskustellaan aivan liikaa.. ihan kuin pakkokeskustelu olisi lääke kaikkeen. Keskustelun sijaan tarvitaan toimia. Jos koulu ei maita, turha siellä muiden aikaa on kuluttaa ja pilata niiden oppilaiden tunti, jotka haluavat opiskella. Tuntuu, että ongelmat lakaistaan maton alle sillä, että nyt on keskusteltu taas seuraavaan keskusteluhetkeen. Jos samasta asiasta tarvitsee keskustella uudestaan, onko vika enää siitä, ettei olla perusteltu riittävästi vai missä? Saako yksilö pilata muiden tunnin, koska hönelle ei perusteltu, miksi juuri hönen pitäisi opiskella geometriaa, toisella tunnilla ei peristeltu miksi pitäisi opetella ruotsin epäsäännölliset verbit, kolmannella tunnilla miksei kemian luokassa saa tehdä mitä haluaa jne…

    Tykkää

    • En nyt koittanut mitenkään esittää helppoa ja yksinkertaista ratkaisua ongelmiin, enkä oikeastaan halunnut pureutua tässä postauksessa pelkästään ”ongelmanuoriin”, vaan puhua nuorista yleisesti.
      Enkä tarkoittanut myöskään, että samaa asiaa on tarkoitus selventää nuorelle joka kerta. Jos viesti ei mene perille keskustlulla, on mietittävä muita tapoja tehdä asia selväksi.

      Tässä minun kirjoituksessa on monia asioita ymmärretty väärin, koska jos olisin avannut ajatuksia enemmän tästä olisi tullut kirja. Eikä minulla ole myöskään esimerkiksi kasvatustieteen opintoja, joihin voisin tukeutua.

      Ja jos jotenkin välittyi esimerkiksi ajatus siitä, että olisin oikeuttanut Opettaja sekoaa -videon nuorten käytöksen, se on väärä ajatus.

      Halusin vaan kertoa, että on olemassa ajattelevaisia ja fiksuja nuoria ja jos työtä myös ”ongelmaisten” kanssa tehtäisiin hyvin ja ilman jatkuvaa tuomitsemista, saataisiin heidänkin ajatusmaailmaansa avarrettua ja muutettua.

      Tykkää

  4. ”Minä kävin perjantaina konsertissa soittamassa viulua, lauantaina puistossa vetämässä kännit ja sunnuntaina kirkossa messussa muiden isosten kanssa.”

    Mä luin tän ja oikeesti hetken mietin, että kirjoitanko MINÄ tietämättäni tätä blogia 😀

    Samikset 🙂

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s