Tasapäistämisestä, tisseistä ja vähän jostain muustakin.

Taas olisi niin paljon asiaa, muttei kuitenkaan riittävästi.

Paasasin eilen pitkän tovin tähän uutiseen liittyen.
Niin tunteisiin aihe lopulta kävi, että en edes oikein muista mitä kaikkea sitä tulikaan sanottua. Joka tapauksessa, tiedättekö mikä on minun mielestäni tämän meidän yhteiskunnan ongelma.
Se, että täällä tärkeintä on tasapäisyys, ettei kenellekään vaan tulisi paha mieli.

Lasten annetaan voittaa juoksukisat ja lautapelit, ettei tulisi paha mieli.
Lapsilta poistetaan koulusta arvosanat ja jaetaan urheilutapahtumassa kaikille mitalit, ettei tulisi paha mieli.
Ettei joku tuntisi häviön pettymystä taikka kokisi olevansa toista huonompi.

Aikuisten elämässä tämä näkyy sillä, että kaikille pitäisi maksaa saman verran palkkaa. Ihan sama räkiikö joku sillä rahalla kattoon ja tekeekö toinen enemmän.
Olennaista on, että kun toinen saa enemmän ja suoriutuu paremmin, siitä tulee paha mieli.

Suomalaisessa kulttuurissa kehuja jaetaan varoen, ettei kenellekään nousisi kusi hattuun. Tiedän sen itsekin, sillä teinivuosina sain kuulla, että viulunsoitonopettajani oli vuosikaudet toteuttanut omaa ajatusmalliaan, jossa ”hyviltä vaaditaan enemmän, eikä kehuja jaella”. Jahas. Tulikohan hän miettineeksi sitä, että ainut asia, mitä teinivuosinani motivaatioksi kaipasin oli kehut. Pelkät sanat ”se soitto meni todella hyvin” olisivat olleet riittävästi.

Ymmärrän numeroarvostelun huonoja puolia. Mutta en usko, että kirjalliseen ja suulliseen palautteeseen siirtyminen poistaa niitä. Kuka vastaa siitä, että kirjallinen ja suullinen palaute on riittävää ja tehokasta? Mitä sitten tapahtuu, kun peruskoulun viimeisellä luokalla todistuksen arvosanoina koreilee rivi kutosia ja kaikki, oppilaasta vanhempiin ovat yllättyneitä?

Tiedättekö muuten mikä on Suomessa myös yllättävää.
Minä olen lapsi, joka kävi ensimmäisen ja toisen luokan samana vuonna, koska olin etevä ja muita edellä. Oliko yllättävää? Oletteko kuulleet ennen moisesta?

En tiedä ketään, joka olisi tehnyt samoin.
100 % ihmisistä, jotka tämän kuulevat, ovat yllättyneitä, että näin voidaan toimia.

Mutta en usko, että olen ainut ihminen kenelle olisi voinut tehdä näin.
Kenen edun mukaista olisi ollut päästä ottamaan askelia eteenpäin nopeammin.
Koska jos sille on edellytyksiä, niin miksei mahdollisuutta tarjottaisi?
Minä en koskaan jäänyt jälkeen muista luokkalaisistani, vaikka he olivatkin vuoden vanhempia. Monesti tilanne oli päinvastoin.

Mutta ei. Meillä kaikki käyvät saman koulun, samalla tahdilla. Ja jos olet etevä, teet lisätehtäviä. Jos olet jo tehnyt kaikki kirjan tehtävät, saat tulostettuja monisteita muista kirjoista.

 

No mutta toisena asiana olen halunnut kirjoittaa tuijottamisesta.
Nimenomaan tissien kyyläämisestä.

Minä pyrin yleensä siihen, etten herättäisi ylimääräistä huomiota rintavarustuksellani.
Tiedän sen olevan suurehko suhteessa muuhun ruumiiseeni, joten en halua korostaa sitä enempää.

Mutta arvatkaa sitten sen kerran kun laitan päälle paidan, joka on ihonmyötäinen tai jonka kaula-aukosta näkyy tissivakoa!
Siitähän on ihan ok huomauttaa.

”Tissit”
”Oho, onpas sulla isot rinnat”
”Onks sulla silarit?”

Ja ennen kaikkea, niitä on ihan ok tuijottaa.
Mies, kyllä minä huomaan, että sinä silmät kiiluen tuijotat sieltä auton ratin takaa.
Mies, kyllä minä huomaan, kun käännyt perään katsomaan uudelleen.
Mies, kyllä minä huomaan, kun näytät peukkua auton ikkunasta.

Joku toinenhan nyt miettii, että no mitäs nyt tuossa, positiivista palautetta, äläpäs nyt vingu.
EI. Se ei ole positiivista silloin kun sitä ei halua.
Ymmärrän, että katseet viipyvät tisseillä, kyllä minäkin vilkuilen vahingossa ja tahallaan muiden naisten etumusta ja mittailen miehiä päästä varpaisiin. Siinä on vaan vissi ero koittaako sen tehdä huomaamattomasti vai täysin avoimesti.

Ja naisiahan saa katsoa avoimesti,
koska mitäs ovat pukeneet tuollaisen ihonmyötäisen paidan.
Kesällä pitäisi vain villapaitoja käyttää, jos ei huomiota halua.

Että arvatkaa mikä on yksi syy sille, että on kivaa kun syksy tulee?

funny_celebrity_pictures_my_eyes_are_up_here

 

Sitten tekisi mieli avautua yhdestä uudesta työkaverista.
En nyt paljoa viitsi, kun ei tiedä kuka lukee ja kuka on jo tunnistanut.
Eikä tänne saa hänen omaa kantaansa esille, mutta jotenkin lyhyesti täytyy purkaa asiaa.

Tiedättekö, kun meillä on ollut todella kiva työyhteisö omassa yksikössämme.
Täällä ei ole ylimääräistä paskanjauhantaa, ei selän takana supisemista, ei turhia kuppikuntia. Yksinkertaisesti kaikilla on riittävästi töitä, motivaatiota ja työmoraalia töiden tekemiseen ja siihen, ettei aikaa käytetä turhanpäiväiseen puuhasteluun.

Yksikkömme on saanut vahvistusta nyt tekijästä, jonka mielestä töissä olisi kiva vain rupatella ja lounastaa. Että voisiko työn kaltaiset velvoitteet jättää muulle ajalle, kun täällä olisi kiva vain hengata ja saada siitä palkkaa.
On myös aivan hölmöä, että joku joka on töitä tehnyt hieman pidemmän aikaa yrittää esimerkiksi kertoa, miten asiat pitää tehdä. Koska kaikenhan voi aina kyseenalaistaa ja voi vaikka kyseenalaistaa kaikki käytössä olevat ohjelmistot ja järjestelmät. Että voisi vaikka keksiä pyöränkin uudestaan.

Tiesin jo etukäteen, että hermojani tullaan koettelemaan, mutten osannut aavistaa, että näin pahasti.
En voi sietää sitä, että aamulla töihin tullessani nään jonkun lorvailemassa ja viettämässä ensimmäistä kahvihetkeä ennen kuin työt on edes aloitettu.
Tiedän, että kaikki tekevät työpäivän aikana muutakin kuin töitä.
Todistetusti töissä saavutetta flow-tila voi kestää enimmillään 4 tuntia ja vaikka niitä useampi voi olla ne katkeilevat ja on myös aiheellista pitää pieniä mielennollaus taukoja.
Mutta ne voi tehdä huomaamattomasti ja tyylikkäästi. Häiritsemättä toisten työskentelyä ja olemalla valmiustilassa työskentelemään, jos se puhelin soi tai sähköposti kilahtaa.

Eilen sain kuulla kahdesti miten ihana takki minulla on.
Ensimmäisellä kerralla se meni vielä kehusta, mutta toisella kerralla turhasta perseennuoleskelusta. Ja minun kanssa on ongelmissa ihminen, joka ei osaa työnteolla arvostustani ansaita.

Hirveä natsi siis olen.
Mutta työmoraalini on sen verta korkea, että en vaan yksinkertaisesti siedä tällaisia höpö höpö -tyyppejä.
Jos ei jaksa panostaa 100 %:sti kahteen työhön, kannattaa varmaan valita vain toinen.

I_don't_like_you

 

Ja no sitten tekisi mieli puhua rakkaudesta. Siitä miten niin julmetun paljon vaan välitän hänestä ja miten paljon haluan hänen kanssa olla. Tänään hän lähti toiseen kaupunkiin töihin ja tulee takaisin vasta perjantaina, kun minä olen jo Flow-tunnelmissa. Taatusti pieni breikki tekee taas vaan hyvää, mutta nyt jo vähän on kainaloa ikävä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s