VESALA.

Paula,

kiitos.

 

Alusta loppuun niin uskomatonta tykitystä, että vetää sanattomaksi useampaankin otteeseen.

Tavallaan en asettanut albumille kovinkaan suuria odotuksia, vaikka sitä monessa paikassa tituleerattiin vuoden odotetuimmaksi debyyttialbumiksi.
Mutta vaikka olisin haaveillut jostain yhtä aikaa niin koskettavasta mutta silti iskevästä ja pirteästä, en olisi edes suurimmissanikaan unelmissa uskonut sen olevan tällainen.

Tequilaa olen hoilannut juhannuksesta asti päivittäin, joten oli positiivista, että albumille päätyi myös toinen vähintään yhtä vahvoja kylmiä väreitä aikaansaava kipale Sinuun minä jään.

Ja jos jossain vaiheessa uhosin, että Ellinooran Leijonakuningas on tämän kesän the biisi, niin joudun ehkä vähän vetämään sanoja takaisin. Älä droppaa mun tunnelmaa on ehkä aavistuksen vielä paremmin minun suuhuni ja lanteille ja jaloille sopiva.

Huh.
Iskee kyllä ihan kympillä.

Voisin veikata, että en ehkä ole ainoana hehkuttamassa Vesalaa tulevana lauantaina Rantalavalla. Voi siinä ehkä kyynel jos toinenkin vierähtää.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s