Ime siitä Pusupoika.

Silloin muutama viikko sitten käyty keskustelu Pusupojan kanssa kuoli (onneksi) kasaan.
Ajattelin hänen aavistaneen nihkeydestäni, että en ole kiinnostunut jatkamaan juttua,
vaikka itsehän keskustelun yön pikkutunneilla olinkin aloittanut…

Eilen näpytellin WhatsAppia muissa merkeissä ja yhtäkkiä välähti ilmoitus viestistä.
Pusupoika.

Kolme viikkoa hiljaiseloa ja sitten

Millon me mennään sinne limpparille?

Suljin näytön ja jätin kännykän sohvalle.
Jos viesti vaikka katoaisi, pyyhkiytyisi pois.
Kaikki tunteet, joita Pusupoika oli minussa herättänyt, soljuivat läpi kehon.
Pinnalla velloivat pettymys ja ahdistus.

Kuvitteliko hän, että antaisin uuden tilaisuuden tulla sotkemaan elämääni?
Jos puoli vuotta oli saanut jotain muutosta hänen ajatuksissaan aikaan, niin se totta vie oli minunkin mieltä muovannut.

Arvaa mitä
Se limppari tais mennä jo”

 

Pusupoika,
nyt minä aioin pyyhkiä sinut mielestäni.
Hautaan kaikki sinuun liittyvät muistot mieleni sopukoihin.
Se mitä löysin sinun jälkeesi, on paljon parempaa kuin mitä sinä olisit tarjonnut.
Ja siinä minä haluan olla.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s