Pusupojan paluu part 2.

Lauantaina oli hauskaa.
Niin hauskaa,
että meni oikein vallan kännykän takalasi rikki (yllättävää),
todennäköisesti vilustuin aamuyöllä (tai hitto se mitään yötä ollut enää kuuden aikaan),
ja humalan taso saavutti sellaisen pisteen, että itkin ilman syytä (eilen itketti myös, pahasta olosta johtuen).

Tosiasiassa oli siis hauskaa siihen asti, kun lähdimme porukalla kapakkaan.

Tosiasiassa sielläkin olisi ollut hauskaa, ellen olisi heti ensimmäiseksi nähnyt pusupoikaa.

giphy
Siinä hän seisoi, tiskin toisessa päässä.
Tilasin salmarin, gin tonicin ja lonkeron.

giphy

Yeah, keep it coming.

Emme onneksi/valitettavasti(?) joutuneet juttusille.
Minusta tuntui, että sydämeni pysähtyi joka kerta kun näin hänet.
Ja kulmat menivät kurttuun kun näin hänet kaulailemassa jonkun tytön kanssa.
Kotiin lähdettyäni  ikävöin Renttua ja ainut toive oli, että olisin päässyt hänen viereensä nukkumaan.
Ahdisti – todella paljon.

Ilmeisesti ahdisti niin paljon, että olin sitten laittanut Pusupojalle viestiä.

giphy

Jotain salakieltä, jota hän ei ymmärtänyt enkä itsekään onnistunut sitä tulkkaamaan.
”No mitäs sulle kuuluu, mitä oot puuhannu?”
”Me nähään huomenna,
mennään vaikka sinne limulle”

Paljon kerroin ja paljon jätin kertomatta.
En vastannut myöntävästi ”kutsuun”.
Toivon, etten kuulisi hänestä enää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s