Erilainen kummilahja.

Viettäessäni äitienpäivää sunnuntaina perheeni kanssa minulle esitettiin merkittävä kysymys.

Minua pyydettiin sen pienen naperon, tuuheatukkaisen poikavauvan sylikummiksi. Olen jo nuorimman sisareni kummi (sinänsä hassua olla siskonsa kummi, mutta onhan meillä eri äiti ja ikäeroa yli 20 vuotta) ja nyt minusta tulee vihdoin kummitäti.

Sen lisäksi, että olen jo panikoinut tulevien ristiäisten asua, vaikka niihin on vielä kuukausi aikaan, aloitin varmuuden vuoksi myös stressaamisen lahjan osalta.
Siskollani on todella vaativa maku.
Jos en olisi kummin titteliä itselleni saanut, olisin kysynyt häneltä toiveita ja ostanut niiden mukaisen lahjan. Todennäköisesti minulle olisi lähetetty linkki suoraan johonkin nettikauppaan, josta voin tilata oikean lahjan, oikeilla väreillä ja mitoilla.

Mutta nyt en aio alistua hänen tahtonsa alle, vaan toimia ihan ominpäin.
Kummilusikkaa en osta. En tiedä onko pojalle tulossa muita kummeja, todennäköisesti, joten ehkä joku heistä voi sitten sellaisen ostaa. Olen ylipäänsä ymmärtänyt, että moiset lusikat taitavat olla vähän out jo nykyään.
Rehellisesti sanottuna en itse edes tiedä, mitä kyseinen lusikka symboloi (tarina on varmasti kaunis!) eikä minulla ole hajuakaan, missä oma lusikkani on.

Eilen pitkään pohdiskelin ja keräilin ajatuksia, että mikä olisi minun näköinen lahja ja mikä sopisi myös saajalleen, tuolle miltei metsässä asustavalle pienelle peikkopojalle.

Löysin kotimaista käsityötä myyvän verkkokauppa Punomon, josta löytyi tällainen Vegvisir-viikinkikompassia mukaileva koru:

cfe1315711150bb167dd5104f90998a4.jpg

Koru on Johanna Iso-Järvenpään käsityötä ja ihan poskettoman hieno.
Tilasin sen nyt hopeisena, kiiltävänä versiona.
TIEDÄN, eihän pieni vauva tuolla vielä mitään tee, mutta tarvitseeko hänen tehdäkään?
Vauvalla kyllä riittää tavaraa ja kaiken maailman roinaa ja rompetta kertyy väkisinkin.
Haluaisin nähdä, että tämä koru kulkisi pojan matkassa aina aikuisiälle asti.

En tiedä olisiko koruun mahdollista kaivertaa joku teksti toiselle puolelle, mutta ainakin aion liittää mukaan jonkin sepostuksen.
Elämästä, matkasta, tien löytämisestä.
Siitä, miten tärkeää on löytää oma polku, eikä vaan käyskennellä valmiiksi tallatuilla tai muiden viitoittamilla.
Ja siitä, miten lupaan käydä hänen rinnallaan matkaa silloin(kin), kun hän kokee olevansa eksyksissä.

Korun kaveriksi tilasin myös Pikku Prinssi -kirjan.
TIEDÄN, eihän pieni vauva sillä vielä mitään tee, mutta tarvitkseeko hänen tehdäkään?
Ei hän sitä ja sen sanomaa sisäistä vielä pitkään aikaan, mutta ehkä jonain päivänä hänkin ymmärtää, että tärkeimpiä asioita elämässä ei näe silmillään, vaan sydämellään.

 

Ihan miltei kyyneliin liikutuin, kun kävin miettimään, miten hienoa, että saan olla osana tämän pojan kasvutarinaa. Voin näyttää hänelle elämän ihmeitä ja tarjota turvapaikkaa, jos hänellä ikinä tulee sille tarvetta. EN MALTA ODOTTAA!

Mainokset

3 thoughts on “Erilainen kummilahja.

    • Kiitos Pia kommentista!! 🙂
      Ihania projekteja sinulla blogissa ja hieno arvonta, jään siitä pois ja toivon, että arpaonni suosii jotakuta, jolle kauniit kastehelmet tuovat vielä enemmän iloa! Jään kuitenkin seuraamaan kuviasi! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s