Ulkokultainen.

Arvatkaapa kuka laittoi taas eilen viestiä.
Arvon koomikko.

Mieheltä on tippunut silloin tällöin täysin merkityksettömiä viestejä, joissa hän kuvien tai sanojen avulla ilmeisesti kerää itselleen huomiota ja/tai pönkittää egoaan.

Eilen hän muisti minua jollain aamusali-kuvalla ja kyseli, että mitä mimmi.

Olin itseasiassa juuri lukenut tätä haastattelua ja vaikuttunut kyseisten naisten sanoista. Monin paikoin he jakoivat saman huolen kanssani.

Linkitin artikkelin koomikolle saatesanoilla ”oon onnellinen, etten oo ajatusteni kanssa yksin”.

Koomikko tyrmäsi artikkelin ja haastateltavien naisten ajatusmaailman. Hänen mielestään aihe ei voi ärsyttää ketään noin paljon. Haastattelu oli hänen mielestään sanalla sanoen paska.

Kommentoin, miten itseäni ottavat samat asiat päähän ja liitin lainauksen artikkelista:

Olisi parasta, jos länsimaalaiset naiset käyttäisivät energiaansa ja asemaansa esimerkiksi huonommassa asemassa olevien naisten auttamiseen maailmanlaajuisella tasolla sen sijaan, että uhriutuisivat keskenään täällä kaiken hyvinvoinnin ympäröiminä.

”Enough said”.

Vielä hetken olin ajatellut, että koomikko saattoi nyt vaan provosoida minua, mutta mitä vielä.
Seuraavassa viestissä hän nimitti minua ulkokultaiseksi ja kehotti käyttämään energiaa johonkin muuhun kuin siihen, että feministit vituttavat.

”meillä on asiat liian hyvin täällä kun on aikaa keskittyä väärintulkitsijoiden väärinosoittamiseen sen sijaan että käyttäisi aikaa johonkin järkevään”

 

Hetkinen.
HETKINEN.

Nyt minua tuomitsee ulkokultaiseksi mies, jonka kanssa olen käynyt treffeillä viime kesän lopulla ja joka palasi sen jälkeen (ellei jo silloin ollut palannut) ex-vaimonsa luo ja joka sen jälkeen on täyttänyt instagramiaan ja facebookkiaan kuvilla, joilla kalastelee itselleen hyvä aviomies -pisteitä, samalla kun laittaa minulle viestiä, jossa kertoo keksityn seksiunen sisällön.

 

En laittanut muuta kuin nauruhymiön vastaukseksi.
Olisin voinut muutenkin vasta-argumentoida tuota hänen ihme aivopieruaan, mutta päätin käyttää energiaani muuhun.

Toivon mukaan nämä jäivät viimeisiksi viesteiksi hänen suunnaltaan.

Mainokset

About time.

Koitin lauantaina saada itselleni seuraa humpalle.
Kävin kaikki ystäväni lävitse, mutta ne jotka eivät olleet hytkyttämässä lanteitaan Antti Tuiskun tahtiin olivat kehitelleet jo muuta tekemistä.
Niinpä löysin itseni illalla sohvalta kanavasurffailemasta.
YLEltä tuli Oli aikakin -elokuva.
Olen sen effateatterissa nähnyt, mutta uusinta oli ihan paikallaan.

Mikähän siinä muuten on, että ainakin minä syyllistyn siihen ”ei mä oon nähny ton” -ajatteluun, kun valitaan elokuvaa? Olen viime aikoina katsonut paljonkin sellaisia elokuvia, jotka ”olen nähnyt jo” ja huomannut, että en tosiasiassa muistanut välttämättä tärkeimpiäkään juonikuvioita.

Joka tapauksessa tuo leffahan on todella koskettava.
Jos ette ole sitä nähneet, ettekä halua tietää juonipaljastuksia, niin kannattaa lukea jatko varauksella.
Elokuvassa päähenkilö saa kuulla, että heidän suvun miehillä on kyky matkustaa ajassa. Mies käyttääkin taitoa hyväkseen löytääkseen rakkauden elämäänsä.
Kuten arvata saattaa aina kaikki ei mene nappiin, kun menneisyyttä käydään näpelöimässä, mutta mistään höhläkomediasta ei onneksi ole kyse!

Itkin vuolaasti viimeisen puolen tunnin ajan.
Päähenkilön isä kuolee ja se on kuvattu jotenkin todella todella todella kauniisti ja koskettavasti.
Yleensä elokuvia katsoessa itku on sellaista hiljaista nyyhkytystä, mutta minä VOLLOTIN ääneen, räkää pärskyi joka suuntaan ja silmät olivat vielä seuraavanakin aamuna turvoksissa.

(Jos joku on nähnyt elokuvan, niin häiritseekö teitä, että isän ja pojan aikamatkustettua vielä viimeisen kerran pojan lapsuusaikoihin pojan lapset eivät olleetkaan enää ”vaihtuneet” nykyhetkessä??)

Kun päähenkilö viettää viimeisen kerran aikaa isänsä kanssa (tämän jo kuoltua, aikamatkustamalla menneisyyteen), hänen isänsä kertoo miten hyödynsi kykyä tehokkaimmin. Hän eli jokaisen päivän kahdesti. Ensin ottaen vastaan sen kaikki murheet, harmaudet ja ikävyydet. Toisen kerran hän eli päivän samalla tavalla, mutta kiinnittäen huomiota niihin positiivisiin ja kauniisiin asioihin, yrittäen tehdä päivästä parhaan itselle ja muille.

Elokuvan lopussa päähenkilö kertoo luopuneensa aikamatkustuksesta. Hän kertoo, että on päättänyt elää jokaisen päivän niinkuin eläisi sen jo toisen kerran, keskittyen päivän hyviin puoliin.

Ja siinä on se elokuvan sanoma.
Että maailmasta ja elämästä voi löytää rakkautta, kauneutta ja iloa ilman, että osaa matkustaa ajassa. Se ei vaadi muuta kuin silmien avaamista.

 

Nämä on tällaisia kliseisiä sutkautuksia.
”Elä hetkessä” jne.
Mutta tunnustan, että minä tarvitsen välillä tällaisia elämyksiä.
Minun täytyy vaikuttua, jotta keskittyisin itsestäänselvyyksiin.
Että muistaisin keskittyä positiivisiin asioihin.

Ja tiedättekö mitä..
En usko, että tekisi kovin monelle muullekaan pahaa vähän havahtua.

Tämä on ollut muutenkin jotenkin ajankohtainen aihe oman mieleni sisällä,  se elämästä nauttiminen.
Puumis kirjoitti viime viikolla rahan käytöstä ja juuri esimerkiksi tuota aihetta olen pyöritellyt ajatuksissani.

Elämästä pitää nauttia.
Koskaan kun ei tiedä, milloin se loppuu.
Anssi Kela sanoi Elastinen feat -ohjelmassa hyvin, että ”on ihmisiä, jotka pitävät niitä parhaita posliineja kaapin kätköissä spesiaalien tilanteiden varalle”, mutta ikinä niitä ei sieltä esiin kaiveta.
Miksi niistä ei voisi juoda kahvia vaikka joka viikonloppu?
Miksi niillä ei voisi tehdä harmaasta maanantaista vähän spesiaalimpaa?

Ihmiset säästävät rahaa, mieltään, vaatteitaan ja tavaroitaan pahan päivän varalle tai erikoistilaisuuksiin.
Mitä jos niitä ei tule?

Järjen käyttöhän on aina sallittua.
Elämässä on mielestäni hyvä löytää balanssi sen hetkessä elämisen ja pidemmän aikavälin suunnittelun välillä.
Kyllä minäkin haavekuvia, suunnitelmia ja tavotteita asetan viiden – kymmenenkin vuoden päähän. Toive tietysti on elää sinne asti.
Mutta en elä pelkästään niistä ja niitä varten.
Elän nyt.

Sunnuntai.

Huomenta kaikille tasapuolisesti!

Mielessä olisi pari juttua, joista kirjoitella, mutta EN JAKSA. Tiedättekö, kun joskus sitä vaan iskee sellainen väsymys, uupumus. Vaikka mitä tekisi, niin koko keho ja mieli huutaa ”ÄLÄ TEE MITÄÄN”. Nyt on sellainen olotila ja vähän jo ällöttää ajatus, että huomenna on jo maanantai.

Aamupala on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Ei sen takia, että se olisi ravinnon kannalta se päivän tärkein ateria, vaan sen takia, että hyvää ja hidasta aamiaista ei voita herkullinen illallinenkaan.

Muistakaa nauttia pienistä asioista.

1461475300933

Uusia ystäviä.

Huom: seuraa (taas) ajatuksenjuoksua, jossa ei sen kummempaa päätä taikka häntää ole.

Ystävyys on mielenkiintoinen aihe.
Vaikka olen hyvinkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen, minun on aina ollut jossain määrin vaikea solmia kestäviä ystävyyssuhteita.
Siinä missä heilatkin ovat aina vaihtuneet enemmän ja vähemmän tiuhaan, ovat myös ystävät vaihtuneet.
Ja aina ystäväni ovat olleet monenkirjava joukko erilaisia ihmisiä, joista osa ei tulisi koskaan keskenään toimeen taikka sen kummemmin viihtymään toistensa seurassa.

 

Olen joskus vähän salaa kadehtinut sellaisia ihmisiä, joilla on tiivis ystäväporukka, jossa on hengailtu päiväkodista asti. Joskus olen miettinyt, että onko minulla liian vähän ystäviä? Mitäs jos menen jonain päivänä naimisiin ja minulle järjestetään polttarit, joissa on vain pari ihmistä?

Minulla on paljon tuttuja, paljon kavereita.
Niin on aina ollut.
Jos menen kotikaupungissani juhlapyhänä kapakkaan, ei minun tarvitse välttämättä mennä kenenkään seurassa – tuttuja riittää niin paljon, että vaihdan helposti kuulumisia (ja suudelmia) koko illan ajan.

 

Ystävystyminen on myös jossain määrin raskasta ja minun on vaikea löytää sellaisia ihmisiä, jotka haluaisin päästää niin kovin lähelle. Sellaisia, joiden seurassa jaksan viihtyä joka ikinen kerta, kun tapaamme. Ystävistäni suurin osa on sellaisia, joiden kanssa olen tutustunut ala- tai yläasteella. He tuntevat minut kutakuinkin läpikotaisin. Se on ihanaa. Ja se on korvaamatonta.

 

Ystävystyminen tai sen hankaluus on mitä ilmeisimmin melko yleinenkin ongelma.
Facebookkiin perustettiin viime vuoden puolella Uusia ystäviä -ryhmä.
Yhden rohkean naisen aloitteesta, joka kehtasi nostaa kissan pöydälle ja kuuluttaa Kallio kierrättää -ryhmässä etsivänsä itselleen ystävää.

Liityinpä minäkin tuohon ryhmään.
Mielenkiinnosta ensisijassa, mutta ajattelin, että ehkä ryhmästä voisi joskus saada extempore-seuraa vaikka illanviettoon.
Ensimmäiseksi yllätyin, miten paljon ryhmässä oli jäseniä ja miten normaaleja he olivat.
Tuiki tavallisia ihmisiä, jotka esimerkiksi paikkakunnan vaihdon myötä olivat vailla seuraa. Ihmisiä, jotka jakoivat samanlaisia kiinnostuksenkohteita kuin minä.

 

Ihmisten ”haetaan ystävää” -ilmoituksissa oli yksi yhdistävä tekijä.
Nehän olivat kaikki kuin deitti-ilmoituksia!
Näin vakavaako se ystävyydenkin solmiminen on?
Moni saattoi ilmoittaa jopa pituutensa – mitä ihmettä?
Ei minulle ainakaan ole minkäänlaista merkitystä, onko toinen pitkä vai pätkä.
Vähän ahdistuin tästä, joten en koskaan ottanut kehenkään yhteyttä,
mutta laitoin kyllä sivulle tsemppiviestin, jossa kerroin, että ryhmän jäsenet vaikuttivat kertakaikkiaan hyviltä tyypeiltä ja olin positiivisesti yllättynyt.

Koko ryhmä jäi vähän unohduksiin.
Alkuvuodesta kun vaihdoin puhelinta, latasin messenger-sovelluksen ja se ilmoitti uudesta viestistä, joka piti hyväksyä.
Yksi tyttö oli laittanut minulle kauan aikaa sitten viestiä, jossa kertoi bonganeensa huuteluni ryhmästä ja kysyi kiinnostaisiko minua tutustua.

 

Olen saanut elämääni uuden ystävän.
Meillä synkkaa todella hyvin.
Emme ole kuin muutaman kerran tavanneet, mutta hauskaa on ollut.
Ensimmäisen kerran kuin näimme, molemmat naureskelimme, että tämähän on kuin olisi treffeillä. Hänen onnekseen minulla oli paljonkin tuota deittailukokemusta alla, niin kahvittelu sujui vallan rennosti.

Jutustelu on muuttunut kerta kerralta vaivattomammaksi.
Ja olin kovasti liikuttunut ja otettu, kun hän laittoi kerran viestiä, että kiva kun on joku tällainen ihminen kuin minä, jonka kanssa klikkaa niin hyvin ja saa itse olla juuri sellainen kuin on, hiljainen ja pöljä.

 

Ei niitä ystävyyssuhteitakaan voi pakottaa, syntyvät luonnostaan, jos ovat syntyäkseen.
Mutta voisiko niihinkin suhtautua välillä vähän vähemmän vakavasti, stressittömästi?

Vinkkinä siis kaikille, varsinkin pääkaupunkiseutulaisille, jotka joskus kokevat, että olisi hauskaa hengailla vähän uudemmassa seurassa – Uusia ystäviä -ryhmässä on vielä tilaa.

 

Kielletty rakkaus.

Hei on muuten unohtunut täysin käsitellä tätä nelosen (?) uutuussarjaa.
Onko jengi katsonut sitä?
Mitä mieltä?

Tunnustan, olen katsonut vain yhden jakson kokonaan – taisi olla se avausjakso, jossa seikkaili Voife of Finlandistakin tuttu Jarkkis ja hänen yli 20 vuotta nuorempi vaimonsa.
Sitten katselin pätkän siitä vangin ja vanginvartijan välisestä rakkaustarinasta ja tämän viikon jaksosta näin lopun, siitä, jossa oli naispariskunta.

Minulla oli jopa aika suuria odotuksia sarjan suhteen.
Formaatti vaikutti mielenkiintoiselta ja sarjaan osallistuneet ihmiset rohkeilta.
Käsitys heidän rohkeudestaan ei ole suinkaan karissut, mutta sarja on vaan todella huono. Se on huonosti tehty!

Yksi syy, miksi sarjaa odotin oli Maaret Kallio.
Hän teki minuun syvän vaikutuksen Ensitreffit alttarilla -sarjassa ja olen hänen blogiaankin silloin tällöin käynyt lueskelemassa.

MUTTA MITÄ.
Kielletyssä rakkaudessa hän flegmaattisesti luettelee rakkauteen ja parisuhteeseen liittyviä itsestäänselvyyksiä, jotka tuntuvat monesti hyvin irrallisilta jakson pariin verraten.
Kuka päätti tästä toteutuksesta?
Terkut sinulle: se oli huono päätös.

JA SITTEN.
Anni Hautala on rempseä tyyppi ja tykkään hänen persoonastaan, mutta en nyt tiedä oliko hän sitten se oikea valinta tähän sarjaan. Hän ei ole jotenkin vakavasti otettava ja puhuu toisinaan sarjan pareille kuin he olisivat lapsia. Se ei liene (toivottavasti) hänen tarkoituksensa, mutta sellainen fiilis minulle tulee.

JA PISTEENÄ IIN PÄÄLLÄ.
Ne muka-koskettavat-ja-liikuttavat hidastetut kohtaukset, joissa kuvataan paria puistonpenkillä tai vastaavaa.
KAMALIA.
Ihan kamalia.
Jäykkiä, väkisin väännettyjä.

Näistä syistä sarjan katsominenkin on jäänyt, valitettavasti.
Potentiaalia olisi mielestäni ollut paljon, koska tarinatkin ovat kiinnostavia.
Tämän kevään pettymys television osalta.
Ei sillä, että paljon tarjonnalle yleensäkään asettaisin odotuksia, mutta joskus näin käy.

Google it – 777.

Tämän hakusanapostauksen teemana God only knows!

Edellinen kato vittu googlesta -luettelo täällä.

 

Suomi suihinotto snapchat profiilit

giphy

Tämä hämmästys ei suinkaan johdu siitä, että olisin yllättynyt, että snapchatissa julkaistaan suihinottovideoita/-kuvia, vaan siitä, että

MITEN näillä hakusanoilla päädyttiin minun blogiini?

 

Poliisi suuteli väkisin

Shocked-What-GIF.gif

Oliko tämä nyt tositapahtumiin perustuva juttu vai joku seksinovellin hakutoiminto?

Kummassakaan vaihtoehdossa en  usko blogini tarjonneen sitä, mitä hakija etsi.
Mutta jos kyseessä on ollut aito poliisi, niin tee nyt herranen aika rikosilmoitus.

 

Miehet eivät pidä naisten tatuoinneista 2016

Vaikka elämmekin Herran vuotta 2016 jo ja tatuoinnit ovat varsin arkipäiväistyneitä, ei se tarkoita ettäkö kaikkien pitäisi niistä tykätä.

On varmasti miehiä ja naisia, joita printit iholla eivät miellytä.
Live with it.

 

Valmis rakkaudelle

Luin joskus jonkun (varmasti hyvin luotettavan) artikkelin, että eron jälkeen kestäisi noin vuosi kunnes ihminen on valmis uuteen suhteeseen.
Tämähän on tietysti tapauskohtaista, eikä tarkoita sitä, että pitäisi istua kotona 365 päivää ennen kuin alkaisi deittailla muita ihmisiä.

Minä koin viime syksynä sellaisen valaistumisen, että koin olevani valmis rakkaudelle.
Olin varsinkin kevään aikana hieman eksyksissä sen suhteen, mitä haluaisin ja mitä etsin. En tiennyt haluanko sitoutua vai elää huoletonta sinkkuelämää.
Syksyllä minut valtasi tunne siitä, että nyt olen aidosti valmis sitoutumaan, valmis parisuhteelle ja valmis rakkaudelle. Ja ennen kaikkea – valmis tekemään töitä rakkauden ja parisuhteen eteen.

 

Seksiin liittyvistä toiveista puhuminen

tumblr_nr7zqaDQjg1roohd8o1_400

Niin.
TEE SE!
Tiedän, ei se helppoa ole.
Ikinä ei tunnu olevan sopiva aika ja aina miettii, että miten toinen reagoi.
Mutta mistäs tiedät, vaikka toinen olisi miettinyt samoja asioita?

Seksiin liittyvistä toiveista pitää puhua!!!

Sitä paitsi sitten kun jää on murrettu se voi avata aivan uusia ovia!

 

Seksuaalinen vetovoima ja hymy

Minun mielestäni hymy on tärkeä osa seksuaalista vetovoimaa.
Mutta meitä on moneen junaan, joten toisten silmissä ja mielissä seksuaalinen vetovoima muodostuu ehkä eri asioista.

 

giphygiphy1giphy2

 

Jep.
Toimii.

 

Tinder hampaat

?

Nyt en kyllä osaa oikein päätellä, että mitä tässä on haettu.
Ei nyt varmaan kannata siellä Tinderissä alkaa rankkaamaan ihmisiä hampaiden perusteella ei / kyllä -kategorioihin.
Tai no jos se on itselle tärkeää, niin miksipä ei.

 

Seksiseuraa kikkiin

Siis todella monesti blogiin päädytään hakusanoilla joissa yhdistellään seksiä, panoseuraa ja kikkiä.
Onko minulta mennyt jotain ohi, kun olen käsittänyt, että Kik on viestisovellus kuten whatsapp, mutta ei tarvitse vaihtaa puhelinnumeroa?
Onko jossain lista käyttäjistä, jotka tarjoavat seksiseuraa Kikissä?
En nyt oikein ymmärrä.
Ehkä minun ei tarvitse.

Mutta täältä blogista ette löydä seksiseuraa Kikkiin.
Se on varmaa se.

 

Tinder tyhjäksi

Tämä on helppo:

Poista tili ja luo uusi.
Sitten voit aloittaa alusta matchien keräilyn.

 

En uskalla ottaa yhteyttä

nkupfuG.gif

Mitä sinulla on hävittävänä?

Parempi ottaa vaikka vähän siipeensä kuin jäädä arvuuttelemaan olisiko sittenkin kannattanut ottaa yhteyttä.

 

 

 

Se tunne, kun…

… luet Suomi24:n inboxiin tulleita viestejä.

image

… saat viestin treffipalstalla 20-vuotiaalta, kotona asuvalta opiskelijapojalta, vaikka olet kuvaillut profiilissasi hakevasi itsevarmaa, kunnianhimoista ja itsenäistä miestä.

read

… olet katsonut (toistaiseksi) viimeisen jakson Modernia perhettä.

Like_I'm_gonna_die

… olette taas päätyneet ystäväsi kanssa samaan baariin.

SPN_Lucifer_quotAlwaysEndUpHerequot_zpsxdg1hjrb

… yrität selittää ystäväsi kanssa Kumman kaa -sarjan merkitystä.

GilmoreGirls_quotItsAShowLifestyleReligionquot_zpsjn338cfk

… toivottu Tindermatch laittaa viestiä,
etkä ole varma kumpi on innostuneempi: sinä vai ystäväsi.

tumblr_mzx9ddjxrf1slppseo1_250.gif

… kun puhutte tuttavan kanssa soittoharjoituksissa siitä, miten suuri rasite ryhmätyöt ovat osana amk/yliopisto-opintoja ja 12-vuotias tyttö yhtyy keskusteluun kertoen, että heilläkin on niitä poikia, jotka eivät suostu tekemään mitään paritöissä.

Oh-really-gif_1

… kun tuttavasi kertoo miten rankkaa on käydä valmennuskurssilla ja päntätä 24/7 tulevaa pääsykoetta varten ja mietit, että kaikille eivät vanhemmat suo tässä iässä tuollaista mahdollisuutta.

anigif_enhanced-16217-1403501986-5