Kun uskoa koetellaan.

Eilinen päivä koetteli uskoani ihmisiin.

Heti aamusta vitutuskäyräni kohosi sen Iltalehden myöhästymistä käsittelevän jutun myötä.
Työpäivän aikana sain niin uskomattoman käsittämättömän sähköpostin, että piti käydä vähän puhaltelemassa höyryjä ulkona ennen kuin viitsin edes vastata siihen.
Virheitä sattuu kaikille ja aina virheet eivät tässä nykymaailmassa johdu itsestä, vaan koneet ja järjestelmät temppuilevat – KAIKKI ymmärtävät tämän (tai ainakin pitäisi ymmärtää).
MUTTA minun mielestäni on ensinnäkin heti virheen huomatessa infottava niitä tahoja, joihin se vaikuttaa. Ja jos sattuisikin niin, että virheestä ei ole etukäteen infottu, pitäisi viestinnän mielestäni olla nöyrää ja pahoittelevaa, kun vastataan kysymykseen ”onkohan tässä nyt sattunut jokin virhe?”.
Sen lisäksi, vaikka kyse olisikin järjestelmästä johtuvasta virheestä, itse ottaisin vastuun siitä, että asia korjaantuu. ENKÄ vierittäisi tätä vastuuta niille, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä asian kanssa.

Vai onko tämä jotenkin ihan utopistinen ajatus teidän mielestä?
Mikä tässä vielä enemmän närästää, niin se, että asiakkaan suunnalta paska palaute tulee kertymään minun niskaani.
Ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaidoista pyöreät nolla pistettä virheen tekijälle.

Kotiin päästessäni olin sitten kerännyt lisävitutusta muun muassa
murjottavista bussikuskeista,
ihmisistä, jotka puskevat junaan sisään ennen kuin itse on päässyt ulos (tiedoksi teille: kyllä se juna sen hetken odottaa, että laituri on tyhjä)
kassamyyjistä, jotka keskittyvät palvelutilanteessa kaikkeen muuhun kuin asiakkaaseen (8 vuoden kassakokemuksella uskallan väittää, että tiedän, miten tilanteet hoidetaan hyvin ja miten ne taas niin sanotusti kustaan)
ihmisistä, joiden mielestä on ihan ok napata mukaansa rapun ovelta se perkeleen harja, johon putsataan kengät ylimääräisistä hiekoista

94408-Ice-Cube-HUH-wtf-WHAT-THE-FUCK-4pAG

Mitä vittua?

Otin Rentun neuvosta vaarin ja lukittauduin kotiini ja tein mielikuvaharjoituksia maailmasta, jossa kaikki ihmiset osaavat käyttäytyä ja olla ihmisiä toisilleen.

Sen lisäksi kävin ostamassa virkkuukoukun ja lankaa. Päätin virkata pipon.
Edellisestä virkkauskokeilustahan on vierähtänyt varmaankin kymmenisen vuotta aikaa, joten odotukset eivät lopputuloksen suhteen olleet kovin korkealla. MUTTA joskus sitä yllättää itsensä positiivisesti. Pipo on puolessa välissä ja se vaikuttaa jopa onnistuvan!

12801353_10154006351604777_3067117760762870966_n

Kävin myös ostamassa pupun.
Sitä katsoessa tulee aina hyvä mieli.

 

Kun päivä läheni loppuaan, olin jo saavuttanut tasapainoni maailman kanssa ja katselin taas elämää vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kunnes…
Kuulin EVS-talkshowssa nopean maininnan siitä, että Mikael Gabrielilla on tatuoituna Putin kehoonsa. Asiaa oli syystä taikka toisesta tutkittava enemmän ja löysinkin lööpin, jossa kerrottiin Gabrielin haaveilevan tuhannesta tatuoinnista tms.
Herralta oli kysytty, että miksi hän oli Putinin tatuoinut polveensa:

”Mä diggaan Putinin aseenteesta. Se puhuu totta kun puhuu ja on hyvin väärinymmärretty ihminen, MG perustelee.”

tumblr_ltiaghPikX1qkh06wo1_500

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s