040316

Ostin joku tovi sitten eteiseen kalenterin, jossa päivä vaihdetaan kolmea eri kuutiota kääntelemällä.
Hämmästys oli suuri, kun huomasin tänään kalenterin näyttävän päiväksi 20. helmikuuta. Vastahan minä niitä kääntelin!
Aika tuntuu menevän poikkeuksellisen nopeasti.
Tavallaan se ei kuitenkaan haittaa.

 

Olen tällä viikolla aloittanut useamman kirjoituksen, saattamatta yhtään loppuun.
Jotenkin kirjoittaminen on tuntunut raskaalta, enkä ole sitten tohtinut itseäni siihen pakottaa.
Onhan minulla ajatuksia ollut paljonkin!
Olin kirjoittamassa esimerkiksi siitä…

… miten olen miettinyt blogin osalta kaapista ulos tulemista. Päätös anonyyminä kirjoittamisesta oli aikanaan itsestään selvä. Ajatus blogin kirjoittamiselle lähti enemmän ja vähemmän hauskoista treffikokemuksista. Blogin ei ole kuitenkaan ollut koskaan tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä lukijoilleen, joten en halunnut, että minut tai treffikumppanini olisi helppo tunnistaa.

Aikojen saatossa blogista on tullut kuitenkin henkilökohtaisempi ja sävyltään ehkä aavistuksen pehmeämpi. Ja olen miettinyt, että toisiko henkilöllisyyteni paljastaminen sille lisäarvoa. Toistaiseksi pidän kuitenkin kiinni anonymiteetistäni. Uskon, että monelle lukijalle on muodostunut vahvakin mielikuva siitä, minkälainen ihminen olen ja tuo mielikuva ei välttämättä ole kovinkaan ruusuinen. En ehkä halua, että minut leimattaisiin blogipersoonani perusteella tietynlaiseksi ihmiseksi. Joten blogia kirjoittaa jatkossakin (ainakin toistaiseksi) alter egoni Sinkkis.

 

… miten katsoin toissailtana Amélien ja itkin lähes koko elokuvan ajan.
En ole katsonut tuota parin tunnin pätkää varmaan muutamaan vuoteen. Uskallan väittää, että tänä aikana kartutettu elämänkokemus toi uutta tunnelmaa ja uusia näkökulmia katsomiseen. Meinasin pakahtua iloon, onneen ja rakkauteen Amélien ihanuutta ja suloisuutta katsellessani. Elokuva palautti hieman uskoani siihen, että maailmassa on vielä olemassa puhdasta hyvyyttä, jos vain osaa katsoa oikein ja haalia oikeita ihmisiä elämäänsä.

 

… miten jo hieman ennakkoon olen ärsyyntynyt ensi tiistaina somen valtaavista kukka- ja suklaarasiakuvista.
Itse en kaipaa naistenpäivän kunniaksi huomionosoituksia kaksilahkeisilta. En ymmärrä, miten joidenkin naisten mielestä tuo päivä on omistettu heidän hemmottelemiselleen.

 

Mutta en sitten julkaissut kirjoituksia, kun ne jäivät kaikki kesken.

 

Näin loppuun vielä kevennys viestikeskustelusta rakkaan äitini kanssa.
Onneksi olen tainnut periä matemaattiset lahjani isän puolelta.

Screenshot_2016-03-04-07-25-07

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua tyypit ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s