Kestohymy.

En oikein osaa sanoa, mitä ratkaisevaa mielessäni on tapahtunut, mutta olen tällä hetkellä jatkuvasti onnellinen. Niin onnellinen, että askel tuntui esimerkiksi tänään tavallista kevyemmältä ja päätinkin kävellä töiden jälkeen kuuden kilometrin lenkin, vahingossa.

Toki viime päivinä on saatu nauttia uskomattoman ihanasta auringonpaisteesta, joka ei ole ainakaan vähentänyt onnellisuuttani.

Mutta jotain on tapahtunut. Jos muistatte, niin aloitin vuoden masentavien ajatusten ympäröimänä. Siitä ei ole montaa viikkoa, mutta ajatuksen tasolla se tuntuu silti todella kaukaiselta.

Täytyy tosissaan pohtia tätä, josko tästä osaisi ottaa oppia tulevaa varten. Yhden seikan kyllä tunnistan, pusupoika on vihdoin hävinnyt mielestäni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s