Happy.

Tänään se tunne iski.
Siinä aamulla kahvia kuppiin kaataessa.

Miten hienoa, kun SAA olla yksin, omassa rauhassa.

Mietin, miten ärsyttävää nyt olisi, jos joku mies kampeaisi tuolta makuuhuoneesta rikkomaan tämän rauhan ja hiljaisuuden. Että joutuisi juttelemaan jotain hölynpölyä, kun tosiasiassa haluaisi vain olla hiljaa ja nauttia omasta rauhasta.

Kyllä, me time -hetki oli nyt aiheellinen ja koko päivä on mennyt ihan omassa parhaassa seurassani. Tämä aamun valaistumishetki oli kuitenkin jotenkin erilainen.
Tunne on seurannut minua oikeastaan koko päivän.
Kävin yksin lenkillä, kaupassa, IKEAssa ja uudestaan kaupassa. Tein ruokaa itselleni, söin ja herkuttelin. Kaikkeen tehtyyn olen ollut tyytyväinen, vaikka olenkin tehnyt asiat yksin.

Kun purkasin ensimmäistä kauppakassia jääkaappiin pysähdyin hetkeksi, koska mieleni valtasi yksi ajatus. Kyllä minä pärjäisin elämässä, vaikka viettäisin kaikki tulevat vuodetkin yksin.

Olen esimerkiksi pitänyt avioliittoa aina itsestään selvyytenä. Miettinyt jo ennakkoon, minkälaiset häät pitäisin, minkälaiselta häämekko näyttäisi (vaikka siis mistään sellaisista ”ihanaa jee prinsessahäät” -ajatuksista ei olekaan ollut kyse).

Viime aikoina olen kyseenalaistanut ajatuksiani.
Haluanko mennä naimisiin?
Mitä avioliitto minulle merkitsee?

(Tästä on pakko vielä mainita, että on mielestäni jossain määrin kökköä, että monen lain edessä avoliitto on heikompi side ihmisten välillä kuin avioliitto.
Millä perusteella?)

Tämän mielentilan löytäminen tuli kyllä kreivin aikaan, koska tällä hetkellä miesten deittailu tai ylipäätään heidän kanssa jutteleminen tuntuu liimassa uimiselta. Konkreettinen esimerkki mielenkiinnon hiipumisesta tuli tänään eteen. Minulla tuli match vastikään Happn:ssa yhden komeahkon miehen kanssa ja päätin reippaasti laittaa hänelle viestiä ja sitten muutamat viestit vaihtelimme, kunnes (taas) oma mielenkiintoni lopahti. Tänään poistin Tinderistä vanhoja matcheja ja kuolleita keskusteluja ja huomasin, että saman miehen kanssa oli tullut juteltua pari viikko sitten sielläkin. Ja väittäisin, että minulla on verrattain hyvä kasvomuisti, joten tällainen ”moka” ei kyllä kieli muusta kuin kiinnostuksen puutteesta.

 

Tämä elämä on hyvä nyt näin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s