Miksi jotkut ihmiset…

… ottavat, mutta eivät koskaan anna?

… katsovat maailmaa mustavalkoisesti?

… eivät voi myöntää olevansa väärässä?

… eivät voi myöntää, etteivät tiedä kaikkea?

… eivät osaa osaa asettua toisen asemaan?

… yrittävät olla jotain muuta kuin mitä ovat?

… kokevat, että toisen onni on heiltä pois?

… iloitsevat toisten epäonnistumisista?

… ovat urpoja?

 

Mainokset

Korkeapainetta.

”Korkeapaineen tuulet ovat yleensä heikompia kuin matalapaineen
ja laajoilla alueilla on miltei tyyntä.
Korkeapaineet ovat pysyvämpiä kuin matalapaineet.”

Olen koko tämän vuoden ollut jotenkin pysähdyksissä.

Uusia miehiä ei ole juuri tullut tavattua ja ne vähäisetkin ovat olleet melko mitäänsanomattomia.
Töissä on menossa kiireisin aika, joka tarkoittaa ylityötunteja jokaiselle päivälle.
En oikein muista, milloin viimeksi olisin nähnyt ystäviäni (muuten kuin alkoholin merkeissä).
Ja kaipaan niin aurinkoa, voi miten kaipaankaan sitä.

Olen ollut laiska keskustelemaan Tinderissä miesten kanssa. Vain komistus on saanut pidettyä mielenkiintoni yllä. Jouduin valitettavasti perumaan hänen kanssa alustavasti huomiselle sovitut treffit. Mutta toivon todella, että näemmä siitä huolimatta.

Ehkä minun täytyisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä taisteluun tätä apatiaa vastaan.
Elämä tuntuu niin tylsältä, jos on pelkkää tyyntä koko ajan.
Toisaalta, ehkä tyyntä ja tylsää on ihan hyväkin välillä olla, jotta kestäisi sitten taas niitä myrskyjä. Osasyy tähän fiilikseen lienee tämä nykyajan tarve suorittaa jatkuvasti ja olla menossa.

Ja sitten…
myönnetään…
Kaipaan läheisyyttä.
Sellaista aitoa läheisyyttä, sellaista, mihin liittyy tunteita ja välittämistä. Kaipaan sitä todella paljon.

hugs_060

Nyt ei ole kyse edes minkäänlaisesta sinkkukriisistä, vaan puhtaasta kosketuksen kaipuusta ja ikävästä.

Yksi mies kysyi eilen Tinderissä, että minkälainen on unelmieni mies.
Vaikka olen täällä blogissakin joskus kuivaillut sen täyden kympin ominaisuuksia, on tuohon kysymykseen mahdotonta vastata.
Monen monta miestä tavattuani minun on helpompi sanoa piirteitä, joita toisessa en kaipaa.

Sen tiedän, että mun ”unelmien” mies ei oo ainakaan itsekäs,
kunnianhimoton nössykkä”
”Pitää olla särmää ja säröä ilman, että kuitenkaan kohtelee

muita ihmisiä epäkunnioittavasti”

Jäin miettimään loppuillaksi, että mitä tosiasiassa itse tarkoitan särmällä.
Kyseinen mies käsitti heti, että tarkoitan lujatahtoisuutta ja jossain määrin uhmakkuuttakin, sitä että osaa sanoa mielipiteet suoraan.

Ehkä särmä sisältää niitäkin, mutta minulle särmässä on enemmän positiivisuutta.
Jos ihmisessä on särmää, hänessä on jotain, mikä herättää mielenkiinnon.
Jotain erilaista.

Miten meni?

Voi pojat.
Eipä ole tämmöistä krapulaa ollut sitten miesmuistiin.

Joskaan ei tämä kolmatta päivää kestävä olotila mikään maailman kahdeksas ihme ole, kun tiliotteelle viikonlopulta ilmestyneitä veloituksia katselee.
Ihmeellistä, miten sitä tietyssä humalatilan vaiheessa ajattelee olevansa maailman rikkain ja aivan liian selvinpäin!

Takana on siis todella raskas viikonloppu työporukan ”virkistyksen” merkeissä.

Perjantaina lausuin vielä työpäivän aikana ne klassiset sanat ”jos tänään ottais vähän rauhallisemmin, ni jaksais sitten huomenna”.

index
Lauantaiaamuna muistikuvat edellisen yön tapahtumista jäivät kutakuinkin siihen, kun olin väärän mökin eteisessä silittelemässä jonkun koiraa. Luojan kiitos koira oli siellä, olisivat nimittäin mökkivieraat saattaneet ihmetellä, kun yhdestä sängystä olisi löytynyt melkoisen päihtynyt kultakutri. Kännykästä toki löytyi mm. selfieitä jonkun tuntemattoman miehen kanssa..

Lauantai sujui tiettyyn pisteeseen asti oikein mukavasti perjantain pohjien ansiosta.
Mutta – ehkä siinä kymmenennen kossuvichyn kohdilla mopo karkasi taas.

Illasta on kuitenkin huomattavasti enemmän muistikuvia. Tuli törmättyä muun muassa tämän postauksen Mamuun ja huomattua, että hän sattui olemaan samaa porukkaa yhden vuosi sitten läheisissä merkeissä tavatun pojan kanssa. Hyvä minä!
Pienissä piireissä jutut leviävät ja yksi kolmas mies tulikin sitten pokkana sanomaan, että ”Hei Pocahontas, sä oot kuulema hyvä ottaa suihin”.

Noh, ainakin kyse oli kohteliaisuudesta (?)
En sitten kuitenkaan tämän porukan kanssa enää päätynyt samojen vällyjen väliin.
(Vaikka Mamu laittoikin viestiä, että haluaisinko tulla moikkaamaan mökille.
On sanottava, että hän on todella komea! Huh… Nyt oli kasvattanut vielä aivan mielettömän komean parran, voi jestas..)

 

Mutta.
Älkäähän nyt ajatelko, että Sinkkis olisi yksin nukkumaan päätynyt.
Kun olimme työkaverin kanssa baarin narikassa joukkoon lyöttäytyi yksi TODELLA komea Turkulainen.
Meillä on joskus ollut Tinderissä match ja itseasiassa tiesimme päätyvämme syksyllä samoihin kekkereihin niin ikään työn kautta. Näin hänet siellä, mutta jänistin tuon adoniksen komeuden edessä.

tumblr_inline_mlgsws0Tl41qz4rgp

Nyt en aristellut ja päädyinkin samaan mökkiin jatkoille.
Käytin sunnuntaina ainakin puoli tuntia aikaa siihen, että löysin hänen profiilinsa uudelleen Tinderistä, koska hän epäili minun painaneen ruksia – MITÄ.

Nyt olemme vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta välillämme on useampi kymmenen kilometriä.

15502929082_5e255851c3_b

 

Noh.
Katsotaan mitä tuleman pitää.

Viikonlopun ajan viestittelin Tinderissä yhden toisen komistuksen kanssa.
Hänenkin kanssa meillä on ollut joskus aiemmin match, mutta en rohjennut laittaa viestiä. Nyt kuitenkin komistus itse aloitti keskustelun. SCORE.

Ja sovimme alustavasti deitit perjantaille??!
WHAT IS HAPPENING.
Mikä parasta, sen lisäksi, että hän on komistus hän on myös superhauska ja supersupermukava.

 

rubmyface.gif

 

Argumentoinnista.

Olin suunnitellut kirjoittavani tänään jostain ihan muusta, mutta aamulla meinasin räjähtää raivosta.
Jaoin Facebookissa tämän jutun.
Kommentoin ihailevani taiteilijoita, jotka rohkeasti tarttuvat ajankohtaisiin kysymyksiin ja herättävät keskustelua teoksillaan.
En täysin ymmärrä, miksi Suomileijonaa pidetään niin pyhänä asiana, koska minulle itselleni suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri merkitsee jotain muuta kuin leijonatatuointia rinnassa.

Keskustelu tämän aiheen ympärillähän on arvatenkin somessa ollut todella ala-arvoista. ”Vitun suvakki” -kommentteja on heitelty ja syytöksiä maanpetturuudesta esitetty. Mutta millä perusteilla?

Tänään aamulla herätessäni odotti kommentti sivuillani.
Eräs henkilö siteerasi lain Suomen vakuunasta kolmatta pykälää:

3 §

Joka pitää Suomen vaakunana kaupan vaakunaa, joka olennaisesti poikkeaa 1 §:n Suomen vaakunan selityksestä, on tuomittava säännösten vastaisen Suomen vaakunan pitämisestä kaupan sakkoon.

Kun menin Ruplan sivulta katsomaan vielä kommentteja, joita heidän julkaisema kuvansa on saanut, sielläkin esiintyi tämä kyseinen lainpätkä.
Noin äkkiseltäänhän moni tulkitsee tätä niin, että nyt on rikottu lakia.
Suomenleijona on turmeltu, koska sillä käydään nyt kauppaa tavalla, joka on lainvastainen.

Mutta jos siellä ruudun takana on joku, joka näin nyt ajattelee, niin kerronpa yhden jutun.

Tämä laki koskee sellaisen vaakunan kauppaamista, joka poikkeaa olennaisesti lain ensimmäisen pykälän vaatimuksista, jotka ovat:

1 §

Suomen vaakuna on Suomen historiallinen vaakuna, joka selitetään seuraavasti:

Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään sirotettu yhdeksän hopearuusua.

Suomileijona itsessään ei ole vaakuna.
Se on symboli, joka on irrotettu vaakunasta kuvaamaan suomalaisuutta.

Taiteilija Emmi Mustosen paitaa ei myydä yhtään sen enempää vaakunana kuin mitään tatuointia, korua, hupparia, paitaa, mukia tai vyönsolkea, jossa on Suomileijona. Harva tatuointikaan esimerkiksi toteuttaa tätä lain ensimmäistä pykälää, eikä niitä siltikään tuomita lainvastaiseksi.

Joten ihmiset…
Pyydän…
Muistakaa argumentoinnissa tarkistaa, että puhutte oikeista asioista ja käytätte oikeita lähteitä.
Esimerkiksi laki on sellainen, että ihminen, joka ei ole tottunut lukemaan lakitekstiä, ei välttämättä sitä osaa tulkita.
Älkää olko sokeita, älkääkä missään nimessä sortuko tulkitsemaan lakia niin kuin te haluaisitte sitä tulkita, niin että se palvelisi teidän näkemyksiänne mahdollisimman hyvin.

Olkaa kriittisiä ja kyseenalaistakaa.
Tämä laki Suomen vaakunasta on kolmen pykälän mittainen.
Mutta monet lait sisältävät useampia pykäliä, jotka jakautuvat vielä useampiin momentteihin.
Jos joku siteeraa yhden lainpykälän yhtä momenttia, se saattaa todistaa hänen kantansa oikeaksi.
Mutta se on saatettu ottaa irralleen ja siihen ehkä liittyy tosiasiassa joku toinen momentti tai pykälä ”jos” ”kuitenkin” ”siinä tapauksessa” -ajatuksella.

Olen sanalla sanoen järkyttynyt siitä, miten helposti vietävissä ihmiset nykyään ovat.

Tämä teksti poikkesi rankasti blogini teemasta.
Mutta jos edes yksi lukija sai tästä ahaa-elämyksen, se tuli tarpeeseen.
Ja se tuli minulle itselleni tarpeeseen, koska ystävät ovat saaneet jo tarpeekseen tästä sisälläni kytevästä raivosta.

Mikä Happn?

Tinder on kohdannut todellisen haastajan.
Kuinka moni on kuullut Happn-sovelluksesta?
Olen joskus ”kauan aikaa” sitten kokeillut sitä, mutta silloin se ei vielä tainnut olla kovin yleinen, joten vastaan tulevia profiileja oli verrattain vähän.
Nyt sovelluksen suosio näyttäisi kasvaneen ja matchejakin pukkaa.

happn

 

Happn:ssa vastaan tulevat profiilit ovat miehiä/naisia, jotka ovat todennäköisesti tulleet sinua vastaan todellisessakin maailmassa.
En tiedä, miksi joidenkin käyttäjien kohdalla näkyy jatkuvasti kuinka etäällä he sinusta ovat tällä hetkellä, mutta pääasiassa sovellus siis näyttää, missä kohdin puhelimienne gps:sät ovat menneet ristiin.

Jostain syystä samat profiilit tulevat virtaan useamman kerran.
Olen miettinyt tähän kolme syytä:

– Profiili tulee aina kun tiet kohtaavat
– Sovelluksessa on bugi
– Käyttäjässä on vika..

Toivoisin ensimmäistä, mutta veikkaan kuitenkin viimeistä.
Jos jollakulla on tästä faktatietoa, iskekää tiskiin!

 

Ihan kaikkiin sovelluksen ominaisuuksiin en ole vielä tutustunut.
Pääperiaate on sama kuin Tinderissä: Klikataan miehen/naisen kohdalla joko ruksia tai sydäntä, eikä hän saa koskaan tietää kumpaa olet painanut, ellette saa matchia. Tai Happn:ssa kyse on crushista.

Kun olet jonkun kuvasta kovasti tykännyt, voit vielä charmin avulla ilmaista hänelle kiinnostuksesi niin, että hän saa sen tietää.
Vähän niinkuin rajaton superlike.
Tai en tiedä onko se rajaton, kun en ole vielä kyseistä ominaisuutta testannut.

 

Happn ja miehet.
Voi pojat!

giphy
Iloinen yllätys!
Samoja naamoja, joille Tinderissä on painanut ruksia miettimättä, on toki tullut vastaan, mutta myös paljon potentiaalisia uusia tuttavuuksia.
(Hassua muuten, miten hyvin voi jäädä nopealla vilkaisulla jonkun kasvot mieleen?).
Nyt vireillä on kolme keskustelua kolmen melko kiinnostavan miehen kanssa.
Kaksi ainakin vaikuttaa aidosti fiksuilta ja ovat jopa hämmentävän komeita!
Yksi taas on toistaiseksi osoittanut olevansa vain erittäin hyvännäköinen, mutta annan hänelle vielä mahdollisuuden osoittaa myös jonkin tasoista älykkyyttä.

 

Ajattelin tässä vähän testailla sovellusta enemmän ja jakaa sitten kokemuksia teille.
Toistaiseksi olen melko positiivisesti yllättynyt.
Sovelluksessa sai myös kivasti omaan profiiliinsa valikoitua Spotifystä omia kappaleita.
Minulle musiikki kun on kaikki kaikessa, vaikken välttämättä halua profiilissa tekstin muodossa sitä ”julistaakaan”. Ja toisaalta kappalevalinnoilla saattaa onnistua antamaan vinkkiä omasta persoonastaan, jos yhteyden toisella puolen on tulkintakyvyllä varustettu mies.

Kaipaan särmää.

Tradenomi antoi minulle kyydin kotiin sunnuntaina, kun olin isälläni ja hän lyhyen matkan päässä omalla isällään.
”Haluatko, että nappaan sut kyytiin?” -viestin jälkeen punnailin hetken mielessäni kumpi olisi mukavampi ratkaisu: tunnin bussimatka vai reilu vartin melko awkward automatka kotiin.
En halunnut kutsua tradenomia luokseni, mitä hän varmasti odotti.

Pikku piru olkapäälläni nauroi, että ei tradenomi uskaltaisi minulta enää autossa kysyä saisiko hän tulla luokseni. Myönnettäköön, että omatunto hieman vihlaisi, kun paukautin oven kiinni ja kiitin kyydistä.

giphy

 

Laitoin ystävälleni tapauksesta viestiä.

Tradenomi on symppis tyyppi. Todella kiltti ja kohtelias..”

Eli ei sytyä sua yhtään”

 

MIKSI en voi innostua kilteistä pojista?
MIKSI haluan niitä, joissa on vähän rosoa ja särmää??
JA MIKSI eteeni tulee vain toinen toistaan kiltimpiä miehiä???

giphy.gif

Vitun pusupoika.

Pusupoika on pyörinyt mielessäni taas tarpeettoman paljon. Olen miettinyt, että hänessä oli niin uskomattoman paljon niitä piirteitä, jotka saavat minut syttymään.

Eilen luokseni tuli tradenomi. IHANA mies. Sellainen unelmavävy. Kohtelias, kiltti, huomioiva, hellä, mukava. Yö venyi aamuun asti.

Mutta läpättääkö sydämeni? Saanko perhosia vatsaani vain miettimällä häntä? Ei ja en. Jos pelaisin järjellä jäisin tähän. Poistaisin Tinderin välittömästi ja kertoisin hänelle tykkääväni hänestä.  Hän olisi juuri täydellinen, sellainen mies, josta moni tyttö unelmoi.

Kun hän sulki oven, mietin, että miksei kukaan ole niinkuin pusupoika.