Vaikken minä mistään mitään tiedä.

Valehtelisin, jos väittäisin olevani aidosti kiinnostunut politiikasta.
Ilmeisestihän se olisi jokaisen kansalaisen perusvelvollisuus.
Käyn äänestämässä, ainakin eduskuntavaaleissa ja silloin kuin tasavallallemme valitaan uutta presidenttiä.
En kuitenkaan osaisi edes kertoa, mitkä puolueet edustavat mitäkin arvoja ja mitä asioita he haluavat ajaa eteenpäin. Loppupeleissä kaikki muodostavat silmissäni yhden harmaan kentän, josta nousee muutama yksittäinen edustaja esiin. Jotta kansalla olisi joku syntipukki, johon kohdistaa vihansa.

Kuluneen syksyn aikana politiikalta ei ole kuitenkaan voinut välttyä. Niin sosiaalisessa mediassa kuin työpaikan kahvipöydässäkin on saanut todistaa oman elämänsä poliitikkojen keskustelua siitä, missä milloinkin on menty vikaan. Harvaan ovat jääneet positiiviset huomiot ja ylistykset. Olen aika pitkälti pitänyt oman suuni kiinni. En yleensäkään tuo jyrkkiä mielipiteitä esiin, jos en voi mielestäni perustella niitä tarpeeksi hyvin.

Mutta kun minullakin olisi jotain sanottavana.
Ja kun minulla on tämä tämmöinen blogi, niin ajattelin käyttää tätä nyt kanavana purkautumiselle.

Ensinnäkin.
Media.
Some.
Mediakriittisyys.
Varsinkin pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin liittyvässä keskustelussa toivoisin ihmisiltä enemmän mediakriittisyyttä. Media haluaa kuohuttaa ja media haluaa myyntiä. Media voi valikoida, mitä uutisia/artikkeleita/kolumneja se julkaisee. Valtamedian rinnalle on syntynyt esimerkiksi MV-lehden kaltaista roskaa, jonka tavoitteena on tuoda kaiken kansan tietoon se, mitä muu media ei uskalla julkaista tai ne asiat, jotka jätetään kertomatta.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että MV-lehden lukijat ja sen ”uutisia” jakavat ihmiset ovat suurimmalta osin elämänkoululaisia. Niitä, jotka eivät ole oppineet kyseenalaistamaan minkään tiedon alkuperää, niitä, joihin progapanda uppoaa kuin kuuma veitsi sulaan voihin. MV-lehden takana on joukko aidosti fiksuja ihmisiä, jotka tietävät, miten vihaa ja pelkoa saadaan lietsottua, miten ihmisten mielipiteitä saadaan manipuloitua ja miten kaikki tämä viha kohdistettua tiettyä ihmisryhmää kohtaan.

quote-Winston-Churchill-criticism-may-not-be-agreeable-but-it-88537

MV-lehti oksettaa minua.
Sitä lukevat ja aidosti sen artikkeleihin uskovat ihmiset oksettavat minua.
Ilta-Sanomat ja Iltalehti oksettavat minua.
Ne ovat silmissäni muodostuneet Seiskan kaltaiseksi huhumyllymediaksi, joka valikoi mehevimmät uutiset ja karsii sisällöstä vapaalla kädellä olennaisia asioita.

Uutisia ei saisi koskaan lukea mustavalkoisesti.
Mihinkään uutisointiin ei pystytä sisällyttämään tarpeeksi taustatietoja, jotta ihmiset voisivat muodostaa oman mielipiteensä.
Katsoin vastikään MOT:n jakson, joka käsitteli ydinvoimaa ja energiapolitiikkaa ylipäätänsä. Ohjelmassa oli hassu asettelu. Ydinvoimaa vastustavat tahot olivat asiantuntijoita, sellaisia, jotka osaavat esittää asian vakuuttavasti. Ydinvoiman puolesta puhuja oli joku epävarmasti puhuva mies, jolle ei annettu kuin muutaman minuutin hetki koko ohjelma-ajasta.
Koska minulla ei ole tietotaitoa juurikaan fysiikasta, energiasta, ydinvoimasta, you name it, kävin aiheesta alalla opiskelleen ja tätä nykyä työskentelevän ystäväni kanssa. Hän toi paljon sellaisia seikkoja esiin, mistä ohjelman asiantuntijat eivät puhuneet. Se, että energiaa pystytään tuottamaan ilman ydinvoimaa riittävästi, ei ole ainoa asia, johon tulee kiinnittää huomiota. Sen siirtäminen ja varastointi esimerkiksi ovat toistaiseksi ratkaisemattomia asioita. Näistä MOT:ssa ei puhuttu.

En ota tässä kantaa ydinvoimaan, mutta halusin tuoda asian esiin esimerkkinä siitä, että uutiset, ohjelmat ym. ovat yksittäisten henkilöiden tekemiä. He ovat tavallisia ihmisiä, joilla on yhtälailla omat mielipiteensä ja näkökulmansa, jotka he haluavat tuoda esiin.

Se on somessa: Sen on pakko olla totta!
Ei.
Sen ei ole pakko olla totta.

 

Toiseksi.
Äärioikeistolaisuus.
Vihapuheet.
Rasismi.
Olen huolissani siitä, miten paljon vihaa suomalaisissa nykyään on.
Vihan yksi syy on tietysti pelko.
Voiko osa johtua ymmärtämättömyydestä?
Kokemattomuudesta?
Tietämättömyydestä?

Facebook on täynnä päivityksiä, joissa ollaan valmiita mestaamaan maahanmuuttajat. Joku käy heittelemässä polttopulloja vastaanottokeskuksiin, joku käy sytyttämässä koko vastaanottokeskuksen tuleen. ”Sitä saa mitä tilaa” ”Tässäkö on teidän unelmanne”.

Minut on leimattu sinisilmäiseksi, koska haluan ensisijassa uskoa hyvään ja haluan auttaa apua tarvitsevia.
Minut on leimattu suvakiksi.

Voisin puhua tästä aiheesta loputtomiin. Tuon jotain esiin, mutta paljon jää silti sanomatta.

Maahanmuuttokriittisyydessä ei ole mitään väärää. On hyvä, että kyseenalaistetaan asioita. Rikollisuus ei ole hyväksyttävää. Eivätkä elintasopakolaiset saa sympatiaani.
Kokonaisten ihmisryhmien leimaaminen ja yleistäminen sen sijaan saavat kolme metriä pitkän seipään kasvamaan otsaani.

index

Olen suhtautunut maahanmuuttajiin erittäin negatiivisesti joskus.
Kun muutin pieneltä paikkakunnalta suurempaan, olin yllättynyt, jopa kauhuissani siitä, miten paljon tummaihoisia ihmisiä ympärilläni oli yhtäkkiä. Miten montaa kieltä sain kuulla päivittäin, miten erilaisia pukeutumistyylejä näin kadulla joka päivä.
Negatiiviset kokemukset ruokkivat pelkoani, suvaitsemattomuuttani. Jussi Halla-Aho kirjoitti, miten nämä maahanmuuttajat tulevat viemään meidän työpaikat, miten paljon rahaa heille sysätään kuukausittain.
Olin raivoissani.

Negatiivisten kokemusten rinnalle sain paljon positiivisia kokemuksia. Maailmankatsomukseni avartui, totuin siihen, että saatoin olla aamubussissa ainut kantasuomalainen.
Siinä me menimme kaikki yhtämatkaa töihin.
Sain kuulla kertomuksia, miten ihmiset olivat rakentaneet uuden elämänsä Suomessa sen jälkeen, kun olivat paenneet sodan jaloista. Sain tutustua lähipiirissänikin erilaisista taustoista tulleisiin ihmisiin.

Tarvitaan positiivisia kokemuksia, kokemuksia ylipäätään, jotta mielipiteitä voidaan muuttaa. Jos ihmisillä ei ole minkäänlaista  ymmärrystä toisesta kulttuurista, ei mitään kosketuspintaa näihin ihmisiin, he eivät varmasti koskaan hyväksy heitä ”joukkoonsa”.

Yksi, mitä en ole voinut ymmärtää, on huoli suomalaisen kulttuurin häviämisestä.
Mitä niille ihmisille kulttuuri merkitsee?
Jos se on Kiitos-paita ja Kossupullo – saa puolestani hävitä

Historiamme ei häviä.
Kristinusko, josta meidän kulttuurimme on saanut paljon pohjaa, ei häviä, jos sen ei anneta hävitä.
Musiikki ei koskaan häviä, taide ei katoa.
Minulle kulttuuri on jotain elävää, alati muuttuvaa.
Kuin iho, joka hengittää.

Kysynkin, että mitä te, jotka pelkäätte kulttuurimme puolesta, olette sen eteen tehneet?

 

Ja vielä viimeiseksi.
”Minulta ette vie” -ajattelumalli.

Suomen taloustilanne on heikko.
Ollut jo pidemmän aikaa. Vanha kotikaupunkini edustaa työttömyyslukujen kärkeä ja kieltämättä se näkyy autioilla kaduilla, autioissa liiketiloissa.
Talouskasvun aikaansaaminen ja tilanteen kääntäminen positiiviseen suuntaan vaativat muutoksia.

Jos voisin tai jos osaisin, esittäisin sellaisen mallin, jossa kenenkään ei tarvitsisi kärsiä.
Jossa kaikki saisivat lisää rahaa ja maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi.

Olen kuitenkin ollut raivon vallassa lukiessani kommentteja hallituksen viimeisimpään esitykseen liittyen. Siis siihen, että mahdollisuus siirtää lomapäiviä sairauden vuoksi kiristyisi ja siirryttäisiin (takaisin) kuuden (ennen seitsemän) päivän omasvastuumalliin.

Kun ihmisiltä otetaan jotain pois, he reagoivat huomattavasti vahvemmin kuin silloin, jos sama asia annetaan heille. Oikeus siirtää vuosilomaa sairauspäivien aikana heti ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien astui voimaan vuonna 2013.

Missä olivat silloin tuuletukset sosiaalisessa mediassa?
Miksi silloin ei kiitelty ja hurrattu?
Veikkaan, että on paljon ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes tienneet tästä mahdollisuudesta.

En nyt varsinaisesti esitä kantaani hallituksen päätöksiin liittyen. Haluan ravistella ihmisten asenteita ja ajattelumallia.

Yksi, mikä myös raivostuttaa on se, että tässä maassa ei saa tienata.
Tässä maassa pitäisi kassaneidin ja maan asioista päättävän presidentin tienata yhtä paljon, koska kumpakin tekee arvokasta työtä.
Yrittäjät varsinkin ovat oikein sylkykuppeja.
Helvetti, nostavat ilmaisia osinkoja ja kiertävät veroja.giphy

YKSI: Mikään yhtiöstä nostettu osinko ei tänä päivänä ole enää ilmaista. Ensinnäkin se muodostuu yhtiön tuloksesta, joka verotetaan yhteisöveron kautta ja toisekseen nykyisellä mallilla kaikesta nostetusta osingosta vähintään 25 prosenttia on verotettavaa pääomatuloa.

KAKSI: Jokainen yrittäjä ottaa riskin. Olen nähnyt yrittäjiä, jotka ovat ottaneet miljoonariskin ja se on jäänyt heidän tappiokseen. Olen nähnyt yrittäjiä, jotka ovat tehneet yötäpäivää töitä ja työllistäneet kymmeniä ihmisiä. Yrittäjät eivät tunne työaikoja, eivät lomia. Heidän taloutensa tulot riippuvat jokaikisestä eurosta, jotka he tavaroiden tai palveluiden myynnillä saavat kassaansa. Ja silti on yrittäjiä, jotka eivät pärjäisi pelkällä yritystoiminnallaan.
Mutta on myös menestystarinoita.
Ja silloinhan he ovat ryöstäjiä, veronkiertäjiä, tunteettomia paskiaisia.
Kyllä heidän pitäisi voittonsa jakaa muiden ihmisten kesken.

 

Olisipa autuas se maailma, jossa kaikille napsahtaisi joka kuun viimeinen päivä sama määrä rahaa.
Se olisi tasa-arvoa se.
Mutta kuka viitsisi enää käydä 10 vuotta koulua haastavan tutkintonsa saavuttaakseen?
Kuka viitsisi enää tehdä 15 tunnin työpäivää, kun joku toinen saa saman rahan 7,5 tunnilla?
Kuka viitsisi ottaa vastuuta ja riskiä, jos joku toinen voi räkiä kattoon samalla rahalla?

Tämän sanottuani huomautan, että en kuitenkaan halua nähdä maailmaa, jossa tuloerot ovat Venäjän tasolla.

 

 

Kiitos ja anteeksi.
Jos joku pahoitti mielensä, olen siitä pahoillani.
Mielipiteet ovat omiani.
Yritin tässä jotenkin mahdollisimman vähillä riveillä tuoda niitä esiin, joten todennäköisesti paljon jäi sanomatta. Lisäksi tämä teksti antanee erittäin mustavalkoisen kuvan ajattelumallistani.
Onneksi tässä maailmassa on paljon minua viisaampia ihmisiä, jotka osaavat pukea sanoja vakuuttavampaan ja asiallisempaan muotoon, hyvin perusteluin.

martin_luther_king_jr_quote

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s