Päiväni murmelina.

Koska tämä on blogi, ajattelin tehdä blogeille tunnusomaisen postauksen. Ei tunnustuksia tai ilonaiheita listattuna, vaan esittelyssä minun keskiviikkoni.

 

05:00 Herätysvalon radio pärähtää soimaan aivan liian aikaisin.
Takana on viisi tuntia unta. Liian vähäisestä unimäärästä kielii se, etten tavalliseen tapaan herännyt jo 04:30-05:00 välillä pelkkään herätysvalon sarastukseen. Tuo kapistus on muuten pelastanut pimeät aamut ja herätysäänen vaihtaminen radioon kitkenyt pois tunnin torkuttelut.

Vilkaisen kännykkää ja silmät leviävät lautasen kokoisiksi.  Kuusi vastaamatonta puhelua pusupojalta. (Kännykkäni on öisin tai itseasiassa aina äänettömällä, koska jos herään yöllä johonkin ääneen, en todennäkösesti saa unta uudestaan.) Whatsappissa on viestejä ”” ”vastaa nyt” ”onneks heiniksessä oli pikkujoulut”.

Spontaanin reaktion myötä laitan viestiä ”mitä ihmettä?”.

 

05:00-05:10 Kuuntelen radiojuontajan sepostusta Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Tiedoksi: Joku taho jossain on lähettänyt jonkin laitteen keräämään todistusaineistoa niihin joihinkin painovoimaan vaikuttaviin aaltoihin, joita ei ole vielä toistaiseksi näyttämään toteen.

En löydä suhteellisuusteoriasta syitä pusupojan puheluihin. Loogista tietysti olisi, että hän olisi halunnut viereen. Mutta olisiko hän tosiaan halunnut tehdä pitkän matkan luokseni sen sijaan, että olisi mennyt huomattavasti lähempänä sijaitsevaan kotiinsa.. yöllä? Punnitsen tietysti muitakin vaihtoehtoja ja toivon, ettei hänellä ole ollut mitään tosiasiallista hätää.

 

05:11 Nousen ylös sängystä, kiroan kylmää asuntoani ja suunnistan kylpyhuoneeseen. Totean, että hiukset huutavat pesua, mutta tyydyn vääntämään ne pikku myy -nutturalle ja hätäratkaisuna pesen vain etuhiukset. Samalla kun laitan veden kiehumaan kahvia varten, kaapaisen kookosöljypurkista lusikallisen suuhuni.
Törmäsin maanantaina Facebookissa tapahtumaan, jonka nimi viittasi hampaiden valkaisuun. Kookosöljyllä (ja muillakin öljyillä ilmeisesti) purskuttelu aamuisin kuulema valkaisee hampaita. Tämä nyt ei ollut varsinainen syy, miksi lähdin touhua kokeilemaan. Aikani internetin ihmeellistä maailmaa selattuani nimittäin löysin paljon viitteitä siitä, että purskuttelu vähentäisi/poistaisi hammaskiveä.

Ja mitä ihmettä! KOLMEN purskuttelukerran alahampaiden hammaskivestä 90 % on lähtenyt pois!! Uskomatonta. Löytyi vihdoin sille kaapin perukoilla lojunelle kookosöljyllekin hyvä käyttötarkoitus.

 

05:25-06:09 Juon pahaa kahvia, meikkaan, käyn kahvikupin kanssa tupakalla ja onnistun kuluttamaan aikaa poskettoman paljon kaikkeen turhaan. Ennen olin niitä ihmisiä, jotka sängystä noustuaan pukivat vaatteet päälle ja lähtivät ulos. Nykyään kulutan helposti tunnin aamupuuhasteluihini. (Tosin ennen käytin tuon tunnin torkuttamiseen, joten +/- 0.)

Toki on myös nopeita aamuja. Niitä aamuja, kun en jaksa laittaa edes ripsiväriä saatika miettiä vaatteita, vaan tyydyn vetämään päälle mitä kaapista ensimmäisenä käteen osuu.

 

6:10 Suljen vihdoin oven. Vain palatakseni takaisin tarkistamaan, että hella on varmasti poissa päältä.
Olen mestari unohtamaan asioita. Joinakin aamuina palaan kotiin kolmekin kertaa, kun joka kerralla jotain unohtuu.

 

6:11-6:50 Työmatka sujuu mutkattomasti. Puolivälissä käyn nappaamassa kahvin kioskilta, sytytän ulkona tupakan ja kerkeän vetää kahdet henkoset, kun näen jo bussin lipuvan pysäkille. Vaihdot sujuvat mutkattomasti, saan hyvää kahvia ja ne kuuluisat liikennevalotkin ovat vihreänä.

Koko matkan mietiskelen, mitä pusupojalla on mahtanut olla asiaa.

 

6:50-> Työpäivä on melko kiireinen. Töiden lomassa ennätän kuitenkin tasaisin väliajoin tarkistaa, onko pusupoika vastannut viesteihini.

11:00 Alan jo hieman huolestua, koska ei ole hänen tapaistaan nukkua edes krapulaisena kovin pitkään. Puoli  yhdeltä laitan viestiä, että onkohan kaikki nyt hyvin. Puoli kolmelta uhkaan soittavani poliisit oven taakse, jos herra ei ala  ilmoittamaan itsestään.

15:00 Jännitysnäytelmä saavuttaa kliimaksinsa. Pusupoika vastaa. ”Soita mieluummin pizzakuski!”. Selitys öisille puheluille on, että hänellä ”oli tylsää”.
Suhtaudun tähän hieman ristiriitaisesti.

15:00-15:30 Yritän käydä jonkinlaista keskustelua pusupojan kanssa. Hän valittelee krapulaansa ja muun muassa ehdotan, että voin toimia hänelle pizzalähettinä. Keskustelu ei etene suuntaan eikä toiseen.

15:30 Suuntaan kotiin. Yritän ehdotella matkalla aktiviteetteja, mitä voisimme tehdä pusupojan kanssa – kaikki lytätään tai niitä ei edes kommentoida.

16:00-17:30 Käyn kotona suihkussa ja syön. Miltei jo tuohdun, kun emme pääse minkäänlaiseen lopputulokseen siitä, mitä pusupojan kanssa tekisimme tänään. Lopulta hän sanoo, että tulee minun luokseni.

18:40 Odotus palkitaan ja saan vihdoin pusupojan seuraani. Ilmenee, että hänellä onkin tosiasiassa todella kova krapula, mikä ehkä hieman selittää aiempaa käytöstä ja aikaansaamattomuutta.

Illan aikana höpöttelemme kaikesta Einsteinin suhteellisuusteorian ja steppauksen välillä. Tutustutan pusupojan Sohvaperunat-ohjelmaan ja saan formaatin myytyä hänelle.

Juomme glögiä ja syömme pahaa valmisporkkanakakkua. Poltamme tupakkaa ja hipsutamme toinen toisiamme.

23:00 Suuntaamme sänkyyn. Pienen peiton heiluttelun jälkeen nukahdan hymy huulilla pusupojan kainaloon kellon ollessa jo lähempänä puolta yötä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s