Treffailun aikakausi jatkuu.

(Tinder)treffailun aikakausi on taas tosiaan alkanut.
Viikossa kolmet deitit kolmen eri miehen kanssa.

Kuulostaako siltä, että Sinkkis on palannut?
Oh yes.

Eilen näin Niilon.
Hauska heppu.
Ehkä vähän nuoren oloinen.
Vähän kunnianhimoton.

Mutta juttu luisti todella hyvin.
Ja nauroin.
Nauroin täydestä sydämestäni.
Niin monta kertaa.
Kerran purskahdin niin yllättäin nauramaan, että taisi lentää sylkeä kaaressa Niilon päälle.

Harrastimme seksiä.
(Milloin minusta tuli näin helppo vai olenko ollut aina?)
Niilo on selkeästi hieman kokematon, joskin alkuaristelun ja -kankeuden jälkeen hän rentoutui huomattavasti.

Jotenkin hänen kroppansa (huolimatta liki kahden metrin pituudesta) oli pikkupoikamainen. Melko hintelä. Sellaista äärimmäisen pehmeää ihoa. Ei tietoakaan lihasmassasta.

 

Näemmekö uudestaan?
En panisi pahakseni.
Viihdyin todella hyvin hänen seurassaan.
Sitä paitsi, oli todella piristävää vittuilla ja naljailla hyvässä hengessä.
Hän kyllä osoitti huumorintajunsa tason jo viesteillä, minkä vuoksi suostuin treffeille ilman, että itseasiassa tiesin hänestä mitään.

 

Vuosi 2015 on pian paketissa.
Nämä 12 kuukautta ovat menneet ohitse käsittämättömällä vauhdilla.
Olemme keränneet paljon ihania muistoja ystävieni kanssa ja olen pitänyt itseni hyvinkin kiireisenä miesten osalta.
Vuosi alkoi ja päättyy samoissa tunnelmissa – deittiviidakossa rämpien.

Mutta on jotain muutostakin tullut.
Olen onnellisempi.

Need+more+more+happiness+post+one+gif+_9f3fa7_5258789.gif

Pusupoika on my mind.

Vaikka minun onkin sitä hieman vaikea myöntää, mietin paljon pusupoikaa.

Tämä on käytännössä toinen kerta, insinöörin lisäksi, kun minut dumpataan.
En ole henkisesti rikki.
Sydämeni ei ole riekaileina, koska osasin tähän jo pidemmän aikaa varautua. Vietimme kuitenkin verrattain vähän aikaa yhdessä pusupojan kanssa, joten hänestä ei ennättänyt tulla kiinteä osa arkeani.
Tyynyssäni ei ole hänen tuoksuaan.
Pystyn kuuntelemaan tiettyjä kappaleita ilman, että näen hänet vierelläni.

Mutta silti.
Pieni toivonkipinä elää.
Että hän laittaisi viestiä.
Kysyisi mitä kuuluu

Ja pieni raastava riittämättömyyden tunne nakertaa sisällä.
Enkö kelpaa tällaisena?
Miksi ne ihmiset, joille avaudun, joista aidosti välitän, lähtevät pois?

Nyt pusupoika.

get-out-get-out-of-my-head-ahs

Oikeasti.

Upseeri.

Äh.
Siinä pöydän toisella puolen oli kolmen tunnin ajan nuori mies, jonka kanssa juttu luisti.
Keskustelimme rakentavasti esimerkiksi onnellisuudesta, ihmisyydestä, sitoutumisesta ja perheestä.
Selkeästi jaamme samanlaista ajattelumaailmaa.

Mutta.
Jotain silti ehkä puuttui.
Katselin hänen raamikasta vartaloaan, hyvin treenattuja käsivarsiaan, miltei jopa uljasta sivuprofiilia.
Mutta mikään ei nykinyt (paitsi kuukautiset vähän) alavatsassa.
En tuntenut polttavaa halua suudella,
en pitkittänyt halausta.

635399211348271642tumblrm8ha4ypask1qlh1s6o1500

Mutta aion antaa hänelle toisen mahdollisuuden.
Josko tässä olisi sellainen tarina, että tämä vetovoima syntyy vasta hieman myöhemmin.
En haluaisi päästää tällaista kultakimpaletta käsistäni..

Mietin jo, että pitäisikö minun alkaa täällä mainostamaan ja kauppaamaan näitä miehiä. Sillä kuitenkin esimerkiksi tässä kuluneen vuoden aikana olen tavannut paljon hyviä miehiä, mutta sellaisia, jotka eivät ole minulle klikanneet.

Kohta taitaa mennä 50 raja rikki Tindertreffien osalta.
Huomenna nimittäin näen Niiloa.
(Miehen nimi ei ole oikeasti Niilo).

5QgV2uS.gif

 

 

Mietin muuten tuossa eilen illalla yhtä entistä poikaystävääni.
Tiedättekö, olen päästänyt sormieni lävitse menemään miehen, jonka sydän oli sulaa kultaa.
Vain sen takia, että jokin ei natsannut.
Voi huoh…
Pitäisikö sitä välillä pelata myös järjellä?

 

Ja pari päivitystä:

Projekti etenee, joulumässäilystä huolimatta.
Tänään vaaka näytti 3,2 kiloa vähemmän kuin 25.11.
Ihan en omassa asettamassani tavoitevauhdissa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Pusupoika.
Noh.
Mitäpä siihen sanoisi.

Fuck+yo+shit+simba_f6e84b_4888586

Fuck this shit.
Kaikella on rajansa, myös minun sietokyvylläni.
Neljä päivää radiohiljaisuutta kertonee kaiken tarvittavan.
Viimeiseksi viestiksi jäi siis hyvän joulun toivotukset.
Tsemppiä jatkoon pusupoika.

Joulun henki.

Kaikessa ihanuudessaan on ollut melko väsyttävätkin kolme päivää.

Tänään kävin lattialle pitkäkseni pikkusiskon kanssa. Pelasimme ties kuinka monetta kertaa samaa Muumi-tabletin peliä. Haroin sormia noiden hentojen enkelikiharoiden läpi. Hipsutin nenää, kunnes hän nukahti sekunneissa kylkeäni vasten.

Siinä mietin, kuinka ihanaa olisi rakastaa jotakuta miestä samalla tavalla. Niin ehdoitta, sallien kaikki virheet ja mielenosoitukset. Rakastaa niin syvästi, että vaikka minkälainen päivä olisi, illalla haluaisi juuri sen miehen viereen käydä nukkumaan ja herätä saman peiton alta seuraavaan aamuun.

Jouluaattona kävin äitini ja isäpuoleni kanssa kirkossa. Koruttoman kirkon kovalla penkillä istuessa hienoin hetki oli se, kun isäpuoleni sulki äitini käden omaansa. Vielä 15 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen hän osoittaa äitiäni kohtaan sellaista rakkautta, jota minäkin etsin. Ja vielä 15 vuodenkin jälkeen hän valaa minuun uskoa, että voisin sellaista rakkautta elämääni löytää.

 

Joulupäivänä puhelin piippasi viestin merkiksi. Kaikkien aikojen ensimmäinen Tinderdeittini toivotti hyvää joulua. Edellisestä viestistä oli kulunut kutakuinkin 363 päivää.

 

Huomenna menen treffeille. En siis hänen kanssaan, vaan uuden tuttavan, upseerin, kanssa. Upseerista lisää myöhemmin.

Toivottavasti olette nauttineen joulunajasta! ♡

Kaksi miestä ja tyttö.

Ei, mistään kolmen kimpasta ei nyt valitettavasti ole kyse.

Menin eilen tatskamiehen luokse.
Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
Aluksi hänen adhd-puolensa oli raivostuttavan paljon esillä.
En ehkä ollut täysin oma itseni, vaan hänen sanojensa mukaisesti piilouduin sohvalle tyynyvuoren taakse.

Mitä enemmän keskustelimme, sitä vapautuneemmaksi ilmapiiri muuttui. Vaikka tatskamies mistään hinnasta suostuisi sitä myöntämään, häntä selkeästi jännitti kohtaaminen ja jännityksen laannuttua hänkin hieman rauhottui.

En oo varmaan koskaan keskustellu naisen kanssa näin pitkään ilman, että oon avannu telkkaria”.

Noh, telkkaria ei tosiaankaan avattu koko illan aikana.
Näiden sanojen jälkeen sain todella hyvää seksiä.

tumblr_nhqb9lQe0s1s60ywvo4_500.gif

Siis todella hyvää seksiä.
Niin hyvää, etten edes villeimmissä ajatuksissani olisi osannut odottaa sen olevan niin hyvää – jo ensimmäisellä kerralla!

Kyllä mä tiesin, että sä tuntuisit just noin hyvältä”.
Näkeekö sen naamasta?

 

Mutta mitä nyt?

Tatskamies ei vielä ihan niin paljoa vakuuttanut, että olisin valmis pusupojan täysin hänen vuokseen lemppaamaan.

(Toivon, että tästä ei kuitenkaan kehkeydy kovinkaan suurta kolmiodraamaa. Että joutuisin jotenkin päättämään heidän kahden välillä.)

 

Mutta hei te kaikki rakkaat lukijat siellä.
Blogi siirtyy joululomalle ja palaa akkujen latauksen jälkeen virkeämpänä kuin koskaan.

Ottakaa rennosti.
Syökää.
Juokaa.
Nauttikaa.
Rakastakaa.
Hiljentykää.
Rauhoittukaa.
Nukkukaa.

Ja toistakaa tätä, kunnes koittaa taas arki.

Hyvää joulua!
Minä tästä häippäsen viimeisten jouluvalmistelujen pariin.

giphy

 

Taking a step forward.

moving-forward.jpg

Jos tilanne tuntuu jumittavan paikallaan, on tehtävä ratkaisuja.
Pusupoika pitää edelleen etäisyyttä, joten viikonloppuna latasin Tinderin takaisin.

Saatoin nopeasti todeta, että sovelluksen tarjonta ei ole muuksi muuttunut parin kuukauden tauon aikana.
Sen sijaan, että olisin omia mielenkiinnonkohteitani listannut esittelyssäni, kerroin olevani vittumainen ämmä, jolla ei ole minkään sortin huumorintajua, joka suhtautuu kaikkeen mahdollisimman pessimistisesti ja on vielä kaiken lisäksi tyhmä kuin saapas.

Tämä oli aika toimiva seula. Matchien määrä tippui välittömästi.

Ja sitten tuli se yksi match.
Tatskamies.

Herra oli välittömästi täysin myyty profiilistani, keskustelu lähti rullaamaan samantien, mutta ainoaksi miinukseksi osottautui 390 kilometrin välimatka.
This is my life…
Vaan eipä olekaan, sillä tatskamies olikin vain karannut viikonlopun viettoon muille maille.

Josset sä o mun soul mate, ni fuck this shit, ja Im goin homo”.

 

Olemme viestittelyllä saaneet jo useammankin väittelyn aikaiseksi.

Sun kanssa jos viihdyttää ajatusta jostaki pidemmästä tulevaisuudesta, ni AIVAN VITUN VARMASTI sitä ottas yhteen ainaki kerran viikossa jostaki enemmän tai vähemmän joutavasta

Allekirjoitan tämän.
Tatskamies vaikuttaa sellaiselta pikkupirulta.
Tiedättekö sellaiselta, jota voisi rakastaa, mutta joka silti saisi veren kiehumaan toisinaan.

Eri asia onki se, et miten kauan sitä touhua kestäs. Harvemmin näin samanmoiset hahmot jaksaa kauaa toisiaa katella.”

Tässäkin on totuudenjyvä. Mutta tosiasiassa, vaikka ehkä viesteillä olenkin itsestäni antanut räväkämmän kuvan, uskon meidän olevan monilta osin hyvin erilaisia ihmisiä. Vaikka ainakin ilmeisesti jaammekin likimain samankaltaisen elämänkatsomuksen.

 

Näemme tänään.

Mutta mä sure as hell tuun suutelee sua.”

Joululahjavinkki.

Miettiikö joku vielä joululahjoja?
Kierteleminen kaupoissa ahdistaa?
Haluan tarjota teille vinkin mahtavaakin mahtavammasta lahjasta (in my opinion):

51MIi4p2YyL._SX258_BO1,204,203,200_

 

Jim Kayn kuvittama versio Harry Potter ja Viisasten kivi -teoksesta.
Tässä ruokitaan muuten sielua uskomattoman monella tavalla.
Ostin eilen kaupasta pikkusiskolle lahjaksi ja oli todella lähellä, etten jättänyt sitä omaan kirjahyllyyn (tai siis eihän mulla mitään kirjahyllyä ole, mutta kuvitelkaa vaikka sellanen). Tyydyin sitten tilaaman täältä http://www.adlibris.com/fi/kirja/harry-potter-ja-viisasten-kivi-kuvitettu-9789513185046 omani (alehintaan ja 10 euroa halvemmalla kuin mitä kaupassa maksoin).

HUOM: AdLibriksellä 19.12 asti voimassa alekoodi JOULULAHJA, jolla siis -10 % hinnasta – tämä mainos ei näy, jos menee esim. tuosta linkistä suoraan kauppaan.

screen_shot_2015-01-13_at_12.32.02_pm

Tällaisen tosifanin silmissä Harry Potter nousi vielä entistä korkeammalle korokkeelle.
Erityisesti pidin kuvien tietynlaisesta synkkyydestä.
Monelle Harry Potter on ”lastensatu”, mutta Jim Kayn taideteokset ovat mielestäni hyvä osoitus Harry Potterin monista ulottuvuuksista.
Ne vangitsevat jotain sellaista tunnelmaa, mitä kirjasarjan filmatisoinnit eivät minun silmissäni koskaan saavuttaneet (okei okei, kuoleman varjelukset oli jo ihan hyvä).

1434723235275311652

 

Adlibriksen tilaus pitäisi vielä ennättää jouluksi kotiin!

Tässä lahja kenelle tahansa, koska meissä kaikissa on vähän taikuutta ❤