Rakkaudesta.

Näin tällä viikolla ystävää, jonka olen tuntenut jo niin monta vuotta, että monesti hän tuntuu perheenjäseneltä. Emme näe saatika edes viestittele kovin usein, elämä on vienyt moniin eri suuntiin ja hän on käynyt haistelemassa maailman tuoksuja muidenkin kuin Itämeren äärellä. Silti joka kerta nähdessämme vietämme aikaa samalla tavalla kuin silloin ala-asteella, kun kaksi kiharatukkaista farkkupaitoihin pukeutunutta tyttöä esittelevät kauniita hammasrivistöjä luokkakuvassa. Hän on yksi rakkaimmista ihmisistä, joita elämässäni on.

Tämän ylistyspuheen jälkeen itse aiheeseen.
Keskustelimme paljon deittailuista ja parisuhteista.
Ystäväni myönsi ääneen, että hän ei tunnista itsestään salamarakastujaa. Hän ei nykyisen poikaystävänsä kanssa uskonut koskaan päätyvänsä parisuhteeseen, mutta elämä vain on kuljettanut heitä yhdessä jo kohta kahden vuoden ajan.
Hän ei ymmärrä käsitettä ”rakkautta ensisilmäyksellä”, eikä ole koskaan sellaista kokenut.

Toinen, niin ikään tärkeä ystäväni, taas edustaa salamarakkauden ja tällaisen ”rakastuin huomaamatta vähitellen” -sarjan välimaastoa. Hän ei ole deittaillut paljoa sinkkuaikanaan, koska ei lähde edes treffeille heppoisin perustein. Huomaan, että hän haluaisi löytää sellaisen ihmisen, johon voisi rakastua ja luottaa välittömästi, mutta pelaa kuitenkin hyvin pitkälti järjellä.

Kun näitä mietteitä tässä pureskelin, löysin tällaisen listauksen kuudesta eri tavasta tuntea rakkautta.

Jaottelu on ehkä kärjistetty ja yksinkertaistettu, mutta tunnistin osan itsestäni ja ystävistäni. Tietysti, kuten artikkelissakin mainitaan, rakkaus ilmenee eri tavoilla myös yhdellä ihmisellä. Ei kukaan (?) rakasta äitiään tai tytärtään samalla tavalla kuin puolisoaan.

Itse koen Eroksen ja Agapen rakkauden ”muodoista” läheisimpinä. Rakkauden käsittäminen peliksi (lupus) tai siihen suhtautuminen ensisijaisesti käytännöllisestä näkökulmasta (Pragma) ovat taasen ehkä kauimpana omasta ajatusmaailmasta.
Mutta esimerkiksi jälkimmäinen esitellyistä ystävistäni edustaa selkeästi Pragma-ihmisiä kun taas ensimmäinen rakastuu vähitellen, huomaamatta Storge-tyylillä.

Tämä herätti minussa paljon ajatuksia.
Ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin rakkauteen ja siihen, miten se ilmenee.

loveis2

Loveis6

loveis5
Jäin ensisijassa miettimään, että olisiko tärkeää löytää sellainen kumppani, jonka kanssa näkisi ja kokisi rakkauden samalla tavalla? Voiko parisuhde toimia, jos toinen rakastuu vähitellen toisen ollessa jo sekaisin kaikesta sisällä roihuavasta rakkaudesta.

Miten te näette rakkauden?
Tunnistatteko itseänne näistä kuudesta kategoriasta?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s