Vuosi sinkkuna.

On muuten täysin epäonnistunut huijausyritys ottaa maanantai vapaaksi rankan viikonlopun jälkeen.
Tosiasiassa se vain siirtää monday moodin tiistaille. Noh, elävien kirjoissa ollaan, vaikka pakki on niin sekaisin, että vessassa täytyy rampata vartin välein ja hirveä närästys korventaa välillä nenänpää – varpaat. Siis edelleen, vaikka ollaan jo keskiviikossa.

Viikonloppu oli sen verta vauhdikas, etten tuota yksivuotispäivääkään ennättänyt sen kummemmin mietiskellä.
Tai ei se tuntunut kovin ajankohtaiselta siinä pusupojan kainalossa makoillessa.

Pusupojan kanssa on muuten viestitelty tässä puolin ja toisin. Sovimme näkevämme lauantaina. Limpparikutsun lukiessani yritin pitää naaman peruslukemilla, mutta en oikein onnistunut siinä. Riemunkiljahduksen äänenvaimennuskaan ei ollut ihan 5/5. Kanssamatkustajat bussissa varmaan miettivät edelleen minkä kohtauksen sain.
Siinä pojassa on kuulkaa jotain niin perustavanlaatuisesti minulle sopivaa, etten ole vielä onnistunut löytämään tarpeeksi kuvaavia sanoja.
Se on vaan maaginen tunne, kun kehot ovat toisiinsa kietoutuneina ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Puhutaan lastenohjelmista,
siitä pitäisikö elämässä valinnat ja päätökset tehdä järjen vai tunteiden perusteella,
siitä, mitä yhteisöllisyys merkitsee nykyihmisille,
siitä onko vielä sopiva aika alkaa fiilistelemään joulua.
Ja kaikessa puheessa vallitsee vankka yhteisymmärrys. Vaikka olisi eriävä mielipide, toista kuunnellaan ja toisen mielipidettä arvostetaan.
Joidenkin ihmisten kanssa vain tällaisissa asioissa klikkaa ja vahvasti. Nyt se todella tapahtui. En halua päästää tätä käsistäni.

Skoolasin aika moneen otteeseen lauantai-iltana sinkkuudelle. Oli hienoa tehdä se ystävien ympäröimänä.
Ensimmäisessä blogipostauksessani olen listannut asioita, joista nautin sinkkuudessa.
Ja osittain varoitellut itseäni siitä, että kyse saattaisi olla vain sinkkuuden alkuhuumasta.

Täytyy kyllä sanoa, että olen tässä vuoden aikana keksinyt monia muitakin syitä sinkkuudesta nauttimiseen. Blogin kantava teema on viimeaikoina sinkkuseikkailujen ohessa ollut onnellisuus ja itsensä löytäminen.
Oman onnellisuuden lähtökohtien hoksaaminen ja oman identiteettikäsityksen vahvistuminen ovat olleet tämän kuluneen vuoden parhaita paloja.

Jos mietin kulunutta vuotta, on siinä ollut mukana pieniä alamäkiä.
Kun orastava suhde insinöörin kanssa loppui, olin pettynyt. Hetkellisesti olin murtunut ja klassiset ajatukset siitä ”löytäisinkö ikinä miestä” pyörivät mielessä.
Myös runopojan kanssa koin pientä surua ja murhetta.
Olen kärsinyt toisinaan deittimasennuksesta.
Onhan se myönnettävä, että deittailu on helvetin rankkaa. Neljän paskan deitin suorassa ei ole montaa syytä juhlaan.

On myös ollut hetkiä, kun olen oikeasti tarvinnut miestä käytännön asioihin.

Olen kahlannut läpi Tinderin, Happy PanCaken ja Suomi24:n.
Olen käynyt treffeillä ainakin 44 miehen kanssa.
Aika varmasti tästä luvusta puuttuu pari, joita en onnistu muistamaan. Kaikista ei ole bloginkaan puolella ollut puhetta, joten olen joutunut kasaamaan muistinpalasia muun muassa puhelimen yhteystietoja hyödyntäen.

Mutta tässä kuluneelle vuodelle, sinkkuudelle, miehille, teille lukijoille ja itselleni:

giphy

Kyllä se niin on, että ELÄMÄ ON LAIFFII!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s