Itsenäinen nainen.

Tässä olen päivän aikana jo joutanut miettimään syntyjä syviä. Jos runopojan kanssa juttu tulee päätökseensä, voisin pitää oikeasti pientä taukoa miehistä. Melko riehakas kevät/alkukesä on saanut jossain määrin mittarin täyteen kaksilahkeisten sielunmaailmasta.

Mutta tätä ajatusta pyöriteltyäni, mielen valtasi ahdistus.
Minä. Yksin. Ilman mitään miestä?
Pelkäänkö sittenkin yksinäisyyttä?
Vaikka olen kovasti vakuuttanut, että sinkkuna olemisessa on hienoa itsenäisyys ja se, ettei tarvitse olla kenellekään tilivelvollinen..  silti pyörityksessä on ollut koko ajan vähintään yksi mies. Miltä se tuntuisi, jos ei odottaisi keneltäkään viestejä? Jos ei olisi ketään, kenen kanssa sopia seuraavaa tapaamista?

Vähän pelottava ajatus. Mutta onko siinä varsinaisesti mitään väärää?

Osaanhan minä yksinkin olla.. Ainakin haluan niin uskoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s