Apua, olenko ihastunut?

Sieltä se tunne yhtäkkiä hiipi sisimpään. Salakavalasti ja varoittamatta. Vahvana.

Pettymys ja suru. Sunari ei vastannut mitään, kun ilmoitin kuukautisista. Ei edes harmitellut. Eikä varsinkaan sanonut sitä, mitä hartaasti sisälläni toivoin. ”No voisin tulla silti käymään.”

Tiedä vaikka tämä olisi jäänyt viimeiseksi mahdollisuudeksi. Huomaan vaipuvani uudestaan ja uudestaan aatoksiin, kuinka mukava päivästä olisi tullut ja kuinka paljon harmittaa, ettei se toteutunut.

Toisaalta, ehkä hyvä näin. Todelliset tunteeni paljastuivat minulle. Enkä nää, että tässä jutussa olisi ollut tulevaisuutta vakavampana suhteena, eikä Sunarikaan ilmeisesti sitä nähnyt.

Tajusin myös, etten ole samanlaisia tunteita vielä tunnistanut Jonkun kanssa. Ehkä se juttu täytyy nyt lopettaa ennen kuin jätän jälkeeni taas särkyneitä sydämiä.

Vaikka tämä kurkkua kuristava pettymyksen tunne ei ole miellyttävä, olen siitä vähän jopa iloinen. Pystyn vielä tuntemaan ja sain pitkästä aikaa kokea pettymystä ja surua, tunteita, joita olen itse aiheuttanut muille niin paljon viime vuosina.

Ps. Latasin tänään Tinderin takaisin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s