Voi vappu.

Vaikken vielä vanha olekaan, on kahden päivän juhlimisesta toipuminen nykyään jo omanlaisensa selviytymistarina. Tämä päivä on työkoneen äärellä mennyt enemmän tai vähemmän harakoille. Noh, päivä se on huomennakin..

Mutta takana on ainakin ikimuistoinen vappu, jota sain viettää rakkaan ystävän seurassa. Käytännössä kaksi päivää juhlittiin siis kaksistaan, muun seuran enemmän ja vähemmän säännöllisesti vaihtuessa ympärillä. Vappu herätti taas mielessä kysymyksen, että mikähän siinä on, kun pienessä (ja suuremmassakin) humalassa ihmiseen iskee hirveä läheisyyden kaipuu?
Joskus villeinä nuoruusvuosina tuo kaipuu oli niin valtava, etten voinut kuvitellakaan poistuvani yökerhosta, jos en ollut jonkun siipan kainaloon kiertyneenä. Tai ainakin ilta tuntui epäonnistuneelta sillä hetkellä. Aamulla sitä taas oli onnellisempi yksin herätessään, mitä harvoin siinä alkoholieuforiassa tuli ajatelleeksi.

Nyt sinkkuaikoina olen taas tunnistanut tämän kaipuun nostavan päätään. Parisuhteessahan tilanne on toinen. Silloin ollaan yhdessä liikenteessä tai sitten rakashanipöö odottaa kotisohvalla. Toista voi vielä yrittää viinanlemuisena vähän vietellä petipuuhiinkin. Petipuuhia todennäköisempää kuitenkin allekirjoittaneen kohdalla yleensä on simahtaminen.

Vappuaattona en miesten matkaan päässyt (taikka joutunut). Ystävä osasi oikeaan aikaan suostutella kotimatkalle.

Vappupäivänä kuitenkin päädyin jatkoille ennestään jotakuinkin tutun miehen kanssa. Jatkot olivat osittain virhe. Mies, ja nyt kyse oli totisesti miehestä tämmöiseen nuoreen tyttöyden ja naiseuden välillä killuvaan tylleröön verrattuna, oli virhe. (Hassua muuten, että juuri tämän jatkoilun jälkeen some kuohahti siitä uudesta villityksestä, jonka mukaan tytöt viehättyvät sittenkin adoniksia enemmän näistä ”isäpojista”, joilla on söpöt möhömahat. En allekirjoita. En totisesti. En viehäty. Tai no yhden yön verran kyllä, silmät kiinni.)

Mutta mitä hyvää yössä sitten oli? Seksi.

Se ei ollut miehen toimesta mitenkään maagista, hänellä ei ollut iän tuomia jokerikortteja taskussa minulle tarjottavaksi, eikä mikään jumalainen fallos housuissa piiloissa.

Mutta päästin itse itseni irti, sillä tiesin tämän jäävän tähän kertaan. Tilanne oli myös sanoinkuvaamattoman kiihottava siksi, etten ole koskaan kokenut kenenkään haluavan minua niin paljon. Mies olisi tullut varmaan pelkästä katselemisesta ja puhumisesta.
Tuollaiseen tilaan kun pääsisi tulevassa parisuhteessakin. Se oli villiä, rajua, kiimaista, kiihottavaa, tuhmaa..!

Mutta tämän Miehen kanssa vain yhden yön verran. Ei jatkoon.
Lauantaiaamuna, kun pääsin kotiin, otin nallen onnellisesti kainaloon ja mietin, että tässä on ihmisen hyvä olla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s