Mitä seksistä halutaan lukea?

Olen vihdoin yrittänyt vähän tutustua wordpressin tarjoamiin tilastotietoihin, jotka antavat tietoa blogin kävijöistä. Mitä kautta he ovat sivuilleni tulleet, mitä hakusanoja tai avainsanoja käyttäneet etc.

Voin kertoa, että kovin yleistäviä havaintoja en näiden kävijämäärien perusteella pysty tilastoista johtamaan, mutta mielenkiintoni on herättänyt yksi silmiinpistävä juttu.

Reilu puolet kävijöistä ovat eksyneet sivuille blogilistan kautta avainsanalla ”seksi”.

Voi miten he ovat pettyneetkään, kun sivulla on tähän mennessä yksi kirjoitus, jossa käsitellään seksiä. Eikä siinäkään kovin rajusti tai yksityiskohtaisesti.

Mietinkin, että mitä ihmiset haluavat seksiin liittyen lukea? Ja minkälaiset ihmiset näillä avainsanoilla tekstejä etsivät? Seksi on ainakin suomalaisessa kulttuurissa vielä jonkinlainen tabu. Fetissejä ja fantasioita pidetään outoina, vieraina ja niiden perusteella voidaan tuomita toinen ihminen. Tähän maailmaan mahtuu kuitenkin mielestäni paljon sairaampiakin juttuja kuin jonkun halu saada naisen virtsat naamalleen.

Kokemuksieni perusteella moni mies tuntuisi haluavan rajuakin seksiä, mutta silti tyydytään perus lähetyssaarnaajaan. Kyse lienee siitä, ettei kehdata tuoda omia toiveita julki. Ajatellaan, että lähtökohtaisesti naisia pitäisi kohdella silkkihansikkain vällyjen välissä.

Mutta mitä ihmiset siis haluavat lukea? Tositarinoita fantasioiden toteuttamisesta vai fiktiota?

Eksyin itsekin lukemaan jonkun miehen ylläpitämää blogia, jossa hän kertoo omista fetisseistään, joita muutaman tekstin perusteella oli paljon. Sinne mahtui kaikki imettämisestä oman sperman syömiseen. Hienoa, että joku tuo asioita rohkeasti esiin. Ehkä moni hakeekin seksi-aiheisten tekstien takaa hyväksyntää ja sitä tunnetta, että on ihan normaalia tykätä jostain epänormaalista.

Taitaa olla kolmas kerta, kun sivustollani rohkaisen ihmisiä olemaan avoimia seksin suhteen.
Puhukaa, kertokaa, jakakaa, nauttikaa, irrotelkaa, kokeilkaa.
Ei se ota, jos ei anna.

Asiaa seksistä

Puolen vuoden sinkkuelämään on mahtunut aika paljon seksiä. Hyvää seksiä, huonoa seksiä ja todella huonoa seksiä. Miksi toisten kanssa yhteinen sävel löytyy heti ja toisten kanssa toiminta vällyjen välissä on suoraan huonosta komediasta?

Ensimmäinen yhdyntä uuden ihmisen kanssa on toisinaan yhtä noloa ja vaivaannuttavaa kuin se ensimmäinen kerta. Mutta miksi sen pitää olla niin noloa? Miksi mielessä pyörii sata ajatusta siitä, miltä näyttää, miltä tuntuu ja nauttiiko toinen?

Minun mielestäni seksiä ei kannata eikä tarvitse ottaa niin vakavasti. Pidän siitä, jos petipuuhien aikana voidaan nauraa ja puhua ehkä jostain muustakin kuin siitä, mitä juuri sillä hetkellä tehdään. Kevyempi tunnelma takaa paremman nautinnon.

Kuten sanottu, kulunut kuusi kuukautta on tarjonnut jos jonkinmoista kumppania. On tullut nähtyä pieniä ja isoja, käyriä ja suoria, ohuita ja paksuja. Kokoa tärkeämpi tekijä on kuitenkin se, miten heppinsä kantaa ja miten sitä käyttää. Ja kaikki muu, mitä seksiin kuuluu: käsillä ja huulilla hyväily, helliminen, suuteleminen, pureminen  (?) ja puhuminen.

Toisten kanssa on nautiskeltu useampi tunti kaiken kaikkiaan, toisille on riittänyt vartti esileikit mukaanlukien. Toisten kanssa ääniä on lähteny sängystä ja kurkusta niin paljon, että naapureidenkin keskuudessa olen varmaan saanut jo oman maineeni, toisten kanssa ollaan oltu niin hiljaa, että viereisessä huoneessa olisi voinut olla vaikka äiti valveilla.

Sain viikonloppuna seksiä kahdesti, ja onnekseni voin kertoa kummankin kokemuksen olleen erittäin positiivinen. Toisessa oli selkeästi mukana tunnelataus, siinä oltiin fyysisesti ja henkisesti niin lähellä kuin vain mahdollista on – se oli mahtavaa. Toisen kanssa seksi oli rajua, tuhmaa ja yllättävää. Se oli ensimmäiseksi kerraksi todella mahtavaa seksiä, jossa ei tuntunut olevan jännitystä eikä vaivaantuneisuutta (tosin kumpakin osapuoli oli nauttinut yhden jos toisenkin alkoholiannoksen) – se oli mahtavaa.

Kun seksi kaiken kaikkiaan on niin luonnollista, miksei siihen voisi suhtautua rennommin. Miksei heti kertoisi, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mitä toivoisi toisen tekevän? Kaikki oudot piereskelyä muistuttavat äänet ovat luonnollisia ja kuuluvat yhdyntään. Kehon jännittäminen niiltä välttyäkseen ei ole hyvä ratkaisu.

P.S. Naiset, ottakaa miehiltä suihin. Tehkää se oma-alotteisesti ja hyvin, niin mies on sulaa vahaa käsissänne. Tekemiäni havaintoja:

20 % miehistä ei ole ikinä saanut suihinottoa.

20 % miehistä ei ole ikinä saanut suihinottoa naisen aloitteesta.

50 % miehistä ei ole ikinä tullut saanut tulla naisen suuhun.

80 % miehistä ei ole ikinä saanut hyvää suihinottoa.

Täysi kymppi

Herranen aika, miten nopeasti aika kuluu.
Sinkkuelämää on kohta takana jo puoli vuotta!
Kuusi niin kovin lyhyttä ja toisaalta kovin pitkää kuukautta.

Mitä kuuden kuukauden aikana on tapahtunut? Paljon. Todella paljon.
Olen haastanut itseni astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen saanut tutustua moneen hienoon ihmiseen ja päässyt tapaamisten myötä testaamaan sosiaalisia taitojani. Lisäksi olen tehnyt tutkimusmatkan itseeni. Kuka olen ja kenen kanssa haluan elämäni jakaa?
Olen oppinut itsestäni muun muassa sen, että rakastan rakastumista ja ihastumista.

Rakastan sitä niin paljon, että se jopa sumentaa harkintakykyäni.
Olen puolen vuoden aikana pakottanut itseni tarkastelemaan tilanteita ulkopuolelta, olenko nyt ihastunut ihmiseen, hetkeen vai siihen, että hän on ihastunut minuun?

Olen myös pysähtynyt miettimään sitä, mitä omalta unelmieni mieheltä, siltä täydeltä kympiltä, odotan. En ole muuttunut nirsoksi, mutta uusia ihmisiä tavatessani olen huomannut, mitkä piirteet heissä herättävät todellisen mielenkiintoni.

Unelmieni miehen ulkonäöllisiä ominaisuuksia en pysty tarkasti nimeämään.
Vaikka tummat piirteet yleensä vetoavatkin minuun, ei hiusten tai silmien värillä ole pitkällä juoksulla merkitystä.

Pidän pitkistä miehistä, vaikka oma pituuteni jää tilastoissa keskiarvoa matalammaksi. En myöskään syystä taikka toisesta syty kiiltäviin päälakiin. Hiuksiin on kiva upottaa sormet tai tarrata niistä kiinni vähän kovempaakin.

En kuitenkaan ole naiivi ja väitä, että ”ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä”. Rakastan kauniita silmiä miehillä, sopusuhtaisia kasvonpiirteitä ja miehekästä leukaa. Yhden päivän tasaista sänkeä, joka aamulla tuntuu karhealta kaulallani. Rakastan huulia, joiden voi kokoajan olettaa viestivän ”suutele minua”.

En muodosta ihmisistä mielipidettä pelkästään heidän ulkonäkönsä suhteen. Tinderin heikkoushan on nimenomaan se, että ensivaikutelma tehdään pelkkien huonojen selfieiden avulla. Niistä ei (välttämättä/useimmiten) välity ihmisen eleet, olemus, käytöstavat, iloisuus taikka puhetyyli. Näillä piirteillä on todella paljon painoarvoa sen suhteen, onko joku ihminen viehättävä, komea tai kiinnostava minun mielestäni.

Minun täysi kymppini:

  • On luonteeltaan avoin.

Hänen seurassaan ei tarvitse valikoida puheenaiheita, kaikesta voi keskustella ja hän

  • Osaa keskustella

aiheesta kuin aiheesta. Kaikesta ei tarvitse olla järkkymätöntä mielipidettä, mutta ajatuksenvaihdon kevyemmistä ja vakavimmistakin aiheista täytyy olla sujuvaa.

  • Ottaa muut ihmiset huomioon

pienissä arjenaskareissa ja suuremmissakin asioissa. Oman napansa kaivelijoita tähän maailmaan mahtuu liian monta.

  • On iloinen.

Kuvailisin itseäni melko iloiseksi ja positiiviseksi ihmiseksi. Nauran ja hymyilen paljon ja yritän nauttia pienen pienistä arjen tarjoamista ilonhetkistä ja suurempia fiilistelen kauan aikaa. Negatiivisuus on tarttuvaa ja huomaan negatiivisessa seurassa oman elämäniloni sammuvan. Täyden kympin kanssa jaamme toisillemme positiivista energiaa.

  • On seurallinen.

Hän ei ole se, jolta täytyy juhlissa käydä 10 minuutin välein varmistamassa, että kaikki on hyvin ja hänellä on hauskaa. Hän osaa omatoimisesti tutustua ihmisiin ja ymmärtää sen, ettei meidän tarvitse liikkua paikasta toiseen kuin siamilaiset kaksoset.

  •  Ei takerru.

Täysi kymppi ymmärtää, että kaksi itsenäistä, aikuista ihmistä voi jakaa elämänsä keskenään ilman, että kaikkia asioita tarvitsee tehdä kahdestaan. Me time on silloin tällöin tarpeellista ja ystävien kanssa on tärkeää viettää aikaa myös ilman siippaa.

  •  Osaa kertoa tunteistaan ja näyttää ne.

Täyden kympin kanssa ei tarvitse arvuutella, mitä hänen pään sisällä pyörii. Hän tunnustaa rakkautensa muulloinkin kuin humalassa seksin jälkeen ja osoittaa hellyyttään.

Voisinpa lyhyesti kertoa, minkälainen olisi aamu (koska aamut ovat parhaita hetkiä yhdessä) täyden kympin kanssa, kertojana minä itse:

”Herään makuuhuoneen viileyteen. Olen jälleen potkinut peittoni jalkopäähän yön aikana. Havahdut pyörimiseeni ja vedät minut lämpimän peittosi alle silmiä avaamatta. Painat huulesi niskaani sanattomaksi huomenen toivotukseksi. Tunnen karhean leukasi olkapäälläni ja tasaisen hengityksen tahdissa nousevan rintakehäsi kylmää selkääni vasten. Torkahdan peiton ja sinun lämmössäsi vielä hetkeksi.

Nousen ylös, käyn kylpyhuoneessa ja kaivaudun takaisin peiton alle. Napsautan television päälle ja lisään volyymia piirrettyihin. Käännät mielenosoituksellisesti kylkeäsi ja nappaat toisen tyynyn korviesi suojaksi. Yrität nauttia vielä viimeisistä unen rippeistä tietäen, että kymmenen minuutin sisällä alan höpöttämään turhia asioita. Annan sinun herätä rauhassa, kunnes aloitan kiusoittelun ja kutittelun. Esität vastalauseita, vaikka tiedän sinun hymyilevän. Otat minut tiukkaan syleilyyn, jotten voi liikuttaa käsiäni. Hetken päästä hölläät otettasi ja toivotat hyvää huomenta.

Vietämme helposti aamun ensimmäiset tunnit sängyssä. Annamme käsien vaeltaa toistemme keholla samalla kun varpaat pussailevat peiton alla. Olet lähellä ja kerrot rakastavasi minua. Näen kirkkaista silmistäsi, että puhut totta. Toisinaan nautimme aamupalankin sängyssä, joskus katan pöydän kauniiksi. Välillä sinä tarjoilet minulle aamupalan.”

Hitaat aamut on parhaita asioita elämässä. Aamuisin ihmisistä huokuu heidän syvin olemuksensa. Enkä tarkoita nyt niitä arkiaamuja, jolloin sinkoillaan vuorotellen kahvinkeittimen ja wc:n lavuaarin äärellä. Vaan niitä aamuja, kun herätään ilman herätyskelloa, ilman kiirettä.

Minun täysi kymppi siis rakastaa aamuja vähintään yhtä paljon kuin minä.

Selviytymisopas deittailuun

Nyt se on tapahtunut.
Koin elämäni järkyttävimmät, epämiellyttävimmät, kamalimmat ja kauheimmat treffit.

Lähtökohtaisesti olin melko innoissani deiteistä.
Kuvien perusteella mies ei saanut perhosia vatsanpohjalle, mutta hänen kanssa käydyt keskustelut tuntuivat luontevilta ja aihe vaihtui helposti kevyestä syvällisempään.
Käteni eivät kuitenkaan hionneet, kun seisoin odottamassa häntä.

Mutta mies oli hullu.
Kahjo.
Imbesilli.

MIEHET, älkää suudelko ensitreffeillä!
Tai yrittäkää ainakin aistia tytön kehon kielestä, mitä hän ajatuksesta tuumisi.

Olin järkyttynyt. Menin lukkotilaan, mitä minulle harvemmin tapahtuu.
Jäin kauhun sekaisin tuntein paikoilleni tuon hirviön tunkiessa löyhkäävän suunsa vasten kasvojani.
Käytän ehkä kärjistettyjä sanoja, mutta näin epämiellyttävän kokemuksen jälkeen en pysty hillitsemään itseäni.

Pitkään aikaan en ole mistään tilanteesta halunnut niin paljon pois. Mietin jo, miten voisin viestittää vastaantulijoille olevani hädässä?

Luojan kiitos tapasimme ulkona, yleisellä paikalla.

Mutta olen hengissä, yhtenä kappaleena ja taas kokemusta rikkaampana.
Tinder saa ehkä nyt jäädä hetkeksi.
Jos mies vaikuttaa Tinderissä olevan ”too good to be true”, hän mitä todennäköisimmin on sitä.

Olisi hienoa, jos joku tekisi selviytymisoppaan siitä, miten tällaisista tilanteista pääsisi sulavasti karkuun. Lähtökohtaisesti en tahdo kuitenkaan loukata ketään ja käydä esimerkiksi kiljumaan apua julkisella paikalla.