Pari sanaa pettämisestä

Olen tiedettävästi törmännyt kolmeen aviomieheen Tinderissä.
Yksi oli vanha tuttavani kouluajoilta.
Kaksi muuta olivat matcheja, jotka paljastuivat myöhemmin ukkomiehiksi.
Ikävä kyllä, kumpikaan jälkimmäisistä ei tätä itse ilmoittanut, vaan asia paljastui salapoliisityöni perusteella.
Kovin työlästähän se ei ollut, internet tarjoaa paljon tietoa, jos vain haluaa ja osaa etsiä.

Kerroin matcheille tietäväni heidän dirty little secretinsä. Tein myös selväksi, ettei minulla ollut pienintäkään aikomusta sekaantua minkäänlaisiin kolmiodraamoihin, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tilaisuutta on nimittäin aiemminkin tarjonnut eräs gentleman yökerhossa. Sujautti sormuksen nimettömästä lompakkonsa kolikkotaskuun silmieni edessä ja sanoi olevansa nyt vapaata riistaa. En tarttunut tilaisuuteen.

Toinen matcheista, nuorempi yritti puolustella tekojaan. Kertoi tilanteen olevan monimutkainen ja käytännössä he asuivat erillään. Yeah right.
Tyyppi oli vasta muutama kuukausi mennyt naimisiin, verrattain avoin facebookprofiili oli täynnä kuvia hänestä ja onnellisesti hymyilevästä vaimostaan.
Toinen taas yritti esittää tyhmää ja kysyi, että mitä tarkoitin nimittäessäni häntä aviomieheksi ja pienen lapsen isäksi? Ladeltuani muutamat faktat tiskiin hän hiljeni.

Mietin olivatko he löytäneet Tinderistä aiemmin, mitä halusivat, vai mikä heidät sai toimimaan näin tyhmänrohkeasti? Kummastakin sain hankittua niin paljon todistusaineistoa, että voisin koska vain toimittaa muutamat häkellyttävät print screenit kännykästä vaimoille. Sitä en kuitenkaan aio tehdä. Toivon ehkä hieman naiivisti, että he olisivat pelästyneet kiinnijäämistä niin paljon, että muuttaisivat tapansa. Kuinka todennäköistä…

Mutta mikä saa uunituoreen aviomiehen hakemaan panoseuraa Tinderistä? Tai aviomiehen ja isän, joka sosiaalisen median eri kanavilla mainostaa kuinka ihanaa ja rakkaudentäyteistä hänen elämänsä on? Moni kakku päältä kaunis…

Myönnettäköön, olen itsekin pettänyt. Siinä vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että parisuhteella ei ollut enää tulevaisuutta ja sen oli aika päättyä. Ymmärtävätkö nämä miehet, että heidän avioliitossaan/heissä on jotakin pilalla, jota täytyy muuttaa, joka ei pettämisellä ratkea? Vaikka olenkin pettänyt, ymmärrykseni ei riitä näille ihmispoloille. Molempien paljastuttua sisälläni leimahti suuri viha. Maailma tuntui yhtäkkiä todella julmalta paikalta, uskoni ihmisiin romuttui taas hieman. Mietin niitä vaimoja, lasta… kaikkea sitä, mihin perheissä uskotaan, rakkautta ja yhteisiä sopimuksia. Heillä on kenties asuntolainat, autolainat ja muita yhdessä tehtyjä hankintoja. Kuka on valmis romuttamaan tuon kaiken yhden panon vuoksi?

Mistä sitten pettäjän Tinderissä tunnistaa?
Nivoin yhteen muutamia merkkejä, jotka yhdistivät näitä kahta. Osa on sellaisia, että hälytyskellojen olisi kenties pitänyt soida jo aiemmin, osa taas sellaisia, että näin syy-seuraus –suhteet vasta asianlaidan paljastuttua.

  1. Pettäjät kuuluvat (osittain) seksinvonkaajien kategoriaan. Seksi on selkeästi läsnä keskusteluissa, vaikkei sitä välttämättä suoraan ehdotettaisi.
  2. Pettäjien toiminta on nopeaa ja melko aggressiivista. He ehdottavat nopeasti näkemistä, esimerkiksi sinun luokse saapumista, mielellään päiväsaikaan.

Ensimmäinen kohtaamani pettäjä oli varmaan pulmunen toimissaan, koska hän typeränä antoi minulle puhelinnumeronsa. Polku: Eniro – Facebook – SURPRISE. Toinen oli selkeästi miettinyt asiaa pidemmälle – ei puhelinnumeroa, KIK-messenger, jossa profiilikuva vaihtui nopeasti Batmaniksi, ja Tinder-profiilin tai matchin poisto, joten:

  1. Pettäjät eivät anna puhelinnumeroaan – tai todennäköisesti se on prepaid (mikä on jo aika pitkälle vietyä ja suunnitelmallista).
  2. Pettäjät kehuvat ja ylistävät sinua vuolaasti. Heidän mielestään olet kaunis, hyvännäköinen, seksikäs, ihana, söpö – kaikkea ja vielä enemmän. He osaavat käyttää sanojaan taitavasti ja heillä on itsevarmuutta, jota takana oleva avioliitto tuo.
  3. Pettäjät lähettävät kuvia, joista heitä on vaikea tunnistaa.
  4. Pettäjien kanssa jutelessa ei voi välttyä ajatukselta ”miksi tuon täytyy olla Tinderissä, eikö se saisi seuraa helposti muualtakin” – Jep, kyllähän hän sitä seuraa on saanut.

Miksi ihmiset päätyvät pettämään?
Itse päädyin pettämään hyvin epäonnistuneen suhteen lopuksi. Suhteessa itsetuntoni oli murjottu maanrakoon. En ollut haluttava, en ollut kaunis, eikä minun kanssa ollut mukava keskustella. Kun puoli vuotta kului niin, että sain kinuamalla yhden suudelman, mittani oli täynnä. Opiskelijajuhlissa eräs poika lähestyi ja olin sulaa vahaa. Viikon päästä pakkasin tavaroitani ja päästin itseni vapaaksi.

Seksi ja läheisyys, erityisesti niiden puute, ovat varmasti yleisimmät syyt, jotka johdattavat pettämisen polulle.

Kokemuksen opettamana olen sisäistänyt sen, että seksistä täytyy pystyä puhumaan parisuhteessa avoimesti. Aion varmistaa heti seuraavan parisuhteen alussa, että olemme samalla linjalla siitä, mikä on hyvää seksiä ja mitä odotuksia/haaveita/toiveita toisella on sen suhteen. Ensi askel puhumiseen on hyväksyä se, mistä itse nauttii. En uskaltanut muutama vuosi sitten myöntää, että tykkään jossain määrin alistettavana olemisesta. Siitä, että toinen käsittelee kuin räsynukkea ja ottaa miten haluaa. Ei aina, mutta silloin tällöin se on piristävä ruiske!

Puhukaa ihmiset, jakakaa salaisimmat haaveenne! Yhdessä ollaan valmiita perustamaan perhettä, ottamaan yhteinen asuntolaina, mutta seksissä tyydytään lähetyssaarnaajaan. Villeimmät tilaavat jonkun kivan surruttimen netistä ja odottavat sen pelastavan avioliiton. Tietysti yhteinen elämä muuttuu arkiseksi, tulee ne lapset (mikä ihana tekosyy), työ on hektistä ja stressiä kertyy. Mutta ei kukaan varmaan odotakaan sen seksin, ja elämän ylipäätään olevan ilotulitusta päivästä toiseen. Mutta edes silloin tällöin. Silloin kun kaikki tuntuu tavallista harmaammalta.

Luin erittäin hyvän kirjoituksen siitä, että rakkauden eteen on tehtävä töitä. Että se alkuhuuma häviää kaikilta ennemmin tai myöhemmin ja toisen ärsyttävät piirteet muuttuvat ylitsepääsemättömiksi. Suuri osa tätä työstämistä on seksi. Siitä puhuminen ja sen työstäminen. Sen ei tarvitse olla mikään tabu, eikä asia, jota pohditaan hiljaa omassa mielessä.

Miehet, riisukaa silkkihansikkaanne ja ottakaa vaimonne rajusti takaapäin. Sitokaa kädet ja vaikka silmät ja antakaa puhdasta nautintoa. Fifty shades of grey on suosittu siksi, että sitä lukiessaan naiset elävät omia fantasioitaan, ei siksi, että se olisi hyvä kirja.

Naiset, tehkää tekin joskus aloite. Ottakaa mieheltänne suihin ilman, että sitä täytyy erikseen pyytää ja kinuta. Unohtakaa se kalvava tunne, ettette näytä hyvältä alasti. Miehenne rakastavat teitä!

Mainokset

Tinder – uhka vai mahdollisuus?

Myönnän, ensimmäinen ajatukseni eron hetkellä oli ”Tinder”.
Vihdoin tuo paljon puhuttu, ylistetty ja paheksuttu sovellus olisi minun käytettävissäni.

Pidin parin päivän siirtymäajan, ikäänkuin kunnioittaakseni päättynyttä suhdetta,
ja podin silti hieman huonoa omaatuntoa nopeista liikkeistäni.
Mutta miksi?
Miksi on paheksuttavaa, jos siirtyy helposti eron jälkeen uusiin asioihin?

En ole luonteeltani koskaan ollut murehtija.
Mietin ja pyörittelen asioita ehkä hiljaa itsekseni omassa mielessäni päivän pari,
mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä itsesäälissä rypemistä ja viikko tolkulla itkemistä.
Elämä jatkuu, halusi sitä tai ei.
”Uutta kalaa koukkuun”.

Näillä ajatuksilla vakuutin itseni siitä, että Tinderiin liittymisessä ei ollut mitään pahaa.
Jännittyneenä latasin sovelluksen. Hieman hätkähdin Facebook-rekisteröitymistä,
mutta jatkoin silti rohkeasti kohti tuntematonta.

JA VOI!
Kaikki nämä maailman sinkut, vain yhden pyyhkäisyn ulottuvissa!
Miten monta mahdollisuutta, miten monta uutta tuttavuutta.
Olin Tinder-humalassa ensimmäisen päivän ajan.
Katselin toinen toistaan komeampien miesten profiileja ja käytin useamman hetken oman profiilini hienosäätämiseen.
Haluaisinko kertoa jotain itsestäni profiilissa?
Vai heittäisinkö siihen jonkin lentävän lausahduksen?

Päätin olla latelematta 250 merkin sepostusta luonteenpiirteistäni taikka asioista,
jotka tuottavat minulle mielihyvää.
Jostain syystä sain kuvan, että  ne, jotka itsestään kertovat pituuden, painon, lempiruoan ja koiran nimen, ovat niitä, jotka tosissaan etsivät sielunkumppaniaan sovelluksen kautta.
Enhän minä (kai?) sitä oikeaa ollut/ole etsimässä.

”Kuuntele linnunlauluu
Kuuntele koiranhaukkuu
Kumpikin sanoo samaa
Ja viesti on:
Kaikki on tarpeellista
Tulee kokemusta
Eikä mennyt enää palaa”

Valitsin pienen pätkän yhden ei-niin-puhkikulutetun kappaleen sanoituksesta.
Vaikka tämä vaihtoehto olikin melko korni, olin siihen tyytyväinen.
Kyseinen pätkä kuvasti jotain minusta – mielestäni elämässä on turha murehtia asioita, jotka ovat menneitä ja joiden eteen ei voi enää mitään tehdä
ja toisaalta se saattaisi poikia hyviä keskusteluita, jos joku tunnistaisi kappaleen.
(Voi miten väärässä olikaan – ilmeisesti miehet eivät taida käyttää paljoa aikaa profiilitekstien lukemiseen?)

Toisena päivänä koitti Tinder-krapula.
Tunsin huonoa omaatuntoa pyyhkäistessäni ihmisiä vasemmalle tai oikealle pelkästään heidän ulkonäkönsä perusteella.
Sovelluksen pinnallisuus sai minut huonolle tuulelle.
Enhän minä todellisessa elämässä arvioi ihmisiä pelkästään heidän ulkonäkönsä perusteella? Voisiko täältä joku oikeasti muka löytää ”sen oikean”?
Toiseen päivään mennessä olin kerännyt jo toistakymmentä matchia, käynyt keskustelua kolmanneksen kanssa, joista korkeintaan yksi oli tuntunut siltä, että sitä voisi jatkaa myös IRL. Se ei koskaan jatkunut.

Hyvin nopeasti sain maistiaisen kaikesta siitä, mitä Tinderissä on tarjolla. Kävin keskustelua mm. seuraavien karrikoitujen miesten kanssa. (Ikäluokka 24-34.)

1. Machoilija

Machoilija lähestyy yleensä ”rennolla” lausahduksella
”Moi mitäs pimu/mimmi/tyty/etc. ?”
Keskustelu siirtyy hälyttävän nopeasti miehen harrastuksiin (saliharjoittelu) ja työhön, siinä tapauksessa, että työ on mainitsemisen arvoinen.

Keskustelun aikana viljellään paljon englanninkielisiä ja/tai slangisanoja. Machoilijoiden kanssa jutustelu tuntuu usein jäävän hyvin pinnalliseksi ja yleensä siitä ei jää juuri mitään käteen – ei edes treffipyyntöä.

Vinkki: Machoilijan tunnistaa usein jo profiilikuvista, mitä enemmän lihaksia, sitä machompaa menoa!

2. Seksinvonkaaja

Seksinvonkaajat ovat Tinderissä vain yhden asian tähden. On arvostettavaa, että asia tuodaan heti kättelyssä esiin
”Oho, ootpas sä pantavan näkönen!”
eikä tarkoitusperiä jätetä rivien välistä luettavaksi.
Seksinvonkaajia harvoin pystyy esimerkiksi profiilikuvien perusteella tunnistamaan – poikkeuksia löytyy!

Jos joku jakaa ’hetkinä’ kuvaa miehisyydestään, on väistämättä selvää, että ko. henkilö kuuluu tähän kategoriaan.

Vinkki: Tinderistä on helppo löytää seksikumppani jo samalle päivälle, joten jos sellainen on hakusessa, rohkeasti kokeilemaan!

3. Harrastajat

Harrastajat esittelevät viidessä profiilikuvassaan mahdollisimman paljon omia harrastuksiaan. Törmäsin jopa kerran profiiliin, jossa jokainen kuva oli viiden kuvan kollaasi harrastajasta erilaisten aktiviteettien äärellä. Harrastajien kanssa keskustelu on parhaimmillaan älykästä ja siitä välittyy usein viesti, että he etsivät samanhenkistä ihmistä pitempiaikaiseen kanssakäymiseen.

Harrastajista ylempi luokka on extreme-harrastajat.

Vinkki: Harrastajan nappaamiseksi on syytä mainostaa omia harrastuksiaan ja lempiaktiviteetteja profiilissa. Nappaaminen onnistuu kyllä ilman näitäkin, omassa profiilissani ei juuri surffilautoja tai benjihyppyjä nähdä.


4. Huumoriheput

Huumoriheppujen profiilit ovat niin kieli poskella tehtyjä, ettei niistä totisesti tiedä, kuinka vakavalla mielellä tyyppi Tinderissä viilettää.

Huumoriheppujen kanssa keskustelut eivät (ainakaan minun kohdalla) usein saavuta kovin syvällistä tasoa, mutta ovat sitäkin miellyttävämpää ajanvietettä. He tarjoavatkin ehkä myös mukavaa haastetta, saadako keskustelun kulku kääntymään unelmiin ja toiveisiin vai pysytäänkö Fok it- ja Fingerpori-maailmassa?

Vinkki: Jos oma huumorintajusi on hyvin suppea, etkä jaksa jatkuvaa vitsin vääntöä, työnnä huumoriheput visusti vasemmalle.


5. Ujot pojat

Ujoilla pojilla on kaksi, maksimissaan kolme profiilikuvaa. Niistä korkeintaan yksi on melko epäonnistunut selfie, ehkä peilin kautta otettu, muut ovat mahdollisesti ryhmäkuvista rajattuja otoksia heistä aurinkolasit päässä. Ujojen poikien kanssa keskustelun aloittaja saa usein olla nainen, tai sitten he lähestyvät varoen perinteisellä repliikillä
”Moi (:”

Ujojen poikien kohdalla heti mietityttää, ovatko he edes tarpeeksi rohkeita tapaamaan kahvikupin äärellä, vai olisiko koko tapaaminen yhtäjaksoista jännityselokuvaa.
Heiltä voi kuitenkin kysyä miltein mitä vain ja siihen saa yleensä vielä vastauksen.

Vinkki: Jos haluat olla tilanteen herra, valitse ujo poika. He ovat helposti vietävissä ja johdateltavissa.

Näiden ihastuttavien miesten lisäksi Tinderiin mahtuu läjäpäin kaikenkirjavaa kansaa!
Saatat törmätä epätoivoisiin ruikuttajiin ja turhankin itsevarmoihin adoniksiin, jotka odottavat sinun olevan pyörällä päästä pelkästään mahdollisuudesta käydä keskustelua heidän kanssaan.

Mitä sitten, kun keskustelu tuntuu sujuvan? Se viedään seuraavalle tasolle.
Rohkeimmat pyytävät numeroa ja siirtävät keskustelun whatsappiin, toisten kanssa sitä jatketaan esimerkiksi KIK-messengerin puolella. Tinderin innoittamana minäkin latasin KIK-messengerin ja Snapchatin, joista jälkimmäinen on osoittautunut kuitenkin melko turhaksi. Näiden lisäksi yhteystietoni ovat kasvaneet noin 25 uudella puhelinnumerolla.

Ja tämän jälkeen koittaa tietysti se kuumottava hetki, kun joko itse ehdottaa tai odottaa toisen ehdottavan
”Mennäänkö kahville joku päivä?”
Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta ennen, nyt ja tulevaisuudessa minä odotan miehen aloitetta tapaamisesta.

Muistan varmasti ikuisesti ensimmäiset Tinder-treffini.

Sen tunteen, kun kävelin elokuvateatteria kohti näpytellen hermostuneita viestejä kaverille
”Apua, sata metriä enää”
”Mitä mä teen, jos se onki ruma?”
”Apuaaaaaaa mua jännittää”
”NYT”
Sen tunteen, kun hän seisoi siinä koko komeudessaan edessäni, enkä pystynyt sanomaan mitään, vaan kurkustani pääsi vaimea ynähdys.
Sen tunteen, kun tajusin hänen olevan vielä komeampi kuin kuvissa (tämä tunne ei ole valitettavasti toistunut muiden kanssa).
Sen tunteen, kun tajusin punastuneeni päästä varpaisiin, unohtaneeni hänen nimensä ja tuijottavani häntä sanaakaan sanomatta.

Treffit olivat alkuasetelmista huolimatta mielestäni onnistuneet. Emme ole kolmen kuukauden aikana nähneet uudestaan, siitä huolimatta, että yhteydenpito on jatkunut tänä aikana enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Olen onnekas, että ensimmäinen treffikokemukseni oli positiivinen. Sitä on seurannut toinen toistaan katastrofaalisempia kohtaamisia, mutta tämä muisto valaa minuun vieläkin uskoa siitä, että treffit voivat olla myös onnistuneet.
Että toinen voi todellisuudessa näyttää jopa komeammalta kuin kuvissa.

Ja tuoksua uskomattoman hyvältä…

Ja hymyillä uskomattoman ihanasti……

Näihin muihin kohtaamisiin pureudun myöhemmin enemmän. Ne vaativat oman kirjoituksensa.
Tämä postaus on mukava lopettaa positiiviseen tunnelmaan.

Tinder – uhka vai mahdollisuus? !

Sinkkuelämää – vihdoin ja viimein

Tämä sinkkublogi syntyi täysin hetken mielijohteesta.
Katsotaan kuinka pitkä sen elinkaaresta tulee, tiedä vaikka se vaihtuisi jossain vaiheessa parisuhdeblogiksi,
kumpi vaihtoehto sitten mielenkiintoisemmalta vaikuttaakaan.

Olen elänyt viimeiset viisi vuotta parisuhteIssa.

Yhden suhteen päätyttyä seuraava on jo ollut enemmän tai vähemmän aluillaan,
enkä ole täysi-ikäisenä päässyt kovinkaan paljon nauttimaan siitä hehkutetusta sinkkuelämästä.
Nyt viimeiset kuukaudet olen antanut itseni revitellä ja nauttia tästä uudesta elämäntilanteesta.

Viimeisen parisuhteeni olisi pitänyt päättyä jo aiemmin,
yritin antaa sille omasta puolestani liian monesti uuden mahdollisuuden.
Kyse ei ollut katastrofaalisesta suhteesta, lähinnä sisälläni vellova jatkuva ahdistus ja selittämätön tyytymättömyys ajoivat lopulta tähän ratkaisuun.

Syy, miksi ratkaisun tekemiseen meni niin kauan, on yksinkertaisesti se, etten halunnut satuttaa.
URPO.
Ikäänkuin se olisi ollut jotenkin estettävissä?

Moni ystävistäni epäili, että pelkäsin jääväni yksin.
Tietysti mietin monina iltoina, ottaisiko kukaan minua enää tyttöystäväkseen
ja olisiko tässä suhteessa kuitenkin ollut potentiaalia ”loppuelämän rakkaudeksi”.
Mutta mitä yksin olemiseen tulee, olen nauttinut siitä, eikä se minua pelottanut.
Ja kyllä minut vielä joku haluaisi tyttöystäväkseen  – kuulemma.

Tietysti on päiviä, kun asettelen toista peittoa sängyssä viereeni niin, että siinä voisi kuvitella jonkun makaavan,
lähellä, selkä selkää vasten.

Kyse on puhtaasta läheisyyden kaipuusta.
Tai sitten siitä, että taloyhtiössämme ilmeisesti säästetään lämmityskuluissa,
koska makuuhuoneeni on päivä päivältä viileämpi.
(Tosin tässä tulee myös eteen yksinasumisen huonot puolet –
mistä minä typerä tyttö nyt voisin tietää, onko se termostaatti oikeassa asennossa?
Ei sen vääntämisellä kuitenkaan mitään vaikutusta lämpötilaan ole ollut, joten kai se oikeassa on!).

Monesti olen saanut osakseni ihmeellistä surkuttelua ja voivottelua, kun olen ilmoittanut olevani vapailla markkinoilla.
Ja niinä hetkinä poden jostain syystä huonoa omaatuntoa. Olonihan on kerrassaan mahtava, parempi kuin vuosiin, mutta onko se väärin?

Yksi asia, mikä yksinasumisessa kismittää on kokkaaminen ja siivoaminen.

1. En osaa tehdä pieniä annoksia ruokaa, vaan keitän riisiä/makaronia/perunoita aina ”just in case” vähän enemmän..

2. Itsensä kanssa on vaikea tehdä toimivaa sopimusta siitä, kumpi laittaa ruoan ja kumpi siivoaa jäljet. Ainut vaihtoehto on jättää toinen tehtävä seuraavalle päivälle, mutta siellä se kuitenkin odottaa.

3. Olisi kiva, jos joku joskus kehuisi, että teitpä hyvää ruokaa.

Nautin siitä, etten ole kenellekään tilivelvollinen. Äitini soittaa minulle kerran kuukaudessa, eikä hän kysele, missä olen viikonloppuni viettänyt.

Nautin siitä, ettei minun tarvitse puhua ”meistä” ja ajatella ”meitä”.

Saan olla itsekäs.
Jos joku kysyy, olenko vapaana viikonloppuna, riittää, että muistan omat menoni.
Saan myös suunnitella tulevaisuutta ilman, että pitäisi muistaa ottaa toinen huomioon.
Tämän asian suhteen olen tehnyt kuluneina vuosina uhrauksia, jotka jälkikäteen harmittavat.
Sitä on turha jäädä kuitenkaan surkuttelemaan, nyt maailma on avoinna taas minulle.

Nautin siitä, että voin saada ja antaa huomioita (flirttailla) potematta siitä huonoa omaatuntoa.

Nautin siitä, että saan paljon aikaa itselleni ja muun ajan voin käyttää haluamallani tavalla ja jakaa ystävilleni.

Tietysti tämä on monelta osin vielä sinkkuuden alkuhuumaa.
Kauhunsekaisin tuntein odotan sitä ensimmäistä hetkeä, kun sisältäni kumpuaa raastava ikävä ja yksinäisyys.
Sitä hetkeä, kun haluaisi, että joku vain rutistaisi, halaisi tai hipsuttaisi, eikä sitä jotakuta ole lähimaillakaan.

Innoitus tähän blogiin lähti kokemuksistani, joita tämän lyhyehkön sinkkuajanjakson aikana on eteen tullut.
Niiden jakaminen tuntui vain kerrassaan hauskalta ajatukselta,
sillä sekaan mahtuu jos jonkinmoisia tapahtumia.
Itseni ja uusien tuttavuuksieni henkilöllisyyden suojaamiseksi kirjoitan blogia anonyymisti ja keksittyjä nimiä käyttäen.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii aiheita Tinderistä seksiin ja pettämisestä treffailuun.

Kuulumisiin!